lauantai 30. toukokuuta 2015

Kotifloristi (juu ei todellakaan)

Eipä taida olla kiire vielä ihan kokonaan helpottanut, vaikka niin kovasti toivoinkin. Tämän kevään viikot tuntuvat mystisesti katoavan jonnekin. Niin kävi taas tälläkin viikolla.
 
 
Tänään lapsilla oli viimeiset koulupäivät ja olemme jo pari viikkoa miettineet, miten lapset tällä kertaa muistavat kiitoksensa todella ansainneita opettajia. Poikien osalta juttu on hoidettu jo hienosti ajallaan, mutta Neidin opettajan muistamisen kanssa meinasi käydä vähän vanhanaikaisesti.
 
 
Neiti ilmoitti haluavansa antaa opettajalle ihania kukkia. Eikä mitään tyhmää purkkikukkaa vaan joku IHANA kimppu. Selvästi on tyttö tullut äitiinsä ;)
 
 
Lupasin hoitaa asian perjantaina suosikkikukkakaupastamme Mimosasta kotimatkalla. Sovittiin vielä, että soitan Neidille ja päätetään puhelimessa, millaisia kukkia kimppuun laitetaan, kun olen kukkakaupassa.
 
 

Työpäivä venyi pidemmäksi, kuin oli ajatellutkaan ja kukka-asiakin taisi siinä kiireessä vähän unohtua.. Vähän yli kuuden, kun oli juuri kurvaamassa lähikaupan pihalle soi puhelin. Neiti soitti ja kysyi, mitä kukka-asialle kuuluu. No, sille kuului vähän huonoa. Olin tyystin unohtanut koko asian ja Mimosakin oli menyt jo kiinni. Ja kirkko alkaisi lauantaina klo 8..


Meidän kotikylän kauppa ei ole mikään kukkakeidas ja tälläkään kertaa sieltä ei löytynyt edes ruusukimppua. Jotain rontteja sieltä sentään löytyi, onneksi. 


Valkkasin onnettomasta valikoimasta pari nippua gerberoita ja liljoja. Ajattelin, että voisin kokeilla kotifloristin taitojani ja sitoa (ehkä tässä kohtaa nyt ihan väärä sana..) niistä pari edes vähän kimpun näköistä.


Aikamoisen ähräyksen jälkeen sain kaksi jonkinnäköistä kimppua aikaiseksi ja ne kuulemma olivat Neidin mielestä ihan kelvolliset. Vaikka hän oli vähän sitä mieltä, että seuraavaksi mennään hakemaan kukat taas Mimosasta..:)

 
Talven ja kevään aikana Mimosassa on järjestetty useampaan otteeseen illan mittaisia kukkien sidontakursseja. En ole niihin harmiksen koskaan aikataulusyistä päässyt, mutta nyt kyllä pääsin, että seuraavalle menen ehdottomasti. Sen verran haasteellista oli noiden parinkin rontin asettelu - tai edes yrittäminen.


Ihanaa viikonlopua kaikille
ja paljon onnea kaikille
tänään koulutyönsä päättäville.
 
Ja tietysti muillekin lomalaitumille kirmaaville !
 

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Kiireeseen kadonnut

Tervehdys pitkästä aikaa. Siis todellakin PITKÄSTÄ aikaa. Minulta on kadonnut jonnekin kiireen alle pari kuukautta tästä keväästä, hui.


Kulunut kevät on olult aivan poikkeuksellinen, tiedän, että moista kiirettä ei ole koskaan minulla ollut ja toivon todella, ettei koskaan tulekaan.

Vuoden alussa oli jo tiedossa, että kiirettä tulee olemaan rippijuhlien ja kaiken muun mukavan merkeissä. Mutta tuli paljon muutakin, niin työrintamalla kuin ihan täällä kotonakin. Onneksi ei kuitenkaan mitään ikävää eikä vakavaa, kiirettä ja ylimääräistä säätöä vain.


Normaalin työn ohella kevään aikana on EU-hankkeiden ihmeellinen (lue kamala) maailma katastrofaalisine aikatauluineen ja työmäärineen tullut turhankin tutuksi. Nyt ehkä vähän kadun viime syksynä ääneen ajattelemiani haluja oppia uusia juttuja ja tehdä uusia aluevaltauksia. Jatkossa koitan olla vähän varovaisempi sen kanssa mitä toivon ääneen, joskus ne ääneenlausutut toiveet toteutuvatkin.




Kotona on kaiken työkiireen keskellä tietysti suunniteltu kuumeisesti rippijuhlia. Saimme myös anopin vähän pidempiaikaiseksi vieraaksi putkiremonttia pakoon. Anopista oli iso apu mm. ikkunoiden pesussa ja muissa juhlavalmisteluissa. Lapsista oli myös aivan mahtavaa, kun aamulla odotti lämpimät puurot ja muut herkut. Toisaalta opin itsestäni, etten sitten ehkä olekaan aina se maailman sosiaalisin ihminen ja kaipaan todella paljon raskaan työpäivän jälkeen omaa rauhaa ja omia juttujani. Ehkä kahden sukupolven talous ei pidemmän päälle sopisi minulle ollenkaan.


Rippijuhlat juhlittiin viime sunnuntaina kauniissa kesäilmassa onnistuneesti. Päivä oli ikimuistoinen, kaikki meni suunnitellusti, joskin kovin nopeasti. Sinisellä teemalla juhlitusta päivästä ei valitettavasti kuvamateriaalia tullut paljoa, kuvaus jäi miehen harteille, kun keittiöön avuksi lupautuneelle ystävättärelle tuli muuta menoa ja koitin itsekseni hoidella yli 60 hengen ruuat ja kahvitukset.

Kamera on muutenkin saanut olla kevään kiireiden keskellä rauhassa, nyt puhalsin siitä pölyt ja ikuistin rippikukat tänne. Ehkä jotain muutakin näytettävää kameran muistikortilta vielä löytyy, joten ehkä palaan vielä rippijuhliin täälläkin.




Toivottavasti tänne joku vielä kahden kuukauden hiljaisuuden jälkeen eksyy, nyt pahimmat kiireet on pääosin takana ja pääsen taas rakkaan harrastuksen kuvaamisen ja kirjoittamisen pariin, eli luvassa taas vähän aktiivisempaa päivitystä. Asiaa on kiireen keskellä ehtinyt kertyä vaikka ja kuinka.

Mitenkäs muiden kevät on sujunut?