sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Pellavavinkki ja muistutuksia

Ihan alkuun pari muistutusta tälle päivälle, sekä juhannusarvonta että
huutiksessa olevat mekot ja muut Neidin pieneksi jääneet kohteet sulkeutuvat tänään.

Muistakaahan käydä kurkkaamassa molemmat :)

Sitten pellavavinkkiin.
Meillä on useana kesänä juhlavammat vaatteet olleet ihanaa vilpoista pellavaa. Tänä vuonna pellavaa on ollut tarjolla vähän vähemmän, mutta nyt bongasin Zulilystä ihania Little Linenin pellavavaatteita hyvässä alessa. Meillä on tänä kesänä todella monet juhlat ja kuten aiemmin mainitsin, meillä varsinkin Neidillä juhlavaatetilanne on aika huono. Mekot olivat järjestäen pieniä (ja ne löytyvät nyt siis huutiksesta). Äitiä miellyttänyt pellavamekko ei kuitenkaan Neidille kelvannut.



Tunikakin menee minusta kauniisti tytölle juhlaan, mikäli alaosa on riittävän juhlava. Näitä tunikoita täällä kuumeisesti pohditaan, kelpaisiko vaativalle Neidille..



 


Pojillekin oli tarjolla todella kauniita siistimpiä vaatteita. Mkäli joku tunika Neidille kelpaa, taitaa samaan pakettiin tulla Pikkuveljelle myös paita, hänenkin pellavansa osoittautui liian pieneksi..


Shortseille ei tarvetta tällä kertaa ole, mutta nämä raitashortsit ehkä voisi silti ottaa..Olisivat tosi kivat valkoisen pikeen tai paitiksen kanssa..

 
Kaikki kuvat lainattu täältä

Ihanaa sunnuntaita kaikille,
meillä on tänäänkin luvassa vähän juhlaa :)

torstai 27. kesäkuuta 2013

Look-a-like

Olen kovasti tykästynyt viime aikoina Paul Smithin lastenmallistoon, erityisesti poikien paitoihin. Kevään mittaan olen moneen otteeseen niitä käynyt ihastelemassa ja jokunen on kotiinkin asti tullut.
 
Pikkuveljen mielestäkin ne ovat hienoja. Olin tätä valkoista autopaitaa ihastellut ja esittelin sen myös Pikkuveljelle, jolle on löytynyt myös se kuuluisa oma tahto..
 
 
 
 
Hän tuli paitaa ruudulta katsomaan ja totesi, että ihan kiva, mutta mullahan on jo toi sama sinisenä.
 
Hetken jo mietin, että olenko todellakin niin dementoitunut, että olen jo unohtanut ostaneeni kevään aikana paidan.. Menin kaivelemaan paitalaatikkoa, mutta en sieltä moista t-paitaa löytänyt. Pikkuveli tuli seuraamaan puuhiani kiinnostuneena.
 
 
Kuvat lainattu täältä
 
Sain hetken aikaa kaivella pinoja, ennekuin pikkuveli tuli viereeni ja nosti pitkähihaisten paitojen pinosta PO.Pin viimetalvisen, ahkerasti käytetys autopaidan.
 
Tätäkö sä Äiti etsit?
 
 


Pikkuveljen mielestä yhdennäköisyys oli aikamoinen, samoin minun. Liekö sattumaa vai onkohan taas ideat loppu?

Paul Smithin autopaitaa meille ei tullut, sitä kun oli tarjolla loppujen lopuksi vain vauvojen koossa. Ja PO.Pin autopaitakin alkaa olla jo pieni.


Onko joku muu bongannut look-a-like -juttuja
kesän mallistoista?
 

P.S.
Muistakaahan osallistua Juhannusarvontaan :)

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Loistava asenne


Neiti on valitellut syksystä asti ajoittain päänsärkyä. Äiti on kuuliaisesti antanut Pamolia ja pohtinut sydän syrjällä, onkohan tytär perinyt ikävän migreenitaipumuksen. Keväällä päänsärkyjä alkoi tulla useammin, monta kertaa viikossa ja aloin jo pohtia, pitääkö mennä tutkimuksiin. Alkukeväästä Neiti valitteli, että ei näe kunnolla taululle, luokassa oli vaihdettu istumäjärjestystä ja Neiti oli päässyt takariviin. Siinä vaiheessa Äidin lamppu syttyi ja tajusin heti päänsärkyjen syyn. Onneksi ei sitä migreeniä. Kirjoitin opelle viestin reissariin, Neiti tarvitsee eturivin paikan :)


Koulussa oli seuraavalla viikolla terveydenhoitajan tarkastus ja laitoin sinne viestiä, että tarkistavat samalla näön. Arvasin tuloksen. Näkö huonontunut ja paljon. Lähete silmälääkärille. Olin ihan varma, että tiedossa olisi katastrofi..

