tiistai 24. helmikuuta 2015

Liikkumaan luotu

Meillä ollaan täällä pidetty vähän poikkeukselista sairastupaa jo viime viikosta. Mainitsinkin aiemmin, että Pikkuveljellä iski lomalla ihan puskista akuutti lonkan nivelen tulehdus, synoviitti. Mitään erityistä syytä emme tulehdukselle ole keksineet ja se taitaakin olla aika tavallinen tällaisilla pikkupojilla (ja tytöillä, vaikka tauti onkin yleisempi pojilla). Hoitona on totaalinen, siis TOTAALINEN lonkan lepo. Vaihtoehtona oli mennä TYKSiin lastenosastolle lepoon tai sitten kotihoito. Valinta ei ollut vaikea, kotona on ihmisen aina paras olla.  


Täällä on siis levätty jo useampi päivä. Totaalisesti. Tai ainakin koitettu levätä.  


Eka päivä meni leppoisasti. Poika oli iloinen, kun kerrankin sai luvan kanssa katsoa ruutua koko päivän, telkkarista leffoja ja Yle Areenaa, Padistä pelejä ja tietsikallakin sai pelata.


Seuraavana päivänä lepo ei oikein ollutkaan enää ihan niin kivaa.
 
 
Leffat on TYLSIÄ,
pelit on TYLSIÄ,
kaikki on TYLSÄÄ.
Lautapelit EI HUVITA.
Piirtäminen EI HUVITA. 
Kaveritkaan ei viitsi tulla, kun ei voi TEHDÄ mitään.
 

 
Ainoa mikä huvittaisi ja olisi kivaa on
hyppiminen,
pomppiminen,
juokseminen.
Mikä vaan, kunhan saisi LIIKKUA.
 
 
Itsellä olo on olut vähän kuin ohjelmatoimiston pyörittäjällä. Koko ajan on pitänyt koittaa keksiä tekemistä. Koko ajan miettinyt, miten saisi ajatukset edes hetkeksi johonkin kivaan. Unohtamaan sen, ettei pääse nyt mihinkään liikkeelle. 
 

Potilaan rooli oli Pikkuveljellä heti hyvin hallussa,
sen saivat tuta niin vanhemmat, kuin isommat sisaruksetkin.
Aika hyvin käskyjä sinkoilee sinne tänne ja aika usein kuulee lauseen alkavan sanoilla:
 
kato kun mä oon nyt kipe enkä saa liikkua, täytyy sun..
 


Ja koska kaikki on vähän tylsää, on mielikin vähän tylsä,
ja koko perheen mieli vähän harmaa.
Vanhemmilla tietysti huolesta, sisaruksilla enemmänkin pikkuveljen komentelusta ja oienistä sairaan etuoikeuksista.
 
 
 
Riitaa on tullut jo vaikka mistä,
 sohvasta,
tietokoneesta,
pädistä,
herkuista,
peleistä
ja telkkarikanavista
(vaikka talosta löytyy ihan oma ruutu jokaiselle..).
 
Huomiosta puhumattakaan.
 

Isoveli totesi hyvin eilen, vaikkakin vähän vihoissaan:
 
Kyllä lapset on luotu liikkumaan,
(ei vaan makaamaan ja kiusaamaan muita)


Olen kyllä vahvasti samaa mieltä.
Liikkumaan ne on luotu.
 
Onneksi tämä on vain tilapäistä.
Loppuviikosta, jos lonkka on kunnossa, pääsee taas
hyppimään,
juoksemaan,
pomppimaan
ja painimaan veljen kanssa.
 
Ja onneksi isovanhemmat lupasivat tulla välillä pyörittämään tätä ohjelmatoimistoa..


Sitä ennen pitäisi koittaa löytää niitä pieniä ilonaiheita :)
 
Ideoita?
Kokemuksia vastaavasta tilanteesta?










18 kommenttia:

  1. Voih. Paranemisia sinne! Sen arvaa, että luovuus joutuu koetukselle, kun täytyy sisätiloissa keksiä viihdykettä. Varsinkin,kun olo on muuten pirteä. Samaa valitteli oma lapsukainen viime viikolla. Oli nyrjäyttänyt nilkan Englannissa, ja lääkäri määräsi lepoa. Eihän sillä pienessä asunnossa ole muuta seuraa kuin läppäri ja kirja. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, täällä on onneksi jo kaikki kunnossa;) Luovuus kyllä joutui koetukselle ja onneksi isovanhemmat pelastivat myös vähän tilannetta..Lapsi (ja taitaa koskea vähän aikuisiakin) ei tosiaan osaa olla sairaana, ellei olo tunnu sellaiselta. Voi, teillä on myös murhetta, toivotaan, että siellä myös potilas on jo kunnossa!

