perjantai 19. lokakuuta 2012

Lasten rahat


Meillä on aika jokapäiväisenä puheenaiheena isompien lasten kanssa raha. Välillä keskustellaan viikkorahasta, välillä siitä, miksi kaikki maksaa ja välillä siitä, miksi kaikkeen ei vaan ole varaa.

Pääosa keskusteluista alkaa yleensä jomman kumman isomman lapsen kommenteilla
"Äiti, miksi mulla ei ole sitä, kun muilla on.."
"Äiti, voinks mä saada rahaa, kun mennään Heseen.."
Äiti, mun on ihan pakko saada.."
"Voiks lainata 5€, kun mulla on vaan 10 ja mun pitais saada..

Pikkuvelikin on viime aikoina osallistunut ansiokkaasti rahakeskusteluihin:
"Äiti, voiksä lainata mulle viiskytsataa euroa, mä haluun oman auton. En jaksa aina istua takapenkillä!"


Ollaan pyritty kasvattamaan lapset ymmärtämään rahan arvo Pikkuveljen kohdalla tosin on vielä vähän hommaa tehtävänä.. ilman, että rahasta tehdään kotona liian isoa numeroa. Ollaan koitettu opettaa lapset siihen, että rahan eteen pitää oppia tekemään töitä.



Viikkorahaa meillä maksetaan 12-vuotiaalle ja 9-vuotiaalle saman verran, 5€ viikossa. Viikkorahan eteen kummankin pitää pitää oma huone siistinä viikon aikana ja siivouspäivänä huolehtia huoneen viikkosiivouksesta.
Tämä toteutuukin aika hyvin nykyään, joskin tähän on kyllä aika pitkä tie kuljettu. Varsinkaan Isoveli ei ole kovin siivousintoinen ja välillä on aikoja, jolloin siivous ei oikein toivotulla tavalla maistu. Kun pariin kertaan jää viikkoraha saamatta, siivousinto kyllä sieltä löytyy..

Viikkoraha on meillä tällä hetkellä ainoa sovittu raha, jonka lapset voivat ansaita. Kotitöitä lapset tekevät vaihdellen, pääasiassa aika kiitettävästi. Välillä olemme kokeilleet pientä maksua kotitöistä, mutta se ei ainakaan meillä tuntunut toimivan.
Jos sovimme, että roskien viennistä saa 50 senttiä, oli kaikki kolme lasta vieneet puolityhjän roskapussin puolen minuutin kuluttua roska-astialle ja odottivat käsi ojossa rahaa. Ja seuraavana päivänä asia ei enää kiinnostanut ketään.
Tai jos sovimme, että yläkerran imuroinnista saa 1€, hääräsi yläkerrassa parhaassa tapauksessa kolme lasta erinäköisillä imureilla kaksi minuuttia ja silti pölykoirat haukkuivat nurkissa. Ja kaikki tietysti olivat vaatimassa rahaa.

Koska viikkoraha 5€ nykymaailmassa kovin pitkälle kestä, tai ainakaan sillä ei paljon saa, eikä kotihommista maksaminen toimi, olemme koittaneet kehitellä muita keinoja opettaa lapsille sitä, että aina ei vaan voi mennä kauppaan ja ostaa kaikkea kivaa Äidin ja Isin rahoilla. Välillä toki kaupasta ostetaankin jotain kivaa, mutta aika tiukkoja vanhempia ostamisen suhteen koitamme olla (kysykää vaikka lapsilta..tosin lelujen määrän perusteella sitä ei heti uskoisi..)