Muistan edelleen elävästi sen päivän, kun itse kuudesluokkalaisena sain tietää, että saan silmälasit. Se tunne mahanpohjassa. MAAILMANLOPPU. Rillipää. Ikuisesti. Kenelläkään kaverilla ei ollut. Kenelläkään Neidin kevereistakaan ei ole silmälaseja.


Olin NIIN väärässä. Onneksi. Neidistä asia oli siisti, cool, ihan huippua. Lasit on hienot. Ja Äiti, sun pitäisi olla iloinen, että mä kohta taas näen. Tottakai Äiti onkin. Enemmän kuin iloinen. Sekä laseista, että asenteesta. Silmälasit eivät ole nykypäivänä enää nuorillekaan mikään kauhistus, päinvastoin. Kaverit ovat ihan rehellisesti vähän kateellisia. Parin tytön äideiltä olen kuullut, että heilläkin on tullut äkillisesti tarvetta mennä silmälääkärille..

Etsiessämme sopivia laseja (joka osoittautui haasteelliseksi tuollaisella 10-vuotiaalle. Lastenmalliston kehykset liian pienet ja aikuisten kehykset suurimmaksi osaksi liian isot. Eräässä liikkeessäkin mainostettiin, että nuorisomallisto tulee syksyllä. Ei auttanut tähän hätään. Onneksi löytyi sopivan kokoiset ja näköiset.) into silmälaseihin vain kasvoi. Äiti näitähän on vaikka miten hienoja. Voitaisko ostaa samalla parit. Tai ainakin sitten syksyllä haluun uudet kouluun.


Vaikka meillä nykyään aika usein Neidin ja äidin maut ja mieltymykset ovat törmäyskurssilla, silmalasiasiassa Äiti piti suun visusti supussa. Lasit tulivat Neidille, ei Äidille. Neiti päätti ihan itse ja hyvin päättikin, juuri omannäköisensä valitsi.


Vauhti on Neidillä yleensä aika kovaa ja luisteluharrastuskin aika vauhdikasta, vaikka ainakin aluksi sovittiin silmälääkärin kanssa , että jäälle niiden kanssa ei tarvitse mennä. Jännityksellä odotan, miten kauan lasit pysyvät ehjänä. Kotivakuutus on tarkistettu, korvaa onneksi. Ja ainakin nyt Neiti on laseistaan pitänyt tarkkaa huolta. Mikrokuituliina on ahkerassa käytössä. Liekö uuteuudenviehätystä?
 
Onko muilla kokemuksia lasten silmälaseista?

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Juhannusarvonta

Juhannuksen ja vähän muunkin juhlan kunniaksi on hyvä pitää arpajaiset, vai mitäs sanotte?

Hurahdin Australianmatkallani paikalliseen bling bling -kauppaan, EQUIPiin, joka oli sopvasti aivan hotellimme kulmilla. Kaipailin jo aiemmin keväällä statement -tyylisiä koruja ja reissusta niitä sitten niitä tuli mukana aikamoinen läjä..Olen saanut kollegoiltani kuulla jo useaan otteeseen parin kilon koruistani. Korukassi painoi tosiaan juuri sen pari kiloa, joka minulla ekalla pakkauskerralla oli ylipainoamatkalaukussa kotiinlähtiessämme..


Tämän kesäisen vaaleanpunaisen statement -korun ostin arvottavaksi teidän lukijoien kesken. Kyseessä on siis edullinen, mutta minusta kaunis pukukoru.


Arvonta on avoin kaikille lukijoille 

Anonyymit voivat keksiä itselleen uniikin nimimerkin.
Anonyymeiltä toivon myös kommenttiin sähköpostiosoitteen,
johon voin ottaa yhteyttä voiton osuessa kohdalle. 

Ne, jotka ovat kirjautuneet tai kirjautuvat arvonnan aikana lukijakseni saavat toisen arpalipukkeen mukaan arvontaan. 
 
Muistathan mainita kommentissasi arpalipukkeidesi määrän!
 

Arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu
sunnuntaina 30.6.2013 klo 23.59






Voittaja ilmoitetaan heinäkuun ensimmäisellä viikolla.
 



ONNEA KAIKILLE ARVONTAAN!

Ja tietysti oikein hyvää juhannusta kaikille!
 