      Poista
  2. Voi surkeus. Panemista. Onneksi on kaikkea kivaa olemassa, kuten esimerkiksi netti ja telkku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tilanne on nyt onneksi jo kunnossa. Haastavinta taisi olla se, että telkkari ja netti ei sitten enää jossain vaiheessa pientä enää jaksanut viihdyttää:)

      Poista
  3. Voi apua, ei valitettavasti ole oikein hyviä ideoita (äänikirjat, olisiko niissä jotakin retrosti uutta?), mutta todella sympatiseeraan pikkuista, kun olen itsekin ollut sairaspedillä nyt kohta/ vasta kolme päivää ja polttelee jo päästä arkielämään kiinni tämän ikuisen makoilun sijaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilanne täällä jo ohi, mutta kiitos Hekku, äänikirjat kaivettiin vinkistäsi esille ja olivat pitkästä aikaa aikamoinen suksee! Automatkoilla niitä ollaan yleensä kuunneltu ja siksi niitä onneksi löytyikin varastosta. Toivottavasti sinulla vointi jo parempi!

      Poista
  4. Pikaista paranemista potilaalle. Uskon, että on haastellista saada pidettyä tuon ikäinen paikoillaan. Tsemppiä tekemisen keksimiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, potilas nyt kunnossa ja äitikin toipunut kutakuinkin ohjelmatoimiston rankoista töistä;) Kyllä on todella aika haasteellista koittaa saada elohiiri paikoillaan;)

      Poista
  5. Leipominen? Vai pitääkö olla makuuasennossa? Kasettikirjat, erilaiset tehtävävihkot, askertelut (pujottelut yms, joita voi tarvittaessa tehdä makuultaan), legojen kokoaminen tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ideoista suvi, täällä kokeiltiin vaikka ja mitä. Suurin ongelma oli tuo pakollinen makuullaolo;) Nyt onneksi saa taas mennä jo!

      Poista
  6. Pipon virkkausta :) Suunnitella oma pipo ja muistuttaisi taas niinä päivinä, kun en jaksais yhtään hyppiä, pomppia, juosta, miten kivalta se ajatus silloin sohvalla tuntuikaan ♥ Jaksamista kaikille, erityisesti pikkumiehelle, jonka tervehtyminen on kaikkien ilo ärsyyntymisestä huolimatta. Extravoimia vanhemmille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati loistavasta ideasta, suunnittelimme (tai siis poika suunnitteli pipon) jonka äiti jossain vaiheessa kutoo (kunhan saa käden ensin kutomiskuntoon), äiti kun ei osaa edelleenkään virkata..:) Sopivaa Kässäkurssia odotellessa:) jaksamista vähän vaadittiin, mutta nyt kaikki kunnossa ja lupa taas liikkua.

      Poista
  7. Paljon paranemistoivotuksia täältä sinne. Ei ole herkkua olla vaan, kun on luotu liikkumaan. Muutama viikko sitten pyöritin täällä vaihtuvien pikkupoikien sairastupaa aivan neuvottomana. Mikään rauhallinen puuha ei potilaita kiinnostanut, ja päädyimme jurottamaan koko sakki tervehtymiseen asti ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, paranemistoivotuksista on ollut iso apu, nyt kaikki jo kunnossa! Se on kyllä kumma, kun normaalisti pelit ja telkkari kiinnostaa kovasti ja nyyt kun niitä saisi luvalla rauhassa nautiskella, ei homma huvitakaan. Onneksi kaikki nyt taas normaalissa moodissa, niin siellö kuin täälläkin:)

      Poista
  8. Voi tylsyys! Voin kuvitella pikkumiehen turhautumisen. "Oikeasti sairaana" kun vetokin on poissa on helpompi levätä, mutta liikkuvaisen lapsen paikallaan oleminen kun olo on "ihan terve" onkin ihan eri juttu. Tsemppiä teille kaikille ja pikaista paranemista ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta Anu, oli tosi tylsä juttu, mutta kuten jo tosin, onnellisesti ohi;) Olo pojalla oli parin ekan päivän jälkeen todellakin kuin terveellä ja eskarilaisen ymmärryskyky ei ihan vielä ole huipussaan kaikissa jutuissa;) Kiitos toivotuksista, niistä oli iso apu!

      Poista