Paremmaksi keinoksi olemme todenneet erilaiset sopimukset ja palkitsemiset. Hyvistä koulusuorituksista palkitaan, kympistä kokeessa ansaitsee 5€, hyvästä todistuksesta vähän enemmän. Hyvistä urheilusuorituksista palkitaan myös. Jos jompikumpi isoista lapsista haluaa jotain vähän isompaa juttua, eikä viikkorahan säästäminen ole realistinen vaihtoehto, koitamme tehdä pidemmän tähtäimen sopimuksen. Sovitaan, että joku asia hoidetaan tietyn ajan ilman erillisiä huomautuksia ja sen jälkeen voidaan katsoa onko haluttu asia vielä ajankohtainen ja ostamisen arvoinen.
Suoralta kädeltä en enää lupaa mitään. Senkin olen kantapään kautta oppinut. Monta kertaa ollaan sovittu, että joku asia esim. ne roskat kahden viikon ajan, hoidetaan ja palkinto saadaan. Kahden viikon kuluttua roskienvienti-lupaus on päässyt unohtumaan, palkinto ei kuitenkaan:)

Viikkorahan lapset saavat käyttää haluamallaan tavalla, karkkiin, juotaviin jotka tuntuvat nyt olevan varsinkin pojilla hitti koulun jälkeen.., leluihin, lehtiin, mihin ikinä keksivät.

Mielenkiintoista on ollut huomata, kuinka erilaisia saman perheen lasten rahankäyttö on. Toinen tuhlaa heti saamansa ja vähän tuleviakin ja toinen säästää ja on tarkka. Toinen keksisi rahoilleen heti miljoona  käyttökohdetta ja toinen taas miettii mitä ihmettä sitä oikein voisi ostaa. Välillä ovat roolit toisin päin. Toinen on päättänyt vakaasti säästää jotain vähän isompaa ja laskee viikkoja, koska haluamansa saa ja samalla toinen tuhlaa kaikki säästönsä kerralla hömpänpömpään.

Itsellä vanhempana on tietysti huoli siitä, että kuinka opettaisin lapset järkeviksi ja vastuulisiksi rahankäyttäjiksi, jotta he pärjäisivät elämässään.

Raha on yleisesti aika arka keskustelunaihe, mutta kuitenkin sellainen asia, joka on tärkeä osata hoitaa oikein. Lapsille sen opettaminen on nykymaailmassa aika haasteellista, enkä usko, että siihen on yhtä oikeaa tapaa. Ainakin meillä molemmilla vanhemmilla on ollut hyvin erilaiset käytännöt omassa lapsuudessamme esim. viikkorahoille ja silti olemme yhdessä aika samanlaisiin aatoksiin asioissa tulleet.

 
  Kuvat lainattu täältä, täältä, täältä ja täältä
 
 
Millaisia viikkorahoja tai muita palkitsemissysteemejä muilta löytyy?

 
 

16 kommenttia:

  1. Vielä ei ole mitään käytäntöjä mutta pikkuhiljaa alkaa olemaan ajankohtaista, joten just hyvä aihe.

    VastaaPoista
  2. Meilläkin viikkoraha alkaa tulla pikku hiljaa ajankohtaiseksi esikoisen kohdalla.

    Toistaiseksi olen antanut ihan hirvittävän rahaa lapsille itselleen käytettäväksi. Esikoinen on muutaman kerran saanut rahaa ja käynyt kavereiden kanssa kiskalla ostamassa karkkia. Eniten rahaa perheessämme on yllättäen saanut kuopus. Hän on viime aikoina opetellut uusia taitoja ja tarvinnut kannustusjärjestelmää. Isoveljillä oli aikoinaan tarrataulut ja muut systeemit, mutta kuopuksen on pitänyt pärjätä tukkimiehen kirjanpidolla, johon merkataan ansaittujen 50- ja 20-senttisten määrä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka meillä on ollut isommillakin jo aika monta vuotta viikkorahat, ei niiden itsenäinen käyttö ole ollut vielä ajankohtaista kuin vasta oikeastaan tänä vuonna. Täällä pikkukylällä ei ole kioskeja tai isoja kauppoja houkuttimena ja tähän asti on molemmilla ollut aika selvänä sääntönä, että lähikauppaan ei koulun jälkeen mennä. Nyt on Isoveli alkanut sielläkin vierailemaan ja rahankäyttö muuttunut vähän erilaiseksi.
      Meillä nuo kannustintarrataulut eivät ole koskaan oikein toimineet, niinkuin ei näytä nämä kannustinrahatkaan..

