Taitoluistelu SM-kisat
järjestettiin joulua edeltävänä viikonloppuna Turussa.
No, olihan meidän tietysti Neidin kanssa IHAN PAKKO päästä paikalle.
Onneksi kollegani oli mukana tapahtuman järjestelyissä
ja tiesi kertoa meille, milloin kuuluu olla paikalla, jotta näkee KIIRAN.
Olimme sunnuntaina hyvissä ajoin ennen naisten vapaaohjelman alkua hallilla
jotta saisimme hyvät paikat.
Äidillä ja tyttärellä tosin termi hyvät paikat erosi hieman..
Neiti haluasi mahdollisimman korkealle ja äiti mahdollisimman lähelle jäätä.
Mentiin melkein yläriville:)
KIIRA luisteli melkein viimeisenä
ja näimme sitä ennen monta todella kaunista suoritusta
Ei ole varmaan vaikea arvata
ketä meillä tällä hetkellä fanitetaan..
Neiti oli koko kisan oudon rauhallinen.
Tuijotteli kaukaisuuteen.
Paleli takki päällä, äidin kuumaverinen.
Ajattelin, että häntä jännittää.
KIIRAA ennen olleen luistelijan aloittaessa
Neiti ilmoitti, että päätä särkee.
Tahtoo kotiin.
Koitin otsaa, TULIKUUMA.
Ei kuitenkan lähdetty heti.
Katsottiin KIIRA.
Onneksi.
Muuten olisi kyllä tullut iso harmi.
(Tuli kyllä nytkin.
Muuta valmennusryhmän tytöt olivat jääneet odottamaan palkintojenjakoa.
Päässeet KIIRAN kanssa samaan kuvaan.
Ja saaneet nimmarit.)
Kotona mitattiin kuume 39.8 astetta :(
Pientä lohtua kotona pikku potilaalle toi se,
että KIIRAKIN varmaan oli kipeä, kun joutui niistämään:)
ketä meillä tällä hetkellä fanitetaan..
Tulipa muuten testattua kamerakin..
Ei tule kovin hyviä kuvia liikkuvasta kohteesta.
Taitaa olla ensi vuoden toivelista Joulupukille jo selvä..
Olisi mukava saada Neidistä vähän parempia kuvia,
kuin Kiirasta,
kunhan kilpailut toden teolla alkavat..
Sun pitäisi lähettää Kiiralle linkki tästä postauksesta, tää on niin symppis kirjoitus! Voi teidän pientä jääprinsesssa, liekö se jännityskin saanut vastustuskyvyn nollille?
VastaaPoistaToivottavasti luistelukaverit pyysivät hänellekin nimmarin?
Taitoluistelu on niin upeaa, seuraan kaikki kisat telkkarista mitkä pystyn. Onkin ihana seurata näitä teidän jääprinsessa-postauksia;-)
Leppoisaa loppuiltaa ja vuoden viimeisiä päiviä!
Paranemisia teidän jääprinsessalle! Yhdyn edelliseen, eli ehkä se oli sit se jännitys?
VastaaPoistaTäällä kanssa yksi taitoluistelufani ilmoittautuu. Ennen kuin nilkkaani tuli lapsena reuma, luistelin koko ajan talvella, joka päivä, yksinkin usein isolla koulun jäällä :) Kerran heräsi vieraasta kodista koulun vierestä, olin kaatunut ja saanut aivotärähdyksen ja ihana perhe oli vienyt minut kotiinsa toipumaan! :)
Voi kun meidänkin neidit innostuis taitoluistelusta ;) Vielä ei ihan kauhean hyvin se 5-vuotiaalta suju, mutta onneksi innostusta silloin tällöin lähteä luistelemaan on.
Voi pientä! Onneksi näki kuitenkin idolinsa. Toivottavasti oli tauti jouluksi jo ohi!
VastaaPoistaAamunkukka: Voi kiitos:) Ehkä meidän Neiti ei ole ihan ainoa fani..Jännitykselläkin oli varmasti osansa sairastumisessa, mutta taisi olla kyllä myös edellisen korvatulehduksen jälkimaininkeja, käytiin seuraavana päivänä lääkärissä ja korvatulehdus siellä oli (taas). Valitettavasti eivät luistelukaverit olleet niin fiksuja, että meidän Neidille olisivat pyytäneet nimmaria:( Tänään viimeksi asiaa harmiteltiin..Itsekin olen aina katsellut taitoluistelua, mutta nyt vielä vähän ahkerammin ja vähän eri fiiliksellä:) Mukavaa iltaa myös sinne!
VastaaPoistaTerhi: Kiitos, onneksi tauti hellitti jouluksi. Ja pääsi myös hakemaan ekan todistuksen, siitäkin oli kova huoli, jos vaikka saa vasta keväällä todituksen, kun on päättäjäispäivänä poissa:)
Oi hurja, tuota kertomustasi! Onneksi oli avuliaat naapurit!! Ja onneksi ei käynyt pahemmin, silloin meidän nuoruudessa ei mitään kypäriä kyllä ollut, onneksi nyt sentään on! (joskin eiväthän nuo taitoluistelijat niiitä käytä..)
Meidän neiti innostui luistelusta vasta 6-vuotiaana tosissaan, joten kyllä te vielä hyvin ehditte:)
Johanna: Onneksi tosiaan jaksoi Kiiran katsoa, olisi varmaan ollut aikamoinen harmi ja kiukku myöhemmin! Ja tauti onneksi tosiaan parani jouluksi!