torstai 4. huhtikuuta 2013

Omaa (luku)aikaa

Minua on pitkään huvittanut tuo sivupalkin kuvaus itsestäni pitäisi varmaan tehdä asialle jotain erityisesti nuo kohdat tykkää sisustamisesta ja haaveilee omasta ajasta. Sisustusjutuista olen joskus kirjoittanutkin, tuosta omasta ajasta varmaan maininnut lähinnä rivien välissä. Se oma aika siis minulta puuttuu ja siitä toki haaveilen, mutta toisaalta en kyllä tätä elämänvaihetta kaikkine kiireineen ja menoineen vaihtaisi pois. Eli jatkan sitä haaveilua.

Saan aina välillä uuttaa uskoa haaveideni toteutumiseen pienistä jutuista. Tällä kertaa kaikki alkoi Pikkuveljen syntymäpäivälahjaksi saamasta uudesta CD-soittimesta ja haaveesta saada välillä lukea jotain muutakin kuin iltasatuja lapsille. Siis muulloinkin kun klo 2 yöllä..



Päätin vuodenvaihteessa taas lukea enemmän, siis muutakin kuin niitä iltasatuja. Tykkään lukemisesta tosi paljon ja paljon olisi sellaisia mielenkiintoisia kirjoja, joita haluaisin lukea ja uusia tulee koko ajan markkinoille. Omasta kirjahyllystäkin löytyy lukuisia sellaisia kirjoja, joita en ole vielä lukenut.
 
Suunnitelma oli siis ulkoistaa jokailtainen iltasatu CD-soittimelle, soittimen kaverina Pikkuveli sai nimittäin aika pinon satu-CD:itä kirjan kanssa sekä ilman kirjaa. Samalla kun soitin lukisi sadun, voisi äiti syventyä omaan kirjaansa, vaikka poika olisikin kainalossa.



Heti synttäri-iltana kävin nappaamassa omasta hyllystä kirjan, jota olen suunnitellut lukevani parisen vuotta, Thomas Mannin Buddenbrookit. Sain luettua yhden sivun, koska minun piti katsoa tiiviisti yhdessä Pikkuveljen Miinan ja Manun luontoretki -kirjaa ja tunnistaa eläimiä.. Seuraavana iltana luin sen oman kirjani ekan sivun uudelleen, koska en muistanut enää, mitä siinä oli kerrottu. Kuuntelimme Saariston lapsia, tällä kertaa CD:ssä ei ollut kirjaa mukana, mutta tällä kertaa äidin piti osallistua piirtämiseen ja vähän muuhunkin oheistoimintoon. Oma kirja ei edennyt sitä ekaa aukeamaa pidemmälle. Kolmantena iltana luin jälleen oman kirjani ensimmäiset aukeamat uudelleen ja kuuntelimme Lenni Lokinpoikasen tarinaa. Sillä kertaa Pikkuveli jaksoi keskittyä tarinaan ja kirjaan ihan itsekseen, mutta niin tein minäkin. Luin omaa kirjaani pari kappaletta, mutta totesin, että en ymmärtänyt lukemaani. Liikaa nimiä ja muistettavaa.

 
Sen jälkeen vaihdoinkin kirjaa, Kinsellan Himoshoppaajat ovat sopivan kevyitä, ei liikaa muistettavaa, eikä niin väliä, vaikka joku lause jää keskeytyksen vuoksi lukematta.
Palaan Manniin ehkä seuraavalla työmatkalla seuraavana onkin kohteena Australia, sinne on sopivan pitkät lennotkin, tai sitten kun on kunnolla sitä omaa lukuaikaa:)
Vaikka kyllä Mann näyttää yöpöydällä paljon fiinimmältä, kuin nuo Kinsellat;)



Olen lukenut nyt koko Kinsellan tuotannon läpi lukuun ottamatta Himoshoppaajan ratkaiseva askel -kirjaa. Sen painos on loppuunmyyty, jos jollakulla sattuu roikkumaan se nurkissa turhaan, minulle saa tarjota. Olen sitä koittanut pitkään metsästää.

Millaisia lukijoita muut ovat?