 








































































































































 
 
 
 

 




keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Kirpparilta kesätäydennystä

Kevään kiireiden keskellä olen pari kertaa ehtinyt jossain ihmeen välissä käydä kirpparilla. Kirppareilla kiertely on joskus kiireisen päivän jälkeen terapauttista. Molemmilla kerroilla tein täsmäiskun Pikku Siiliin ja molemmilla kerroilla lähdin sieltä tyytyväisenä ostosten kera. Pikkuveljelle täydennystä kesävaatteisiin.


Klassisia juttuja, joita olisin hankkinut kaupasta, ellei kirpparilta olisi löytynyt. Varsinkin valkoiseen pikeepaitaan olin huipputyytyväinen, se oli konkreettisesti puutelistalla.




Valkoiset t-paidat tarttuivat matkaan siksi, että samanlaiset löytyvät Isoveljen kaapista jo valmiiksi, pääsevät pojat vähän samistelemaan :)


maanantai 17. kesäkuuta 2013

L ♥ M A

Rauhallisia aamuja (ainakin teoriassa..)


Kiireettömiä aamukahvihetkiä terassilla yöpaidassa


 Uusia perunoita, silliä ja voita
Pitkiä grilli-illallisia hyvän viinin ja ystävien seurassa


Kuutamouintia tai ainakin uintia
Sormien upottamista multaan ja ehkä vähän puutarhahommiakin


Lomailua Ranskassa
Seikkailupuisto ja kaikki muut Turun parhaat kesäpaikat


..ainakin tällaisia suunnitelmia on
täksi kesäksi.

Loma alkoi virallisesti tänään ja nyt on 8 viikkoa aikaa toteuttaa suunnitelmia.
Katsotaan, mitä jää ensi vuoteen (veikkaan, että ainakin nuo kaksi ekaa..).

Viimeiset työstressin rippeet upotin viikonloppuna pensasaidan perkuuseen. Kevät oli selvästi liian kiireinen, kun alkukeväästä leikattu aita oli ehtinyt jo kadota rikkaruohojen alle. Onneksi se vielä löytyi sieltä :)





Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Vilperttien vanhemmille rauhaa

Meillä asuu yksi 5-vuotias vilpertti, joka on yksinään vilkkaampi, kuin nuo kaksi vanhempaa ovat koskaan olleet yhteensäkään. Pahnanpohjimmaisena Pikkuveli on tottunut pienestä pitäen menoon ja meininkiin, ihmisiin ja liikkumaan erilaisissa paikoissa. Luonteeltaankin hän on ihan erilainen kuin sisaruksensa, impulsiivisempi ja toisaalta sosiaalisempi vieraammassakin porukassa. Nämähän ovat erittäin hyviä ominaisuuksia elämää ajatellen, mutta aina 5-vuotiaalla ei järkeä ole ihan samassa suhteessa kuin niitä ideoita..

 
Olemme moneen kertaan joutuneet yllättymään lähikaupassa tai tuossa pienen matkan päässä olevassa kauppakeskuksessa, kuinka poika on lähtenyt varkain juoksentelemaan omia reittejään hyllyjen välissä pitkänkin matkan päähän. Välillä poika palaa takaisin hetken kuluttua tai löytyy leluhyllyn tai imurihyllyn luota.  Välillä pitää hetki etsiä, ennekuin poika löytyy. Pahimpia ovat autokärryt, sieltä kun pääsee livahtamaan pois, ilman että kukaan välttämättä heti huomaa.  



Isompien lasten kohdalla emme ole juuri koskaan joutuneet etsimään lapsia kaupasta tai muualta tai huolestumaan, minne he ovat menneet. Kumpikin on aina ollut tarkka siitä, että äiti tai isi on näköpiirissä. Nykyään kyllä riittää, että vastaa puhelimeen :)


Pikkuveli on kaikilla mittareilla toista maata. Hän ei huolestu ollenkaan, vaikka vanhempia ei olisi ollenkaan näköpiirissä ja välillä hän jopa selvästi tahallaan karkailee tai pakoilee hyllyjen ja vaaterekkien takana. Hän myös juttelee reippaasti vieraiden kanssa.

Pikkuveli onkin aiheuttanut jo monet sydämentykytykset karkailu- ja katoamistempauksillaan. Onneksi kaikki on aina päätynyt hyvin ja olemme hänet omin voimia löytäneet. Kertaakaan ei ole sentään kuuluttamaan kaupassa jouduttu:) Asiasta on hänen kanssaan moneen kertaa keskusteltu, mutta aika laihoin tuloksin.

