perjantai 10. elokuuta 2012

Hevostelua

Joku saattaa ehkä muistaa, kun viime vuonna kirjoittelin Neidin heppailuinnosta.
Viime kesänä hevostelu tapahtui keppihevosilla ja sitä samaa hommaa on tänäkin kesänä aika ahkeraan leikitty. 



Tänä kesänä on keppiheppailun lisäksi vihdoin päästy ihan oikeiden hevosten pariin.
Äiti pelkää edelleen hevosia, mutta onneksi Neidin ystävä sai ihan ikioman hevosen ja sitä Neiti on päässyt sekä hoitamaan että harjoittelemaan vähän rastastusta. Äidinkin pelko on vähitellen alkanut laantumaan, olen jopa uskalanut taputtaa heppaa ja tällä viikolla minut jätettiin jo kaksin hepan kanssa tallin kulmalle hetkeksi..



Eka kerta talleilla oli tosi jännä,
ei ole koskaan Neiti niin hiljaa ollut, kun autolle käveltiin.


Ollaan oltu talleilla useean kertaan viikossa, välillä harjoittelemassa ratsastusta, välillä tutustumassa tallielämän jännään maailmaan.


Harjataan


 Ruokitaan

Putsataan kavioita


Laitetaan suojia vai mitä ne nyt on..


Talutetaan


Pukeudutaan asianmukaisesti


Ja vihdoin päästään sinne hepan selkään


Ollaan päästy myös estekisoihin huoltojoukkoihin:)



Ja takapihalle on tietysti rakennettu myös esterata..

Saapa nähdä millaiseksi tämä heppainto tästä muuttuu talven myötä..
Ratsastustaito ei ole vielä kovin kummoinen,
varsinkin kun Neiti on komeaan arabiheppaan vielä vähän turhan pieni..
Mutta sisun puuttesta häntä ei ainakaan voi syyttää:)

 
Aurinkoista viikonloppua kaikille!
Ensi viikolla alkaakin sitten arki..

8 kommenttia:

  1. Voi ei miten upeeta! Tekstistä sekä kuvista kyllä huokuu innostuneisuus ja motivaatio, aivan ihanaa että pääsee tekemään jotain mikä tuntuu omalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Juu, intoa ja motivaatiota on kyllä vaikka muille jakaa. Neiti imee kaikki tiedonrippeetkin tallilla ja kertoilee niitä sitten kotona Pikkuveljelle:) Ja tosiaan on ihnaa, että tällainen mahdollisuus tarjoutui, ilman ihanaa kaveria Äiti tuskin olisi hevillä mihinkään talleille lähtenyt..

      Poista
  2. Meillä esikoinen kävi 3-vuotiaana poniratsastuksessa. Pojalla oli niin hirveä hinku päästä ponien seuraan, että ystäväni järjesti hänelle talutusratsastuksen. Sitten piti päästä uudestaan ja uudestaan. Lopuksi poika olisi voinut ratsastaa ohjatulla ponitunnilla muuten ihan hyvin, mutta kun ei tuntenut oikeaa eikä vasenta. Ystäväni myi hevosensa ja siihen loppui myös pojan poniratsastus, noita talutustunteja oli niin heikosti saatavilla muuten.

    Itse en hevosista juurikaan piittaa, mutta ymmärrän hyvin kuinka mielenkiintoinen harrastus se on. Siinä yhdistyy eläimen kanssa oleminen, jännitys ja oppimisen riemu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noissa hevosissa taitaa olla jotain maagista, kun ne lapsia niin kiinnostaa! Ja kyllä se ratsastaminen taitaa aika hauskaakin olla. Harmi, että teillä harrastus loppui.
      Aika lailla taluttamista tuo Neidinkin ratsastelu vielä on, mutta onneksi saa edetä omaan tahtiin ja on sitten mahdollisuus jatkossa vaikka mihin;)

      Poista
  3. Tallijutut saa aina vanhan tallitytön sydämen lepattamaan. Vielä selän murtumisen jälkeen selästä tippuessa haaveilen siitä koulususomenhevosesta. Tallilla on niin kivaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistankin, että olet mainnnut olevasi vanha heppatyttö:) Itsellä ei tuollaista taustaa ole ja olenkin tuolla talleilla vähän eksyksissä. Kyllä se on alkanut yllättäen ihan mukavalta kuitenkin tuntumaan.
      Toivotaan, että saisit haaveesi toteutumaan!

      Poista
  4. Heppailu on itselleni rakas harrastus, mutta ymmärrän kyllä hyvin, miten niin iso eläin voi tuntua tosi pelottavalta - ja itsekin olen aika varovainen, etenkin tuntemattomien hevosten kanssa edelleen.

    Oma poikani kävi alkeiskurssin joskus 6-vuotiaana, muttei innostunut lajista, joten en pakottanut sen pariin :- )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina ihaillut heppaihmisiä! Oma suhtautumiseni hevosiin on varmasti aika paljon sen ansiota, että olen nuorena pariin otteeseen ponilla ratsastanut ja sitten tippunut selästä ja siitä jäi sellainen pelko. Nyt kyllä huomaan, että olen jopa vähän innostunut asiasta, enkä enää pelkää (ainakaan niinpaljon) hevosia. Mutta sellainen pelonsekainen kunnioitus kyllä edelleen on.

      Poista