sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Ihanaa teatteria - Tamara

Olen pikkutytöstä asti rakastanut teatteria eri muodoissa, kiitos omien vanhempieni, jotka ahkerasti minua mukanaan erilaisiin esityksiin kuljettivat.

Nykyään teatterissakäynti on harvinaista, ja sitäkin nautinnollisempaa herkkua. Ruuhkavuosien aikataulujen säätäminen on yleensä sen verran haasteellista, että melkein on helpointa on vaan pysytellä normaaleissa arkirutiineissa, eikä koittaa epätoivoisesti sovittaa logistiikkaa melkeinpä mahdottomiin kiemuroihin. Onneksi välillä sentään tulee pieniä rakoja ja pääsee nauttimaan ihanasta kulttuurista. 



Tämän syksyn teatterikausi lähti komeasta käyntiin viikko sitten, kun sain Åblogien kautta mahdollisuuden päästä katsomaan Turun kaupunginteatterin uuden Tamara -musiikkinäytelmän ennakkonäytöstä. Tamaran ensi-iltaa vietettiin viime  viikon viikonloppuna. Lämmin kiitos lipuista Turun Kaupunginteatterille!




Turun kaupunginteatterin peruskorjaustyön vuoksi teatterin tilat toimivat mm. upeassa LOGOMOssa, jossa Tamarakin esitetään. Logomon aulaan on koostetu upea pukunäyttely, jossa on esillä alkuperäisiä upeita Tamaran roolipukuja, asusteita ja muuta loistokasta rekvisiittaa hänen elämänsä varrelta.

Loisto jatkui teatterisaliin, jossa lavasteet olivat aivan mielettömät, yksinkertaiset, mutta samalla upean loisteliaat. Samoin pukuloisto näytelmän aikana oli omaa luokkaansa, Tamaran tyyliin sopivasti.



  Kuva: Otto-Ville Väätäinen


Vaikka vähän nuorempaa ikäluokkaa olenkin (ainakin jollain mittapuulla..) Tamara Lundin upea ja mielenkiintoinen elämä on minulle tuttu lehtien palstoilta ja vanhempien puheista. Tamaran musiikkia olen kuullut paljon lapsuudenkodissani. Näytelmässä musiikki olikin suuressa roolissa ja kuljetti hienosti Tamaran tarinaa eteenpäin aina hänen lapsuudenmaisemistaan viimeisiin hetkiin. Upeista laulutulkinnoista vastasi kolme vahvaa naista, nuorena Tamarana Sofia Arasola , aikuisena Tamarana Angelika Klas ja syöpään sairastuneena, varttuneena Tamarana Kirsi Tarvainen.  Ja vaikka kolmen naisen roolit vaihtelivatkin pitkin näytelmää, katselijalle jäi tunne yhdestä Tamarasta.



 Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Tamaran omaelämäkertakirjaa Lohikäärmeen pahvikulissit (Otava 2000) en ole lukenut, mutta tämän teatterin jälkeen taatusti luen, jos vaan sen käsiini jostain saan. Näytelmä perustuu tähän kirjaan. Pienen välähdyksen Tamaran loisteliaasta elämästä toivat upeat lavasteet sekä puvut. 



                                                           Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Näytelmä oli todella upea elämys, tarina ja musiikki imaisi heti alusta mennessään ja kappaleen loputtua oli vaikea taas orientoitua tähän hetkeen.



Kuva: Otto-Ville Väätäinen



Käytkö sinä usein teatterissa?



  

lauantai 12. syyskuuta 2015

Syksyyn varustautumista

Syksy on hiipinyt hissukseen pihan väritykseen ja mieleen. Harrastusarki pyörii täysillä ja kalenteri on jo täynnä jouluun asti. Ainoa asia, missä en ole vielä syksyyn herännyt, ovat vaatekaapit, niin omat kuin lastenkin. Ne elävät vielä ihan kesäaikaa.



Vaikka kulunut viikokin on ollut vielä tosi lämmin, on aamuisin huomannut, että kyllä se kesä jo meni. Lämpöä on ollut vain himpun verran nollan paremmalla puolella seitsemän jälkeen, kun olen autoon raahautunut. 