      Poista
  3. Meillä ei ole 5-vuotiaan kanssa vielä mitään "kannustinjärjestelmää" tai viikkorahasysteemiä. 19-vuotiaan esikoisen kanssa oli pienenä alakoululaisena viikkorahasysteemi, missä oli mahdollisuus kasvattaa 3 euron (10 vuotta sitten sillä sai vielä jotain :) viikkorahaa erinäisillä pienillä kotitöillä ja summa myös laski jos jotkut asiat eivät viikon aikana toteutuneet, jos esim. jäi läksyt vasta klo 20 jälkeen tehtäväksi tuli siitä 50 senttiä miinusta - tämä oli meillä se asia missä kannustinta tarvittiin. Noin 10 vuoden paikkeilla siirryttiin kuukausirahasysteemin ja hommattiin hänelle pikapankkikortti. Joskus hänellä kertyi jopa yli puolen vuoden kuukausirahat jemmaan ja hän osti niillä mm. itselleen harrastusvälineitä. Luulen että hän oppi kyllä aika hyvin, ettei raha kasva puissa. Hän muutti tänä syksynä pois kotoa ja opettelee tulemaan toimeen opintotuilla. Meillä ei koskaan maksettu kokeista tms., olisi tullut aika kalliiksi, kun koulu meni hyvin ja toisaalta se on ehkä sellainen asia, että hänellä oli siihen muut motivaatiotekijät (siivoamaan hän ei kyllä oikein oppinut...). 5-vuotiaan ainoat omat rahat ovat toistaiseksi hammaskeijulta tulleet pikkukolikot, joita hän jemmaa ostaakseen jonkin lelun, kunhan niitä hampaita lähtee vähän enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Läksyjen hoito ajallaan - se meilläkin varsinkin tuolla Isoveljellä tökkii ja se on meillä myös osa tuota viikkorahaa, sen unohdinkin tuossa tekstissä mainita.
      Pankkikorttia en ole edes tajunnut vielä ajatella, luulin, että siihen tarvitaan vähän enemmän ikää..pitääkin miettiä tuota, voisi toimia:)
      Kokeet meilläkin menee aika hyvin ja välillä ollaan mietitty, pitäisikö tuosta luopua, kun välillä tosiaan käy aika kalliiksi..

      Poista
  4. Olipa hyvä postaus!

    Meillä 5-vuotias on alkanut viimeaikoina kiinnostua rahasta ja raha toimiikin nyt kannustimena esim. osallistumisessa siivoukseen. Mitään viikkorahasysteemiä ei ole ollut vielä tarpeen kehittää, kun eihän tuo edes vielä saa käydä lähikiskalla omin päin. Siitä on kuitenkin jo ehditty keskustella, että miksi pitää säästää ja miksi kaikkeen ei ole siltikään varaa (ja miksi äiti ja iskä käyvät töissä). Tyttö on jo nyt vähän pihi vähistä käteisvaroistaan, joten luulen, että oppi on alkanut mennä perille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tuo Pikkuveli 4,5vee ei vielä ole ihan kartalla noista raha-asioista, vaikka sisarusten peesissä kovasti osallistuukin keskusteluihin (ja tuohon kinuamiseen..). En muista milloin rupesimme esikoiselle viikkorahaa maksamaan, mutta luulisin, että oli kyllä lähempänä koulu-ikää.
      Meillä myös Neiti on kovin pihi myös rahoistaan, pojat vähän tuhlarisorttisia, mahtaakohan olla yleinenkin sukupuolijakauma?