 
Olen monta kertaa tällaisen katoamis/karkailutempauksen jälkeen miettinyt, että mitä sitten, jos poika oikeasti katoaisi. Osaisiko hän pyytää apua tai kertoa, kuka on.
 

Ihan kuin tilauksesta, Muotokielestä otettiin minuun yhteyttä alkukeväästä ja kysyttiin olisimmeko kiinnostuneita testaamaan Taaperokylttiä. En ollut aimmin tuotteesta kuullut, mutta kun kävin katsastamassa Muotokielen nettisivut, ihan konkreettisesti pompin riemusta! Juuri tuota olin tuolle vilpertille kaivannut. Jotain, mikä hieman antaisi rauhaa niissä katomistempauksissa, ainakin pojalla olisi vanhempien yhteystiedot mukanaan.   


Ripustimme heti kyltin takkiin ja keskustelimme siitä pojan kanssa. Kerroin, että se pitää näyttää aikuiselle, jos hän eksyy vanhemmista. Lähestymistapani asiaan ei ollut ehkä ihan onnistunut, koska poika totesi heti, että nythän mä voin sitten lähteä Myllyssä vähän kauemmaskin, vaikka sinne kassojen ohi, kun joku voi sitten soittaa teille, missä mä oon..

Onneksi karkaulureviiri ei ole kuitenkaan laajentunut..


Kylttiä on nyt kuljetettu mukana ahkerasti, onneksi sitä ei ole tositoimissa vielä tarvittu. Toivotaan tietysti, että kyltti pysyy vain sellaisena mielenrauhoittajana:)

Tulevaa Ranskanmatkaa varten tilasin pari kylttiä lisää..
Saapa nähdä kuinka se tuon vilpertin kanssa oikein sujuu. Nyt kun matka alkaa lähestyä, ekaa kertaa mietin sitäkin..

Löytyykö muilta karkailevia lapsia tai kokemusta Taaperokyltistä?



torstai 13. kesäkuuta 2013

Ystävämme Hermanni

Onkos Hermanni ollut teillä kylässä koskaan?


 Me saimme alkukeväästä jo toisen Hermannimme. Tai siis Neiti sai.



Äiti alkaa olla jo siinä iässä, ettei enää saa kiertokirjeitä eikä muitakaan kaverilahjoja.
Neidille niitä tulee sitäkin useammin.


Edellisestä Hermannin vierailusta on jo pari vuotta aikaa, silloin sille taisi käydä huonosti.

Tällä kertaa Neiti hoisi todella huolella Hermannia ja jakoi sen kavereille Hermanni oli jopa nii suosittu, että siitä oli tullut koulussa vähän riitaa, kuka sen saa.. Valmistuspäivänä Äiti oli työmatkalla ja tuli kotiin illalla pari tuntia myöhässä - kiitos VR:n ja peurojen - ja kakku leivottiin kymmenen jälkeen. Mutta tällä kertaa siis leivottiin.





Ja hyvää oli.
 
Vaikka rehellisyyden nimissä minua vähän ällötti koko kakku..
 Ideahan on sellainen,
että kirjeen mukana tulee osa antajan tekemästä taikinasta, "juuri",  
ja sitä juurta kasvatellaan ja ruokitaan huoneenlämmössä kymmenen päivää
ja sitten paistellaan.
Ja osa juurta matkaa taas eteenpäin vapaaehtoisille uhreille eikun siis kavereille.








tiistai 11. kesäkuuta 2013

Kesämekkoja

Alaunperin minun piti esitellä teille meidän kaikki kivat kesämekot, mutta nyt, kuten edellisessä postauksessa totesin, joudun esittelemään meille pieniä mekkoja.

Tällaisilla mekoilla meillä Neidin oli siis tarkoitus juhlia ja pyörähdellä tänä kesänä.




Nyt kun nämä todettiin pieniksi, pitänee keksiä jotain muita vaihtoehtoja. Kaappiin kun ei montaa mekkoa enää jäänyt..


Keväällä ei mallistoista noussut mitään ehdottomia pakko saada juttuja, joten meillä on seuraavana urakkana tutustua tarjontaan ja tehdä vähän ostoksia. Juhlia meillä nimittäin on tiedossa kesän aikana useammatkin.

Lupaan palata isompiin mekkoihin, kunhan sellaisia saamme kotiutettua. Mielenkiinnolla odotan lopputulosta, tällä hetkellä tuntuu, että Äidin ja Neidin maut eivät ihan kohtaa..



Jos joku näistä meille pienistä kiinnostaa, laita viestiä sivupalkin osoitteeseen :) Naputtelen nämä jossain vaiheessa huutikseen.