Omassa vaatekaapissa on helppo vaan kaivella lämpimämpää vaatetta enemmän esille. Lasten vaatekaapit onkin sitten toinen juttu. Kesä ja aurinko ovat tehnet tehtävänsä ja inventaario pitää tehdä perusteellisesti, jotta löytää edes jotain sopivaa vaatetta.



Neiti oli itse omatoimisesti viikolla kaivellut kaappejaan ja pinonnut ison läjän pientä vaatetta huoneensa oven ulkopuolelle. Vaaterekkiin jöi roikkumaan vain pari hassua paitaa. Totesimme, että ehkä pitää ryhtyä hommiin ja ostaa vähän syksyisempää täytettä rekkiin ja kaappiin.




Koska harkkakausi on toden teolla pyörähtänyt käyntiin (tarkoittaa meillä 13 kyyditystä vikon aikana) olen todella iloinen, että Neidille voidaan ostaa vaatetta netistä. Ja onneksi löytyy kotimaisia verkkokauppoja, joista toimitus on nopsaa ja asiakaspalvelu loistavaa. Ja tietysti valikoima on juuri oikeanlainen. 


Ongelmaksi taisi tällakin kerralla muodostua valinnanvaikeus, ihan kaikkea kun ei kerralla voi osta.. Tässä Neidin valinnat yhdestä suosikkikaupastamme, Pikku Helenestä. Näistä lähdetään keskustelemaan, mitä sinne ostoskoriin jää ja mikä jätetään odottamaan seuraavaa kertaa.  

sain tiedon, 
että juuri sopivasti 
syyskaappien täydennykseen 
on kiva tarjous, 
koodilla kanerva
saa 20.9. asti kaikista 
syksyn uutuuksista 
- 20 % alennusta 




Onkos muilla jo lasten vaatekaapit 
päivitetty syksyyn?

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Fudgeja


Kesällä, kun kerran ilmat olivat mitä olivat, innostuttiin leipomaan ja hääräämään keittiössä aika usein. Kokeilin tosi monta sellaista ohjetta ja juttua, mitä olen eri lehdistä ja blogeista talven aikana bongannut, mutta kiireessä kokeilut ovat jääneet odottamaan parempaa aikaa. 


Osa oli sellaisia hittejä, että jäävät varmasti elämään (ja jotka kirjataan tarkaan ylös ihanaan uuteen reseptikansiooni, josta ehkä lisää myöhemmin). Osa taas oli sellaisia, joita ei olisi ollenkaan tarvinnut kokeilla. 


Osa kokeiluista oli lasten toiveita. Voitte varmaan kuvitella, että täällä ollaan kesällä leivottu vaikka ja mitä esim. Oreo -kekseistä.. Suurin osa näistä jäi ainoastaan lasten herkuiksi. Yksi tällainen lasten toive osoittautui kuitenkin todelliseksi hitiksi ja herkuksi, ihan aikuisempaankin makuun. Tai ainakin jos sattuu tykkäämään makeasta, siis todella makeasta. 


Kun meidän perhe menee leffaan ja haemme karkkikaupasta irtokarkkeja, löytyy jokaisen pussista fudgeja, tiedättehän sellaisia isoja pehmeitä kermakaramelleja. Niitä on tuotu aina reissuista pussillinen jos toinenkin mukana ja englannintutut tietävät niitä tuliaisiksikin tuoda. 


Olen monesti miettinyt, pystyisiköhän niitä itse tekemään, mutta en koskaan ole mihinkään ohjeeseen törmännyt ja asia on jäänyt mietinnän asteelle. 


Meidän pikkukokki sai jostain jossain vaiheessa keväällä Muppettien Ruotsalaisen kokin keittokirjan (!?!) ja sieltä löytyi myös ohje fudgeille. Niiden tekoa kärtettiin keväästä asti koko kolmikon voimin ja olihan niitä sitten alkukesästä pakko kokeilla.


Hyvä että kokeiltiin, Ohje oli helppo ja lopputulos oli makoisa. Niin makoisa, että eka (ja pari muutakin sen jälkeen) satsi katosi jääkaapista samantien, ennenkuin palat ehtivät edes kunnolla kovettua.


Onkos joku muu kokeillut tehdä Fudgeja?