10 kommenttia:

  1. Luen kausiluonteisesti. Joulun aikoihin yleensä tulee luettua kirja tai pari, samoin kesälomalla. Nyt on kesken Riikka Pulkkisen Vieras, samoin syksystä asti kesken ollut Fifty Shades -trilogian toinen osa joka puuduttaa aika lailla, saas nähdä saanko sitä ikinä loppuun (eka osa meni ihan heittämällä mutta toisessa ei taida olla enää mitään annettavaa) =)

    Lempparikirjailijani on Anna-Leena Härkönen. Haaveilen lukevani myös Tuomas Kyrön kirjoja. Torey Haydenin ja Sophie Kinsellan tuotanto on kutakuinkin koluttu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on nykyään vähän sama, lukeminen on tosi kausiluonteista, jouluna luin useamman kirjan putkeen, nyt on ollut taas vähän hiljaisempaa sillä rintamalla. Fifty shades oli jouluna tarkoitus aloittaa, edelleen odottaa vuoroaan..Olen samaa kuullut, että ekan jälkeen aika toistoa.
      Härkösestä tykkään myös, minulla on ollut yöpöydällä joulusta asti Kauhun tasapaino -novellikokoelma, mutta jotenkin sitäkään en nyt saa luettua loppuun..

      Poista
  2. Minä luen lähes joka viikko iltaisin. Joskus melkein joka ilta, joskus harvemmin. Luen laidasta laitaan - kevyemmästä kaunokirjallisuuteen. Eniten luen dekkareita. Parasta on löhöloma uima-altaalla, valmista ruokaa ja pino dekkareita :)

    Kinsellan suhteen minä olen lukenut alkupään kirjat. Jotenkin innostus sen jälkeen hyytyi.

    Työmatka Australiaan kuulostaa yhtäaikaa ihanalta ja kamalalta. Itse olen aivan hyytynyt pitkiin lentoihin ja aikaeroihin. Viimeksi Jenkkireissulla vannoin, että yhtään matkaa en enää tänä vuonna tee toiselle mantereelle. Mieli kyllä muuttuisi varmaan sekunnissa, jos tarjolla olisi lapsivapaa lomamatka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luin aiemmin lähes joka ilta, mutta nykyään joko en jaksa tai saa sitä aikaa tai sitten menee toiseen ääripäähän, en pysty lopettamaan ja tulee valvottua liikaa..
      Kinsella on nykyään sopivaa, kun ei paljon taritse ajatella;)

      Australia on tosiaan samaan aikaa ihana ja kamala. Minulla ei ole pitkään aikaan olut tuollaisia pitkiä lentoja, enkä taas vähään aikaa tuon jälkeen varmaan kaipaakaan. Mutta tuo lapsivapaus on kyllä iso juttu ja siksi matkaa odotankin innolla;)

      Poista
  3. luin ennen lapsia paaaaljon, siis ala-asteelta lähtien kävin kerran tai pari viikossa kirjastossa.
    nyt nuo kinsellat kiinnostaisi, en ole vielä yhtään aloittanut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, kyllä lukeminen on lasten myötä paljon vähentynyt. Samoin kirjaston käyttö. Kinsellat on sopivaa aivot narikkaan -lukemista;)

      Poista
  4. minä koitan lukea paljon, mutta enimmäkseen kevyttä, just mitä illalla sängyssä jaksaa. Blogissani keräänkin listaa lukemistani kirjoista. Etkä saa kirjastosta lainattua tuota kinsellaa, mä en omakseni osta enää juuri mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä se kevyt taitaa olla illalla ainut, mitä jaksaa, ainakin minulla;) Pitääkin käydä kurkkaamassa kirjalistaasi, en sitä olekaan huomannut aiemmin! Kirjastosta varmaan saisin tuon Kinsellan, mutta meillä molemmat tykätään kirjoista omassa hyllyssä;) Ja olen maailman huonoin palauttamaan kirjoja..kalliiksi sekin kyllä tulee. Lasten kanssa käytämme kyllä kirjastoa ahkeraan.

      Poista
  5. Luen nykyään niin vähän, että hävettää ja harmittaa. Sitten taas lomalla taisin lukea melkein kymmenen (kevyttä!) kirjaa parissa viikossa, joten patoutunutta lukemistarvetta olisi selvästi paljonkin. Ennen luin tosi paljon, nyt lähinnä selailen lehtiä ja blogeja - kaikkeen ei vain aika riitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla vähän sama juttu, hävettää, kuinka vähän luen (ja millaista kirjallisuutta..) Lomalla minäkin olen ahkerampi, silloin ei ole niin väliä, vaikka tulee valvottuakin. Saman tunnustan, illalla koneen äärellä menee usein se aika, jonka voisi käyttää lukemiseen.

      Poista