Isoveli on tässä syksyn mittaan selvästi kasvanut pituutta ja muutenkin.
Jääkiekkokausi alkoi tänä vuonna taas vähän aikaisemmin,
eikä se oikein lähtenyt hyvin käyntiin,
motivaatiota ei ollut
ja koulu- ja kotikulmien kaverit (eivät ketään pelaa kiekkoa)
olivat selvästikin parempaa seuraa, kuin jäähalli.
Harkkoja oli 4-6 kertaa viikossa
ja aina tuntui olevan leikit tai pelit kesken.
Piti lähteä aina kesken ja läksytkin piti tehdä heti.
Keväälläkin oli jo ollut kiinnostuksen
hiipumisen merkkejä.
Pari viikkoa kauden alun jälkeen hän ilmoitti,
ettei enää halua jatkaa pelaamista
- on kuulemma pelannut liian kauan, kyllästyttää.
Ei ole aikaa kavereille ja pelaamiselle.
Kauan hän onkin jäähallilla käynyt
isomman osan elämästään,
Isä-Poika -luistelu aloitettiin kolmivuotiaana.
Mietittiin yhdessä asiaa ja päädyttiin siihen,
että jääkiekko jätetään
ja mietitään joku muu,
mieluinen harrastus.
Saa sitten olla kavereiden kanssa, pelata,
ei jää mikään kesken.
Läksytkin hoidetaan.
hokkarit pistettiin naulaan:)
Pienen mietinnän jälkeen
ilmoitin hänet tekniikkauimakouluun, kerran viikossa.
Eka kerta siellä oli kivaa.
Kavereiden kanssa oli kivaa ja pelaaminenkin.
Välillä ne kaveritkin joutuivat lähtemään kesken
ja välillä se pelaaminenkin oli oikeastaan aika tylsää.
Ja ne läksyt tahtoivat jäädä iltaan ja
sitten ei oikein enää olisi jaksanut.
Parin viikon kuluttua,
yhtenä iltana poika tuli vähän vakavana viereen.
Äiti, ootko vihainen,
jos mä haluaisin kuitenkin pelata jääkiekkoa?
oikeesti on ihan tylsää,
ei oo mitään tekemistä,
pelaaminen on tylsää, kun saa aina pelata
ja kaveritkaan ei voi aina olla.
ja sitäpaitsi jääkiekko on tosi kivaa.
ehkä se on se mun juttu.
Ei, äiti ei ollut vihainen, iskä oli suorastaan iloinen.
Ja taas juteltiin.
Puhuttiin siitä,
että joskus on hyvä pysähtyä ja miettiä.
Ja että joskus pitää miettiä oikein kunnolla,
ennenkuin tietää mitä oikeasti haluaa.
Mietittiin myös,
jatketaanko pelaamista lähikaupungin isossa seurassa
vai vaihdetaanko lähikylän pieneen seuraan.
Päädyttiin vaihtoon,
pojan omasta halusta ja vähän äidin ja isän toiveesta
matka jäähallille huomattavasti lyhyempi ja jääajatkin vähän inhimillisemmät
vaihdettiin väriä :)
Suuren maailman tyyliin ennen virallista seuranvaihtoa tietysti suoritettiin
kallis (75e!!) pelaajasiirto:)
Kasvattajaseura ei saanut maksuja, ne menivät Jääkiekkoliitolle:)
Nyt meillä on iloinen ja innokas jääkiekkoilijanuorukainen,
joka oikein innolla odottaa treenejä ja käy vielä uimakouluakin
ja on tainnut vähän aikuistua;)
Ja jälleen meillä on kalenteri täynnä
kuljettamista jäähallille ja takaisin
tauko oli kyllä aika rauhallista ja mukavaa aikaa;)
