Asustesuunnitelmia ja sekalaista seurakuntaa

Juttujani pidempään seuranneet varmaan ovat huomanneet, että vaikka tykkään paljon ostella vaatteita ja koitan aina parhaani mukaan miettiä ainakin omasta mielestäni kivoja kokonaisuuksia ja samisteluvaatteitakin meillä on lapsilla paljon näkynyt, jostain syystä asustepuoli ei ole meillä koskaan ollut kovin koordinoitua.

Meiltä ei ole siis juurikaan löytynyt asusteita sävy sävyyn päästä varpaisiin, vaan enemmänkin hetken mielijohteesta ostettuja eripari pipoja, hanskoja ja kaulahuiveja. Joka vuosi olen päättänyt, että seuraavalla kerralla olen suunnitelmallisempi.

 

Arvatkaapa huviksenne, kuinka tänä talvena kävi..

No juu, ihan yhtä hullusti kuin aikaisempina vuosina. Tälläkään kertaa ei ole siis odotettavissa mitään matchy-matchy -asustamista, vaan sitä tuttua kikertävänkukertavaa linjaa jatketaan.

 



Isoveljen ja Neidin asustetilanne oli talvisempien vermeiden osalta aika huono, pikkuveljellä taas pipoja on enemmän kuin laki sallii, hän kun on perinyt kaikki isompien sisarusten vanhat..

 

Kävin jokunen viikko sitten työreissulla Viking Gracella ekaa kertaa ja odotin laivalta jotenkin huikeita shoppailuelämyksiä. Pettymys oli ainakin minulle aikamoinen ja olin jo melkein lähdössä kotiin ilman mitään ostoksia. Hetki ennen satamaan tuloa silmiini osui kuitenkin musta Svean pipo halvalla. Nappasin sen onnessani ostoskoriin, Neiti kun oli juuri samalla viikolla surrut vanhan Svea-piponsa kulahtanutta ilmettä. Huomasin samalla pyörähdyksellä miesten puolella myös pari kivaa pipoa ja tein pikaisen kotiinsoiton, kelpaisiko ne Isoveljelle. Juu juu, kelpaa ne. Varmaan.

 



Gracen shoppailusaldo oli siis kolme hätäisesti ostettua pipoa. Kivoja kyllä, mutta ei nyt oikein taaskaan siihen alkuperäiseen suunnitelmaan sopivia. Sininen ja musta taitaa olla kuitenkin helppo yhdistää melkein minkä kanssa tahansa.

Seuraava osa sekalaiseen asusteseurakuntaan ja suunnitelmasta poikkeamiseen tuli samalla viikolla tuossa meidän kotikylän Valintatalossa, josta haimme postipaketin ja maitoa. Ja kätevästi samalla reissulla myös Neidille pipon. Joka on kuulemma ihan täydellinen, väri ja malli juuri sellaiset kuin pitääkin olla. Mitäpä minulla siihen sitten oli sanomista. Passaahan se lilan untsikan ja mustan toppatakin kanssa. Valkkupipo..

Ehkä tässä sekalaisessa seurakunnassa on se hyvä puoli, että nyt sentään on jonkinlaiset pipot, tännekin kun on talvi pikkuhiljaa alkanut tulla :)

❄❅❆  ❄❅❆  ❄❅❆

❄❅❆  ❄❅❆  ❄❅❆

❄❅❆  ❄❅❆  ❄❅❆

❄❅❆  ❄❅❆  ❄❅❆

❄❅❆  ❄❅❆  ❄❅❆