      Poista
  5. Mielenkiintoinen (ja vaikea!) aihe! Meidän kolmasluokkalainen saa kolme euroa viikossa ja sen eteen pitää auttaa kotona mm. tyhjentämällä tiskikoneen aterinkori joka kerta, viemällä koiraa pyydettäessä ulos sekä kuskaamalla puhtaita sukkia ja kalsareita omaan kaappiin. Systeemin huonoin puoli on se, että me vanhemmat unohdamme maksaa joka viikko, joten pitäisi kehittää joku kalenterisysteemi, jotta lapsi ei kärsisi.

    Lisäksi olen luvannut vitosen, jos kokeesta tulee täydet tai lähes täydet pisteet ja sitten olen antanut pari euroa, jos koe on mennyt lapsen tasoon nähden hyvin. Esim. kertotaulu on nyt niin vaikea, että siitä tulisi sekä kehuja että kannustinta vähän heikommallakin tuloksella...

    Lapsi ei yleensä joudu ostamaan noilla rahoillaan mitään, esim. karkkipäivän karkkeja, tms., vaan ne kertyvät hänelle säästöön. Joskus, kun rahaa on säästössä vähän isompi summa, hän saattaa kysyä voiko niillä ostaa vaikka lelun ja sitten asiasta on neuvoteltu; viimeinen hankinta oli skeittilauta, josta hän maksoi puolet omista rahoistaan.

    Poikamme suhtautuminen rahaan on tällä hetkellä aika välinpitämätön: vitosen seteli saattaa unohtua viikoksi ruokapyöydälle, eikä hän todellakaan tiedä, miten paljon rahaa lompakossa on. Ehkä tässä vaiheessa ihan hyväkin asia?! Toisaalta bussirahojen kanssa hän on todella tarkka ja osaa kyllä pitää niistä huolta ja myös pyytää tarvittaessa lisää.

    Vähän isompana ennakoin paljon tiukempia keskusteluja siinä vaiheessa, kun hankinnat ja summat kasvavat.. Kaikkea ei voi saada myöskään silloin, kun siihen teoriassa olisi varaa - ja mitenkäs selitän omat shoppailuni, jos lapsi tajuaa alkaa kyselemään niistä tarkemmin?! Ei ole helppoa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, meillä on myös viimeaikona ollut tuota viikkorahan maksamisongelmaa..joku viikko on unohtunut maksaa, kun kukkarossa ei ole juuri koskaan käteistä. Ongelmaksi on tuosta muodostunut lähinnä se, että kukaan ei sitten enää muista, milloin on unohtunut maksaa ja kuinka paljon..ja yleensä lasten ja vanhempien käsitys summasta poikkeaa aika lailla:)

      Meillä ei myöskään karkkipäivän karkkeja lapset viikkorahoistaan joudu ostamaan, elleivät sitten halua jotain enemmän, kuin muut.

      Meillä Isoveljellä on näihin päiviin asti ollua aika samanlainen suhtatuminen rahoihinsa, kuin teilläkin;) Hänellä on useimmiten, kun ollaan kauppaan yhdessä lähdössä kukkaro kadoksissa:) Kauhulla ajattelen, miten mahtaisi käydä, jos joutuisi huolehtimaan bussirahoista..

      Meillä Neiti varsinkin on alkanut välillä olla aika tarkkana meidän vanhempien ostamisista, aika usein kuulee, että miksi äiti sinä saat ostaa, vaikka minä en..:) Vielä on perusteluna riittänyt, että Äiti käy töissä ja tienaa.

      Poista
  6. Tosiaan mielenkiintoinen aihe!
    Meillä on toistaiseksi viedä saadut rahat tungettu säästöpossuun, mutta erilaisten asioiden eteen ollaan otettu mm. käytöstaulua; viimeksi tavoiteltiin viittä tähteä=kimalleliimaa ja nyt yhden auringon päässä sirkuskeikka. Samat tavoitteet olisi meilläkin, opittaisiin rahan arvo ja pikku hiljaa miten sitä käytetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelin, että teillä on olut noita tavoitetauluja ennekin:) Meillä ne eivät vaan jostain syystä toimi, koitettu on monene kertaan. Välillä homma on kaatunut ihan omaankin laiskuuteen..Pitäisi koittaa ainakin tuon viiemisen kohdalla tsempata..

