sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Ihanaa teatteria - Tamara

Olen pikkutytöstä asti rakastanut teatteria eri muodoissa, kiitos omien vanhempieni, jotka ahkerasti minua mukanaan erilaisiin esityksiin kuljettivat.

Nykyään teatterissakäynti on harvinaista, ja sitäkin nautinnollisempaa herkkua. Ruuhkavuosien aikataulujen säätäminen on yleensä sen verran haasteellista, että melkein on helpointa on vaan pysytellä normaaleissa arkirutiineissa, eikä koittaa epätoivoisesti sovittaa logistiikkaa melkeinpä mahdottomiin kiemuroihin. Onneksi välillä sentään tulee pieniä rakoja ja pääsee nauttimaan ihanasta kulttuurista. 



Tämän syksyn teatterikausi lähti komeasta käyntiin viikko sitten, kun sain Åblogien kautta mahdollisuuden päästä katsomaan Turun kaupunginteatterin uuden Tamara -musiikkinäytelmän ennakkonäytöstä. Tamaran ensi-iltaa vietettiin viime  viikon viikonloppuna. Lämmin kiitos lipuista Turun Kaupunginteatterille!




Turun kaupunginteatterin peruskorjaustyön vuoksi teatterin tilat toimivat mm. upeassa LOGOMOssa, jossa Tamarakin esitetään. Logomon aulaan on koostetu upea pukunäyttely, jossa on esillä alkuperäisiä upeita Tamaran roolipukuja, asusteita ja muuta loistokasta rekvisiittaa hänen elämänsä varrelta.

Loisto jatkui teatterisaliin, jossa lavasteet olivat aivan mielettömät, yksinkertaiset, mutta samalla upean loisteliaat. Samoin pukuloisto näytelmän aikana oli omaa luokkaansa, Tamaran tyyliin sopivasti.



  Kuva: Otto-Ville Väätäinen


Vaikka vähän nuorempaa ikäluokkaa olenkin (ainakin jollain mittapuulla..) Tamara Lundin upea ja mielenkiintoinen elämä on minulle tuttu lehtien palstoilta ja vanhempien puheista. Tamaran musiikkia olen kuullut paljon lapsuudenkodissani. Näytelmässä musiikki olikin suuressa roolissa ja kuljetti hienosti Tamaran tarinaa eteenpäin aina hänen lapsuudenmaisemistaan viimeisiin hetkiin. Upeista laulutulkinnoista vastasi kolme vahvaa naista, nuorena Tamarana Sofia Arasola , aikuisena Tamarana Angelika Klas ja syöpään sairastuneena, varttuneena Tamarana Kirsi Tarvainen.  Ja vaikka kolmen naisen roolit vaihtelivatkin pitkin näytelmää, katselijalle jäi tunne yhdestä Tamarasta.



 Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Tamaran omaelämäkertakirjaa Lohikäärmeen pahvikulissit (Otava 2000) en ole lukenut, mutta tämän teatterin jälkeen taatusti luen, jos vaan sen käsiini jostain saan. Näytelmä perustuu tähän kirjaan. Pienen välähdyksen Tamaran loisteliaasta elämästä toivat upeat lavasteet sekä puvut. 



                                                           Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Näytelmä oli todella upea elämys, tarina ja musiikki imaisi heti alusta mennessään ja kappaleen loputtua oli vaikea taas orientoitua tähän hetkeen.



Kuva: Otto-Ville Väätäinen



Käytkö sinä usein teatterissa?



  

4 kommenttia:

  1. Tosi harvoin, enemmänkin olisi mukava käydä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teatteri on kyllä ihanaa, mutta kyllä se ruuhkavuosien keskellä jää helposti harvaan kertaan vuodossa.

      Poista
  2. Rakastan teatteria ja lapsuuden -nuoruuden itsekin viihdyin näyttämöllä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään myös tosi paljon teatterista! Aika mahtavaa, että sinulla on ihan omaa kokemusta! Meillä tuo nuorimmainen on innostunut teatterista, haaveilee näyttelijän urasta, on ihan innoissaan kun pääsi aloittamaan nuorten teatterikerhon!

      Poista