sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Viisivuotias vilpertti

Meidän vauva - Pikkuveli - täytti kuun puolessavälissä 5 vuotta. 5-vuotias taitaa olla juuri siinä parhaassa iässä, ymmärrystä jo aika kivasti, mutta vielä kaikki lapsen into ja usko jäljellä. Olen kaikkien kolmen kohdalla toivonut juurikin tässä viiden vuoden iässä, että aika pysähtyisi, eivätkä lapset koskaan kasvaisi isoksi. Isoveli ja Neiti ovat lupauksista huolimatta kuitenkin kasvaneet. Pikkuveljen kohdalla on vielä toivoa, ainakin hän on luvannut olla kasvamatta, kun Peppikään ei kasva.

 
Pellavapään tukka on kyllä valitettavan nopeasti kasvavaa sorttia, kuten poika muutenkin.
Parturiaika pitäisi varata ja pidempiä housuja pitäisi ostaa..
 
Olen ollut viime aikoina tosi huono kirjaamaan ylös kaikia niitä ihania kommentteja ja letkautuksia, joita Pikkuveljeltä on tullut. Pitäisi olla reippaampi. Muistui taas mieleen, kun Pikkuveli pohti syntymäpäivänään, että syntyykö hän sitten uudestaan kun kerran on hänen syntymäpäivänsä. Kun kerroimme, että ei, ei synnytä uudestaan,  hän huokaisi:
no hyvä, kun mä oon miettinyt monta päivää, että miten ihmeessä mahdun äidin masuun. Vaikka äidillä onkin aika iso masu, olen kasvanut niin kovasti..
 
Pikkuveli on kova puhumaan, sekä itsekseen mielikuvitusleikeissään, joita piisaa, että ihan kaikille ihmisille. Hän ei ujostele vieraassakaan seurassa, paitsi silloin, jos häneen kiinnitetään liikaa huomiota.
Hän on pääsääntöisesti hyvällä tuulella ja nauraa paljon.
 
Ideoita riittää ja toteutus on yleensä aika vauhdikasta. Omatoimisuutta löytyy myös, joskus vähän hermostuttavuuteen asti..
 
 

Pikkuveli on henkeen ja vereen ulkoilmaihminen. Ja ulkona on löytynyt jo kaikki pikkupoikien suosikkipuuhat, puuhun kiipeily, pulkkailu kaikista miellään mahdollisimman hurjista paikoista jne...

 
Vauhtia riittää muutenkin ja kun ollaan liikkeellä, ei poika aina pysy ihan kiltisti perheen vanavedessä. Onpa ollut sellaisiakin kauppareissuja, että poikaa on etsitty vähän isommallakin porukalla hyllyjen välistä. Leluhyllyn sijaan iImuriosasto on monesti varmempi paikka löytää poika. Saimme joku aika sitten Taaperokyltin kokeiluun ja se tuli kyllä tarpeeseen, siitä lisää myöhemmin.
 
 
 
Askartelu ja piirtäminen ovat ehdottomasti tämän hetken suosituin juttu.  Kirjaimet ja numerotkin Pikkuveli tuntee jo ja osaa perheen nimet kirjoittaa. Telkkarin edessä poika ei juurikaan jaksa olla. Paperia kuluu ja paperisilppua löytyy kasapäin joka paikasta.


Pientä perfektionosmin vikaa pojasta löytyy, aika usein tuotokset menevät kiukun ja repimisen ja rutistelun säestämänä roskiin, jos jälki ei ole juuri sellaista, kuin pitäisi. Temperamenttia löytyy muutenki aika lailla. Jos kaikki ei mene oman pään mukaan, hän on muuttamassa useimmiten asumaan Myllyyn:) Ja jos kynä satuu eksymään väärään paikkaan, tai tapahtuu jotain muuta ei niin toivottua, asia on aina salaisuus, jota ei saa kertoa muille.




Isoveli ja Neiti ovat Pikkuveljen suurimmat idolit, heiltä apinoidaan kaikki, niin hyvässä kuin pahassa. Toisaalta Pikkuveli osaa myös pyörittää sisaruksiaan,  pitää puolensa ja vaatia kaikkea. Perustelut ovat mitä mainioimpia. Kattokaa kyllä mun pitää saada se viimeinen Kinder-muna, että kasvan, kun mä olen niin pieni. Paljon pienempi kuin te.

 
 Askartelun ja muun puuhaamisen lisäksi Pikkuveli on kova antamaan lahjoja kaikille. Minulla on työpöytä ja kalenteri vuorattu erilaisilla ihanilla piirustuksilla. Tässä alla perheelle kylpytakin vyöstä leivotut pääsiäsikakut. Äiti kun ei tehnyt tarpeeksi pääsiäisen näköistä kakkua:)
 

 
 
Mitäs muut viisivuotiaat puuhailevat?
 
♥ ♥ ♥ ♥
 
Muistakaahan osallistua ihanan Wheat kaivuripaidan arvontaan.

12 kommenttia:

  1. Täällä toinen viisivuotias pitää musiikista yli kaiken. Päiväkotiin hän vei lelupäivänä akustisen pienen kitaransa. Toiset kaverit eivät oikein ymmärtäneet asiaa, vaan totesivat ettei kitara ole lelu vaan soitin. Energiaa ja omaa tahtoa löytyy vaikka kuinka.. Vaikka toisaalta viisivuotiaani on jo iso poika, joka ajattelee jo omilla terävillä aivoilla, onneksi hän vielä tahtoo tulla äidin syliin ja kainaloon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana viisvee teillä siellä ♥ MEillä kyllä kuunnellaan musiikkia, mutta mitään ei soiteta. TArhan lelupäivään on meilläkin viety mitä ihmeellisimpiä juttuja ja välillä on ollut vähän harmi, kun kaverit eivät ole ymmärtäneet kaikkia leluiksi:) Onneksi meilläkin on viisvee kova halimaan ja pussaamaan, toivotaan, että sellaisina nuo säilyvätkin!

      Poista
  2. 5v on kiva ikä. Isoja, näppäriä, tiedonjanoisia, mutta kuitenkin niin hyvin kainaloon sujahtavia :)

    Meidän 5v on kohta 6v, ja se 6v uhma tuli jo ennakkoon. Joten mulla on ikävä vuoden takaisia aikoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 5 on tosiaan mukava ikä! Kauhulla odotan sitä 6v uhmaa, meillä kun tuo poika on todellakin hyvin tempperamenttinen ja voimakastahtoinen, voipi olla että törmäyksiä vielä tulee..koitan nyt nauttia tästä ihanasta vaiheesta täysin rinnoin!

      Poista
  3. Ihana postaus ♥ Myöhästyneet onnittelut pellavapäälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos:) Ja onnittelut välitetään pellavapäälle, kunhan sen saa kiinni:)

      Poista
  4. Suloisesti kuvailit päivänsankaria :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, tekstiä olisi helposti voinut tulla moninkertaisesti, tässä vaan sellaisia nyt päälimmäisenä olleita ajatuksia.

      Poista
  5. Myöhästyneet onnittelut ihanalle viikarille!

    Ja on pitänyt sanoa että onpa teillä nättiä, mitä sisäkuvista näkee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piikkuveli kiittää onnitteluista;)
      JA kiittää äiti kauniista sanoistasi, ihan normi lapsiperheen (kestosekainen) koti täällä;) Olisi kiva joskus vähän ehtiä tosiaan panostaa siihen sisustamiseen..

      Poista