      Poista
  7. Tuo kokeista palkitseminen rahalla on siinä mielesssä ongelmallista mielestäni, että jos on useita lapsia ja toinen ei ole niin hyvä kuin toinen siis suomeksi sanottuna yhtä lahjakas koulussa, niin on epäreilua. Toisekseen se voi kannustaa ulkoalukuun... siksi pidän tärkeänä, että opettaa lasta opiskelemaan elämää varten, ei rahan vuoksi. Mut on tosiaan vaikea asia. Enemmän maksaisin just jostain siivoamisista kuin koulun käynnistä (ainakaan merkittäviä summia) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan monesti kavereiden kesken tästä aiheesta keskusteltu ja asiaa voi todella katsoa monelta kantilta. Meidän perheessä homma on ainakin vielä toiminut, koska molemmat laspet menestyvät koulussa suurinpiirtein samalla tasolla. Jos ero olisi merkittävä, pitäisi asiaa toki miettiä uudelleen.
      Tuossa ulkoaluku-asiassa olen vähän eri mieltä, alakoulussa asioita ei minusta vielä niin syvällisesti tarvitse opetellakaan, että ulkoaluku olisi mikään ongelma oppimisen näkökulmasta. Päinvastoin, alakoulussa on paljon asioista, jotka vaan täytyy opetella ulkoa, esim. kertotaulut:) Emme ole koskaan rahakannustinta markkinoineet niin, että meidän lapset olisivat lukeneet rahankuvat silmissä. Kyllä meillä iloitaan ihan niistä hyvistä numeroista, ei siitä rahasta;) Hyvä esimerkki tästä on tältä viikolta, Isoveli lähti laivalle kaveriperheen kanssa mietti, mistä saisi vähän enemmnä käyttörahaa ja muisti, että ehkä oli kaksi viikoa sitten saanut matikan kokeesta kympin, eikä ehkä ollut saanut vielä rahoja siitä:) Mutta toki asiassa sekin vaara piilee, että raha alkaa hallita.
      Siivoamisita maksamista minäkin kannatan, mutta aika huonosti tosiaan meillä toimii:)

      Poista
  8. Ajankohtainen aihe meilläkin. Esikoisen kanssa kokeiltiin viikkorahaa ekaluokan alussa, niin että sen ansaitakseen piti pitää oma huone siistinä (tavarat paikoillaan) ilman että siitä tulee suurempaa sanomista. Tyttö ei ollut silloin valmis ja viikkoraha unohdettiin. Meillä eskarilainen on kiinnostuneempi rahan ansaitsemisesta ja hän on saanutkin euron tai pari kotitöistä ja on ostanut ansaitsemillaan rahoillaan pikkujuttuja. Isosiskolla ei edelleenkään riitä pitkäjänteisyys rahan ansaisemiseen. Toivottavasti sekin aika vielä tulee... Välillä tuntuu hieman epäreilulta, että pikkusisko saa rahaa ja isosisko ei, vaikka onkin kyse tehdyn työn palkasta. Sitten ei haluaisi kasvattaa liikaa siihenkään, että asioita tehdään vain rahan takia tai kaikki kivat jutut pitää ansaita. Tosi vaikeita nämä raha-asiat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, taitaa nuo esikoiset olla vähän samanlaisia:) Meillä ei myöskään Isoveljellä pitkäjänteisyys useinkaan riitä noihin kotihommiin eikä sen puoleen säästämiseenkään. Meillä on sitä epäreiluutta välillä myös noissa hommissa mietitty. Varsinkin sellaisissa tilanteissa on aika haasteellista vanhempana, joissa toinen on säästänyt itse rahaa johonkin vähän suurempaan ja toisella ei ole mitään säästössä, vaikka samat on saanut..Vaikeita nämä kyllä tosiaan on ja tuo että kaikki pitää aina ansaita, on myös aika huono, jos se ulottuu kaikkeen..

      Poista