lauantai 5. lokakuuta 2013

Omenat parhaimmillaan

Meillä tykkää kaikki omenoista. Laitoimme tontillemme heti talon valmistuttua kolme omenapuuta ja innokkaasti olemme odottaneet, että saisimme isot sadot puistamme. Parina vuonna satoa on tullutkin ihan kivasti, mutta lähinnä vain sen verran, että olmme päässeet nauttimaan suoraan puusta syötävistä omenoista. Tänä vuonna sato oli aika huono, kahdesta puusta tuli yhteensä alle kymmenen omenaa ja yksi omenapuista oli talven aikana kuollut, myyrät olivat järsineet juuret :(


Onneksi, kiitos ihanien ystävien, emme ole ihan ilman omenoista jääneet. Saimme ison kassillisen ihanan makeita omenia ja pitihän niistä vähän jotain leipoakin. Oma ehdoton suosikkini on kaura-omena -paistos, josta lapset kyllä eivät ihan niin paljoa tykkää. Omenapiirakkaa olen joka syksy koittanut tehdä, mutta jostain syystä en ole onnistunut hyvää reseptiä löytämään.



 
Isoveljellä oli viikolla taas kotitauloutta koulussa ja siellä oli tehty tällä kertaa omenapiirakkaa. Kun saimme omenakassin, ehdotin tietysti heti, että tehdään kaura-omena -paistosta. Koska taidan tosiaan olla ainoa, joka siitä tykkää, idea ei saanut kovinkaan isoa kannatusta. Isoveli ehdotti, että hän voisi tehdä koulussa tehtyä piirakkaa ja tämä idea sai heti kannatusta.


 
Piirakan teko ei kauaa vienyt ja piirakasta tuli todella ihanaa. Reseptissä oli piimää, joka varmaan teki taikinasta pehmeän ja kostean, juuri nämä ominaisuudet minulla on omenapiirakasta aina puuttuneet.


 

Piirakan teko sujui tosi näppärästi, selvästi poika on tarkkaan koulussa kuunnellut ja ohjeiden mukaan hommat tehnyt. Äidin ei tarvinnut tälläkään kertaa juuri leipomiseen puuttua. Ja tällä kertaa piirakan teko ei edes ollut läksynä (vaikka ensin niin luulinkin..)
 
 
 
 
 
Koska minulle jäi lähinnä jälkienkorjaajan rooli tämän piirakan teossa ehdotin, että voin käydä nappamassa lähikaupasta jätskiä tai vaniljakastiketta piirakan kaveriksi. Äiti, ei sun tarvii, mä voin tehdä senkin.
 
 
Piirakan paistuessa poika teki helpon, mutta erittäin maukkaan vaniljakastikkeen.
 
Piirakkavuoan tyhjennyttyä perhe sopi yhteistuumin, että seuraavaksi omenapiirakan leipomisvuoro on Isoveljellä, kaura-omena -paitokset unohdetaan. Vaikka en ihan täysin allekirjoittanut sopimusta, ilomielin syön jatkossa Isoveljen leipomaa piirakkaa. Ja tarkemmin ajateltuna minulla on kuulkaa tulevaisuudessa aika hyvät oltavat, mikäli pojan into kotitalouteen jatkuu yhtä kovana.
 
Mukavaa viikonloppua kaikille!

 
 




 

4 kommenttia:

  1. Ihanan näköistä piirakkaa ja mahtavaa omatoimisuutta leipurilta! :) Nami!

    Meillä tytön ryhmä oli kans eskarissa tehnyt omenapiirakkaa ohjeella, jossa oli piimää. Tyttö oli näppäränä tyttönä kirjoittanut ohjeen ylös ja kiikutti sen mummolle. Pari viikkoa sitten mummo ja tyttö leipoivatkin piirakkaa kahvipöytään ja "piimäohje" oli todellakin toimiva. Enpä ole yhtä mehevää omppupiirakkaa saanutkaan vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, piirakka näytii ja myös maistui hyvältä! Liekö omatoimisuuteen syynä lepurin oma herkkunälkä..:) Piimä taitaa olla tosiaan se salainen ainesosa, joka minulta on aina puuttunut, tämä meidän piirakka ainakin oli loistavaa.
      Teidän eskari osaakin jo kirjoittaa tosi näppärästi, jos reseptitkin tuosta vaan kopsaa, vau!

      Poista
  2. Ihanaa, että leipominen kiinnostaa poikaa :) Meidän perhe tykkää eniten amerikkalaisesta omenapiirakasta, jossa on taikinakuoren sisällä omenalohkoja, jotka maustetaan kanelilla, sokerilla ja sitruunalla. Aivan mahtavan makuista vaniljakastikkeen kera!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti on kyllä iloissaani tuosta innostuksesta, toivotaan, ettei ole ohimenevää sorttia;) Oi, tuo teidän piirakkanne kuulostaa ihanalta, mistäköhän sen resepti löytyisi? En ole jostain syystä onnistunut itse tosiaan löytämään hyvää reseptiä (tai sitten vaan tekemään hyvää..)

      Poista