sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Pikku hiljaa

Olen aina inhonnut kaikkea puutarhaan liittyvää,
johtunee niistä teininä orapihjala-aidan juuressa perkuuhommissa ja mansikkapelloilla vietetyistä kesistä
varsinki multaa kynsien alla.
En ole koskaan kuvitellutkaan omistavani
pihaa saatika puutarhaa:)

Puutarhaa meillä ei vieläkään ole,
mutta piha on ja toive, että se joskus muistuttaisi puutarhaa.
Enää en edes inhoa multaa kynsien alla, väriä lukuunottamatta
se on nykyään jo ihan mukavaa.

Olemme laittaneet pihaa pikku hiljaa 
pala palalta
kokonaisuus on hallussa ammattilasen tekemän suunnitelman avulla 
vähän on tehty,
paljon tekemättä.

Tänä syksynä pikku hiljaa taas eteenpäin


Rinneangervoja





Seppelvarpuja  

               
Vasemmassa kuvassa näkyy uusi ja viime syksynä istutettu
seppelvarpu,
joka aika kivasti kasvanut.
Ehkä minulla on toivoa:) 

Ehkä vielä jotain muutakin ennen talven tuloa..


Neidillä näyttää olevan äitiä enemmän puutarhurin vikaa -ja intoa.
Tässä hänen kukkakauppansa:)


Kauppa oli jo vähän tyhjä, kun asiakkaat olivat kerinneet ostamaan niin monta kukkaa:)
Niin, ja purkkeihin istutettujen kivien sekaan on oikeasti alkanut kasvaa vihreää..












6 kommenttia:

  1. Kivalta alkaa näyttään teidän piha. Täällä on muuten toinen joka inhoaa multaa kynsien alla. Ja musta tuntuu että aina kun upotan kädet multaa tulee joku kriisi missä tarttetaan äidin puhtaita käsiä ;D Linkitin muuten sun blogin omaani.

    VastaaPoista
  2. Minä en niinkään inhoa sitä multaa, mutta silti puutarha ei ole oikein minun juttu. Ihan pakkoraossa pitää yrittää pitää piha siedettävässä kunnossa, mutta onneksi sitä pihaa ei niin kovin paljon olekaan.

    VastaaPoista
  3. Monalisa: Kiitos kiitos! Kuvarajaukset taisivat tehdä tehtävänsä..oikeasti pihasta on tehty vain pieni osa, mutta olen siitäkin tosi ylpeä! Tuo on niin totta, äitiä tarvitaan aina ja varsinkin silloin kun ei oikein voisi:) Meillä kyllä lapset olleet (vähän liiankin suurella) innolla hommissa mukana!

    PikkuSanna: Ei se edelleenkään se minunkaan ykkösjuttuni ole ja siksi puutarhasuunnitelma koostuu mahdollisimman helppohoitoisista jutuista. Kun jaksaa kerran tehdä huolella, lopulta se hoitaa itse itsensä (siis tämä taitaa olla vain haavetta...)

    VastaaPoista
  4. Hiphei! Tulin vastavierailulle, blogisi vaikuttaa tosi kivalta, jään lukijaksi! :)

    Ja hei, täällä toinen anti-viherpeukalo. Meidän pihalta löytyy nurmikkoa ja terassi. Naapuri on mieletön viherpeukalo ja hänen pihallaan kukkii koko ajan jotain. Todelliset vastakohdat, heh.

    Mua on taas alkanut kiinnostamaan oma pienen pieni kasvihuone tai perunamaa tms. Ehkä ensi kesänä ;)

    Ai niin, istutinhan mä terassille kaksi puksipuuta kesällä, he hee!

    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  5. Suunnitelma tarvittaisiin tännekin, keväällä innostuin, mutta se lopahti ja totesin että ens keväänä sitten taas..

    VastaaPoista
  6. Nina: Kiva kun tulit, toivottavasti tulet toistekin:) Meillä onneksi naapurit muutaaneet vasta viime kesänä, joten meillä on tehty eniten:) Miullakin oli kesällä haaveissa kasvihuone, mutta mies toppuutteli intoa, tehdään ensin piha kuntoon ja katsotraan sitten, löytyykö intoa vielä:) Yrttimaallekin kävi vähän ohraisesti kuumuudessa..

    -Anni-: Suunnitelma kyllä ehdottomasti kannattaa teettää! Silloin nuo hetkelliset innostukset useana kertana tuottavat hienon kokonaisuuden loppujen lopuksi:) Näin haluan ainakin uskoa..

    VastaaPoista