keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Lontoo #withkids

Kiitos kaikille hyvistä Tanskanvinkeistä,  lupaan reissun jälkeen palata meidän kokemuksiin. Lupasin myös palata pikkuisen keväiseen Lontoonmatkaan. Olimme isojen lasten kanssa reissussa, Isä ja Pikkuveli jäivät kotolaisiksi.


Tässä vähän kuvatunnelmia reissulta. Matkassa oltiin neljä päivää, joka oli ihan sopiva tällaiselle porukalle. Molemmat lapset totesivat lentokoneessa kotimatkalla, että ihanaa oli, mutta ihanaa mennä taas kotiinkin:)


Hotelli meillä oli Paddingtonissa, ihan juna-aseman kupeessa, josta on hyvät yhteydet joka paikkaan. Näkymät eivät päätä huimanneet, mutta eipä niitä paljon ehditty ihaillakaan.

Mitään isompaa erityistä päämatkakohdetta meillä ei ollut, aika vietettiin ihan perusturistina, vähän kauppoja ja nähtävyyksiä kierrellen. London Eye oli itselle uusi kokemus sitä kun ei silloin 90-luvulla, kun olen Lontoossa asunut, vielä ollut. Näköalat olivat upeat ja lapsetkin hahmottivat monta telkkarista tuttua juttua paikoilleen.


 
Pääasissa lapset käyttäytyivät todella hienosti ja olivat todella mukavaa matkaseuraa, mutta kyllä koko matkan pientä keskinäistä nahistelua kaikesta huolimatta oli. Pääseeköhän siitä koskaan eroon..
 
Kummallakin lapsella oli etukäteen selvitettynä pari juttua, jotka he halusivat nähdä. Ja tottakai ne toteutettiin. Isoveli on kova Doctor Who -fani ja The Who -shop oli pakko päästä näkemään.
 
 
Jos olisin etukäteen selvittänyt, missä se sijaitsee, en ehkä olisi luvannut sinne mennä, mutta kun oli luvattu, niin tottakai me siellä kävimme. Paikka oli tosi kaukana keskustasta, Upton Parkissa, West Hamptonin kotikentän kupeessa. Onneksi olimme päivänä, jolloin ei ollut peliä.. 


Kaupan yhteydessä oli "museo", eli pieni takahuone täynnä Dr. Who -tavaraa ja kuvausrekvisiittaa.

Neidin ykköskohde oli tietysti Hollister ja sielläkin tietysti kävimme. En ole ennen ko. ketjun kaupoissa käynyt ja en kyllä ihan hetkeen menekään.. Paikka oli pimeä, kuuma discoluola, jossa musiikki soi niin kovaa, etten kuullut omia ajatuksiani saati mitä muut puhuivat. Porukkaa oli aivan kamalasti ja myyjiä vähän. Kauppa oli komessa kerroksessa ja kassa oli ylimmän kerroksen perimmäisessä nurkassa ja sieltä ei päässyt pois muuta kuin samaa tietä, mitä olimme tulleetkin.


Onneksi löysimme kuitenkin ostettavaa kummallekin. Neidillä meinasi tulla itku, kun totesimme, että hän on edelleen niin pienikokoinen, että vain XS -kokoiset vaatteet olivat edes vähän sopivia ja niitä ei meinannut löytyä juuri mistään mallista.

Toinen Neidin "pyhiinvaelluskohde "oli tietysti Starbucks. Kahvilla kävimmekin joka päivä Starbucksissa. Tai äiti kahvilla ja lapset kaakaolla. Se on kuulemma maailman parasta. Ei sen puoleen, kyllä äidillekin Starbucksin kahvi kelpaa..


Punaiset puhelinkopit piti kaikki matkan varrella käydä testaamassa ja lyhyimmätkin välimatkat matkustaa bussilla. Ja joka kerta piti sinne yläkertaan kiivetä ja tietysti ottaa mieluusti se etupenkki..

Matkustus noiden teini-iän kynnyksellä olevien kanssa oli ajoittain rasittavaa, puhelinta kun piti joka käänteessä räplätä, toinen päivitti Instaa ja toinen lähetteli muuten vaan viestejä. Kavereihin piti olla yhteydessä ihan koko ajan..


Myöskään kärsivällisyydestä joka kohdassa en ihan täysiä pisteitä anna, varsinkin silloin kun ei ollut kyseessä se ihan ykkösmatkakohde, ei jonotus maistunut ollenkaan. Bakerstreetillä käytiin harjoittelemassa jonotusta puolen tunnin ajan, mutta sitten äidin hermo kitinään, nahisteluun ja hitaasti vetävään jonoon meni ja lähdettiin pois.

Onneksi sentään shoppailua lapset jonkin verran jaksoivat :) Ja ruuan suhteen lapset ovat hyvää matkaseuraa. Ennen aika krantuista ruokailijoista on pikkuhiljaa kuoriutunut aika ennakkoluulottomia maistelijoita :)

Tosi kiva reissu oli, vähän erilaista olla isompien lasten kanssa keskenään reissussa, kun ei nuorin ollut osaltaan hämmentämässä soppaa. Pääsimme rauhassa tekemään sellaisia juttuja, joita 6-vuotiaan hermot eivät kestä. Taatusti jatkossakin reissataan välillä pienemmällä porukalla.  Varsinkin kun Isä oli järjestänyt kotijoukoille sen verran kivaa ohjelmaa (ja tuliaiset olivat riittävät.. ), että mitään kateuttakaan ei tullut reissusta.

2 kommenttia:

  1. Symppis postaus! Tekisipä itsekin mieli lähteä Lontooseen. :)

    VastaaPoista
  2. :) kiitos. Lontoo on kyllä aina hyvä idea :)

    VastaaPoista