lauantai 15. kesäkuuta 2013

Vilperttien vanhemmille rauhaa

Meillä asuu yksi 5-vuotias vilpertti, joka on yksinään vilkkaampi, kuin nuo kaksi vanhempaa ovat koskaan olleet yhteensäkään. Pahnanpohjimmaisena Pikkuveli on tottunut pienestä pitäen menoon ja meininkiin, ihmisiin ja liikkumaan erilaisissa paikoissa. Luonteeltaankin hän on ihan erilainen kuin sisaruksensa, impulsiivisempi ja toisaalta sosiaalisempi vieraammassakin porukassa. Nämähän ovat erittäin hyviä ominaisuuksia elämää ajatellen, mutta aina 5-vuotiaalla ei järkeä ole ihan samassa suhteessa kuin niitä ideoita..

 
Olemme moneen kertaan joutuneet yllättymään lähikaupassa tai tuossa pienen matkan päässä olevassa kauppakeskuksessa, kuinka poika on lähtenyt varkain juoksentelemaan omia reittejään hyllyjen välissä pitkänkin matkan päähän. Välillä poika palaa takaisin hetken kuluttua tai löytyy leluhyllyn tai imurihyllyn luota.  Välillä pitää hetki etsiä, ennekuin poika löytyy. Pahimpia ovat autokärryt, sieltä kun pääsee livahtamaan pois, ilman että kukaan välttämättä heti huomaa.  



Isompien lasten kohdalla emme ole juuri koskaan joutuneet etsimään lapsia kaupasta tai muualta tai huolestumaan, minne he ovat menneet. Kumpikin on aina ollut tarkka siitä, että äiti tai isi on näköpiirissä. Nykyään kyllä riittää, että vastaa puhelimeen :)


Pikkuveli on kaikilla mittareilla toista maata. Hän ei huolestu ollenkaan, vaikka vanhempia ei olisi ollenkaan näköpiirissä ja välillä hän jopa selvästi tahallaan karkailee tai pakoilee hyllyjen ja vaaterekkien takana. Hän myös juttelee reippaasti vieraiden kanssa.

Pikkuveli onkin aiheuttanut jo monet sydämentykytykset karkailu- ja katoamistempauksillaan. Onneksi kaikki on aina päätynyt hyvin ja olemme hänet omin voimia löytäneet. Kertaakaan ei ole sentään kuuluttamaan kaupassa jouduttu:) Asiasta on hänen kanssaan moneen kertaa keskusteltu, mutta aika laihoin tuloksin.

 
Olen monta kertaa tällaisen katoamis/karkailutempauksen jälkeen miettinyt, että mitä sitten, jos poika oikeasti katoaisi. Osaisiko hän pyytää apua tai kertoa, kuka on.
 

Ihan kuin tilauksesta, Muotokielestä otettiin minuun yhteyttä alkukeväästä ja kysyttiin olisimmeko kiinnostuneita testaamaan Taaperokylttiä. En ollut aimmin tuotteesta kuullut, mutta kun kävin katsastamassa Muotokielen nettisivut, ihan konkreettisesti pompin riemusta! Juuri tuota olin tuolle vilpertille kaivannut. Jotain, mikä hieman antaisi rauhaa niissä katomistempauksissa, ainakin pojalla olisi vanhempien yhteystiedot mukanaan.   


Ripustimme heti kyltin takkiin ja keskustelimme siitä pojan kanssa. Kerroin, että se pitää näyttää aikuiselle, jos hän eksyy vanhemmista. Lähestymistapani asiaan ei ollut ehkä ihan onnistunut, koska poika totesi heti, että nythän mä voin sitten lähteä Myllyssä vähän kauemmaskin, vaikka sinne kassojen ohi, kun joku voi sitten soittaa teille, missä mä oon..

Onneksi karkaulureviiri ei ole kuitenkaan laajentunut..


Kylttiä on nyt kuljetettu mukana ahkerasti, onneksi sitä ei ole tositoimissa vielä tarvittu. Toivotaan tietysti, että kyltti pysyy vain sellaisena mielenrauhoittajana:)

Tulevaa Ranskanmatkaa varten tilasin pari kylttiä lisää..
Saapa nähdä kuinka se tuon vilpertin kanssa oikein sujuu. Nyt kun matka alkaa lähestyä, ekaa kertaa mietin sitäkin..

Löytyykö muilta karkailevia lapsia tai kokemusta Taaperokyltistä?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti