Nyt kaikki luistimille [luistelukoulut kaikille]

Jokos olette olleet luistelemassa ulkojäillä?

 Vihdoin täällä länsirannikollakin on päässyt kaivamaan luistimet kaapeista 

ja nauttimaan talvisesta liikkumisesta parhaimmillaan. 

Meidän perheessä luistellaan vähintään kuutena päivänä viikossa kelistä huolimatta,

 mutta silti ulkojäissä on jotain ihan omaa viehätystänsä. 

Pääsimme korkkaamaan ulkojääkauden Loppiaisena Parkin kentällä 

koko perheen voimin ja hauskaa tietysti oli.

Valitettavasti luistelukelit täällä meilläpäin ovat nykyään aika arvaamattomia ja mekin käymme säännöllisesti alueen jäähalleilla yleisöluisteluvuoroilla pitämässä taitoja yllä.

Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että perheen lasten luistelutaito on todella hyvä ja kiitos sille kuuluu tietysti alunperin LUISTELUKOULULLE. Kaikki kolme ovat luistelu-uransa aloittaneet haparoivina luistelukoululaisina ja siitä on kaikilla luistelu-ura jatkunut vähän eri tavoin. Isoveli ehti pelata jääkiekkoa liki kymmenen vuotta, pikkuvelikin kolmisen vuotta. Poikien harrastukset ovat siirtyneet jäältä muille areenoille, mutta Neidin kohdalla luistelusta on tullut se ykkösharrastus. 

Jos ne luistimet on kaivettu esille, nyt on loistava mahdollisuus saada kunnon luistelutaito ja vaikka kokonaan uusi harrastus - luistelukoulut ovat joulun jälkeen startanneet ja mukaan mahtuu vielä! 

Ja mikä parasta, ryhmiä löytyy ihan kaikenikäisille!!

SCT:n iloiset ja energiset luistelukoulut ovat käynnissä jälleen tammikuussa 2017!  

Mukaan voi tulla voi  tulla milloin vain, vaikka kesken kaudenkin. 

 

Luistelukoulun harjoitusajat keväällä 2017

Perjantaisin klo 17:15-18:00, Kupittaa harjoitushalli

Sunnuntaisin klo 11:00-12:00, Kupittaa kisahalli

(kevätkausi alkaa 13.1.2017 ja jatkuu aina viikolle 13, kevätnäytös 29.3.2017)

Ensimmäiselle 25:lle uudelle luistelukoululaiselle kaupan päälle uusi Jofan kypärä (arvo n. 50€)! 

​

SCT:n luistelukouluun ovat tervetulleita kaikki luistelusta kiinnostuneet tytöt ja pojat sekä aikuiset aikaisempaan luistelukokemukseen katsomatta. Luistelukoulustamme löytyy kaikille omaa tasoa ja ikää vastaava pienryhmä. 

Luistelukoulussa harjoitellaan ja opitaan perusluistelutaitoa leikkimielellä, mutta silti tavoitteellisesti. Jokaiselle kuukaudelle on oma teemansa (kts. teemat ryhmät-sivulta). Tavoitteena on oppia oikea luisteluasento, alkeisluistelua eteen ja taakse, sirklausta, erilaisia liukuja eteen ja taakse, oikeanlainen jarrutus, kaaria, käännöksiä, piruetteja ja hyppyjä. Harjoitteiden avulla lapsen tasapaino, rytmitaju sekä vartalonhallinta kehittyvätja hän oppii myös ilmaisemaan itseään musiikin avulla. Luistelun lisäksi luistelukoulussa harjoitellaan ryhmässä toimimista sekä sosiaalisia taitoja. Jäällä luistelukoululaisia opettavat luistelukouluohjaajat sekä taitoluisteluvalmentajat. Lisäksi seuramme omat luistelukummit ovat jäällä auttamassa ja tukemassa pieniä luistelijoita. Luistelukummien tärkein tehtävä on olla esimerkkinä ja antaa pienille luistelijoille paljon positiivista palautetta!

Kaikki luistelukoululaiset pääsevät esiintymään myös SCT:n vuosittaisiin luistelunäytöksiin. Näytöksissä kaikki pääsevät esittelemään mitä ovat kauden aikana oppineet jäällä! Tavoitteena on, että jokainen luistelukoululainen saa positiivisia kokemuksia ja elämyksiä liikkumisesta sekä kiinnostuu myös upeasta lajista harrastuksena. Luistelukoulusta voi valmentajien suosituksesta siirtyä jatkamaan taitoluistelua yksinluistelun edistyneempiin harrastaja- tai kilparyhmiin. Vaikka luistelukouluharrastus ei jatkuisikaan taitoluistelujäille saakka, saa luistelukoulusta tärkeitä taitoja niin vapaa-ajalle ulkojäille kuin vaikkapa koulun liikuntatunneille. Luistelusta nauttii enemmän, kun osaa oikeanlaisen perustekniikan jo heti pienestä! 

Lisäksi SCT:ltä löytyy uusi kouluikäisille tarkotetut 

Easy Skate-tunnit. 

Nyt ensimmäiset 50 luistelijaa harrastavat koko kevään 2017 kerran viikossa maksutta! 

Ilmoittaudu mukaan: http://www.skatingclubturku.fi/join-us

Seuraa SCT:tä: Facebook ja Instagram

Lisätietoa: skatingclubturku@gmail.com

Nettisivut: www.skatingclubturku.fi

Kevätneuloosi

Jostain syystä minulle iskee aina ensimmäisten kevätauringon säteiden vaikutuksesta kova neuloosi, himo kutoa jotain pehmoista ja ihanaa. Viime kevät meni kutomisen kannalta ihan "käteen", kun mursin ranteeni ja sain unohtaa kutomiset pitkäksi aikaa.Tänä vuonnakin on perheessä ehditty jo luita ja nivelsiteitä rikkoa, mutta tällä kertaa äiti on säästynyt isommilta vammoilta ja päässyt uppoutumaan lankoihin. 

Minulla on jemmassa viime keväästä lankoja ainakin kolmeen projektiin, mutta ne eivät nyt ole oikein kiinnostaneet. Mielessäni kummitteli vaalea poncho kevääseen ja koska heti sellaista en kaupasta löytänyt ja törmäsin sopiviin lankoihin, kaivelin netistä vähän ohjeita ja ajattelin kokeilla onnistuisiko ponchon kutominen.  

Olen kutonut paljon pipoja, tyynyjä, vauvojen tossuja ja nuttuja ja muuta helppoa, mutta yläasteajan jälkeen en ole mitään varsinaista vaatetta kutonut. Poncho oli helppo tehdä, tein sen kahdesta pitkästä kappaleesta ja yhdistin ne. 

Reunan lettineuleen ohjeen nappasin Kodin kuvalehdestä. Se antaa minusta kivaa ryhtiä ponchoon. 

Minusta siitä tuli tosi kiva ja olenkin sitä käyttänyt paljon töissä, jossa palelen aina. Myöhemmin keväällä tuota voi varmaan pitää takin tilalla. 

Olen aiemminkin maininnut, että tykkään hurjasti kutomisesta, mutta kappaleiden yhdistäminen ja lankojen päättely ei ole yhtään minun juttuni ja monesti työt jäävät roikkumaan neulelaatikkoon puolivalmiina. 

Ponchosta olin niin innoissani ja halusin saada kokeilla sitä heti, joten sain kerrankin pääteltyä langat ja kursittua palat yhteen heti samana iltana, kun työ valmistui. Jälki ei nyt ollut ihan toivotun laista, olisi ehkä pitänyt malttaa vähän höyryttää ja muotoilla kappaleita ennen yhdistämistä. No, seuraavalla kerralla ehkä jaksan tähänkin koittaa panostaa. 

Ponchon jälkeen alkoi ne viimevuotisetkin langat kiinnostaa, seuraava projekti alkoi tällaisesta pinaattipastaa muistuttavasta kasasta, Kotilaiturista viime vuonna ostamani Minukude oli säilytyksessä vähän ottanut osumaa ja pari iltaa meni sitä selvitellessä. 

Mitä siitä tulee, siihen palaan jossain vaiheessa, kunhan se puikoilta valmistuu :)

Motivaatio löytyy joskus pienistä jutuista

Pikkuveli täytti keväällä seitsemän ja on monessa asiassa paljon edellä sisaruksiaan, kun nämä olivat samassa iässä. Lukeminen ja laskeminen sujuu jo ongelmitta, samoin kengännauhojen sitominen ja nuottien lukeminen. Moni asia on kuitenkin vielä opettelematta, joten hommaa piisaa:)

Pikkuveli on luonteeltaan aika tulisieluinen ja kovasti perfektionismiin taipuva. Homma pitää osata heti täydellisesti, tai tulee kiukku ja homma todellakin jää siihen. Uudelleen ei juuri sitten yritetä.

Polkupyöräily tai oikeastaan pyöräily ilman apupyöriä on yksi tällainen laji, jossa hänen temperamenttinsa on kuohunut aika monta kertaa. Apupyörät otettiin pois viime kesän alussa ja kun homma ei heti alkanut luonnistua niin kuin piti, tuli kiukku ja pyöränkumit saivat kyytiä. Niin päättäväinen hän oli, että koko viime kesänä ei pyöräily juurikaan edes kokeiltu, vaikka koitimme kaikenlaisia, myös niitä perinteisiä kiristys, lahjonta ja uhkailu kasvatusmenetelmiä;)

Loppusyksystä luulimme jo, että homma alkaa sujua, kun naapuruston kaverit alkoivat kaikki vuorollaan oppia taidon ja pyöräily oli suurinta huvia. Sitkeästi Pikkuveli kuitenkin roikkui porukan perässä potkulaudalla, eikä välittänyt kavereiden ajoittaisesta ystävällishenkisestä naljailustakaan. On pojalla ainakin itsetunto kohdillaan :)

Keväällä ei nyt paljon ulkokelejä ole täälläpäin ollut, mutta se vähä mitä on, naapuruston lapset ovat pyöräilleet ja Pikkuveli on sitkeästi hiihtänyt potkulaudallaan perässä. Hän oli edelleen sitä mieltä, että pyöräily on tyhmää, koska sitä ei heti osannut kunnolla tehdä. Kävimme kevään aikana pitkiä keskusteluja siitä, miksi joitain juttuja vaan pitää harjoitella, jotta ne osaa. Ja miksi aina ei voi olla heti paras ja täydellinen.

 

Omalle kylällemme tuli alkukeväästä ihka oikea jätskikioski ja se on ollut lapsista ihan huikeaa. Pehmis on parasta mitä Pikkuveli tietää, vanilijaa, tötteröön, ilman mitään.

Kevään aikana kioskin aukioloajat ja välillä sopiva ilma eivät sopineet koskaan aikatauluihimme ja kesäkuun alussa olimme edelleen päässeet ihailemaan kioskia vain ulkoapäin. Kun lasten loma alkoi, oli hinku kipsalle kova. Päättäjäisviikonloppuna sanoin puoliksi vitsilläni, että lupaan viedä jätskikipsalle vain kaikki ne, jotka osaavat itse sinne pyöräillä.  

Tämä pieni äidin antama "haaste" oli riittävä herättämään Pikkuveljen armottoman kilpailuvietin. Toukokouun ekalla viikolla, kun olin vielä itse töissä oli poika itse kaivanut pyöränsä kellarista ja vaatinut isää auttamaan pyöräily opettelemisessa. Ekan viikon lopulla poika viuhahteli jo kovalla vauhdilla kotikatua edestakaisin. Mun on ihan pakko päästä ekanan jätskikipsalle.

Ja kun äidin loma vihdoin kuun puolivälissä alkoi, piti kipsalle tietysti päästä heti. Ja sinne tietysti mentiin. Pyörällä, kuinkas muutenkaan. Reippaasti koko 3,5km matkan. Äidillä oli kova työ pysyä taskuraketin perässä. Varsinkin kun lähtiessä kommettina oli "se on paras, kuka on kiskalla ekana"

Jätski oli maailman parasta ja hymy sen mukainen. Äitikin sai omansa, vaikka kakkosena maaliin tulikin. (Onneksi Pikkuveljen jätski oli sentään paljon SUUREMPI)

Paluumatkalla tuli pieni takaisku, puolivälissä ketjut irtosivat ja äiti pääsi taluttamaan loppumatkan kahta pyörää. Matkan aikana kävi hyvin selväksi, että ketjut ovat ihan turhat ja tosi tyhmät. Ja että Pikkuveli ei koskaan enää pyöräile, kun ketjut eivät kuitenkaan pysy.

Onneksi ketjut saatiin paikoilleen kotona ja kaveri tuli hakemaan ja harmi unohtui.
Ja tuolla tuo pikkumies parhaillaankin fillaroi, eikä lopettaisi millään.

Tulevaisuudensuunnitelma [Disney on Ice]

Tämä viikko on meillä ollut poikkeuksellisen täynnä luistelua eri muodoissa. Normaalit harjoitukset tietysti pyörivät omaa rataansa, sen lisäksi Neidillä on ollut spesiaalitunteja hyppyjen hiomiseen, koulussa on luisteltu ja loppuviikolla oli vielä kisatkin. Paras luistelujuttu tällä oli kuitenkin ihan ehdottomasti Disney on Ice -jääshow torstaina Turussa HK-areenalla.

Olimme katsomassa jääshowta Neidin ja Pikkuveljen kanssa.

Pikkuveljelle show oli ennekaikkea ihana tuttujen Disneyhahmojen vuoksi, vaikka ehkä prisessat eivät niinkään uponneet. Onneksi mukana oli muitakin hahmoja, kuten Mikki, Hessu ja iki-ihana lumiukko Olaf. Myös pyrotekniikka ja kaikki hienot tehosteet, valot ja lumisateet tekivät suuren vaikutuksen:)

Neidillä näkökulma oli tietysti vähän toinen. Hän ihaili luistelijoiden taitoja, kolmoishyppyjä, kauniita liukuja, upeita piruetteja ja parien huimia nostoja.

Toki aika monta väärää alastuloa ja muuta virhettä kommentaattori huomasi:)

Totesimme kuitenkin yhdessä, että luistelijat olivat tämän vuoden showssa huimasti taidokkaampia, kuin pari vuotta sitten, kun kävimme edellisen kerran showta katsomassa.

Jääshown jälkeen selvisi myös, miksi Neiti haluaa isona. No Disney on Icen luistelijaksi tietysti;) Tämä haave on kuulemma muhinut jo syksystä asti, kun oli ollut hänen tämänvuotisen ohjelmansa koreografin kanssa jäällä;)

Jääshowta kannattaa kyllä ehdottomasti mennä katsomaan, se on upeaa katseltavaa, vaikka ei luistelusta mitään ymmärtäisikään (kuten minä..). Huomenna show on vielä Turussa, ensi viikolla Helsingissa.

LÖYTYYKÖ MUITA

DISNEY ON ICE

-FANEJA?

Vahinko ei tule kello kaulassa

..vaan luistimet jalassa :)

Meillä ollaan aina oltu ahkerasti jäähallilla, Neiti harrastaa taitoluistelua, Pikkuveli jääkiekkoa ja Isovelikin ehti kiekkoilla 9 vuotta, ennenkuin viime vuonna lopetti.

Itsekin olen useamman vuoden jo suunnitellut aloittavani pienimuotoisesti luisteluharrastuksen, kun hallilla muutenki melkein asustelen. Nyt syksyllä vihdoin aikataulut natsasi niin, että pääsin mukaan aikuisten luistelukouluun.

Luistelu on todella kivaa, oikeastaan hauskempaa kuin kuvittelinkaan. Tunti menee aina älyttömän nopeasti ja syksyn aikana taidot ovat karttuneet huimasti ainakin omasta mielestäsi, Neiti on vähän eri mieltä..

Nyt joulun jälkeen olemme harjoitelleet jo vähän meille aikuisille haasteellisempia juttuja ja maanataina tuli todistettua, että ehkä on turha koittaa tavoitella mitään ihmeellistä. Tai kertookohan tämä nyt enemmän omasta luiden kunnosta, who knows.. Kaaduin kuitenkin sen varran lahjakkaasti taaksepäin, että käsi oli pakko laittaa eteen ei-niin-mukavin seurauksin.

Vähän sattui, illalla käsi jomotti ja aamulla päätin käydä sitä näyttämässä lääkärillä. Ortopedi oli sitä mieltä, että se on varmaan vaan nyrjähtänyt, kun siinä ei ollut kunnon mustelmaa eikä juurikaan turvotusta. Röntgenkuvat olivat kuitenkin toista mieltä. Reipas radialismurtuma. Onneksi sentään hyväasentoinen. Kipsi 4 viikkoa. Vähintään :)

Työrintamalla on sellainen tilanne, että mitään sairaslomaa ei nyt kaivattaisi, mutta eipä tälle mitään voi. Nyt minulla on aikaa tänne blogiinkin vähän juttuja laitella, kuvat tosin taitavat olla hetken iPhone-kamaa, järkkärillä ei yksikätinen kuvaus oikein onnistu:)

Sata kirjaa

Nyt kun Kirjamessut lähestyvät, kaivelin luonnoksista tällaisen kesällä aloitetun, mutta vähän vaiheeseen jääneen jutun.

Kesällä bongasin jostain blogista (taas olen unohtanut merkata lähteen, pahoitteluni!) Suomalaisen vastineen aikoja päiviä sitten julkaistulle BBC:n sadan kirjan listalle. BBC:n listaa muistan joskus tavanneeni ja pohtineeni, mitä siitä löytyy omasta lukuarsenaalista. Listassa on siis 100 kirjaa, jotka jokaisen tulisi lukea ennen kuolemaansa. BBC:n olettamus on, että tavallinen kansalainen on lukenut keskimäärin 6 listan sadasta kirjasta.

BBC:n sadan kirjan lista on nyt saanut jossain vaiheessa suomalaisen vastineen, joka minulta on kokonaan mennyt ohi, paitsi nyt kesällä, kun sen tosiaan jostain blogista huomasin.
 

Tykkään lukemisesta todella paljon ja meiltä löytyy kotoa todella paljon kirjoja. Meillä myös luetaan paljon. Arkena lukemiseen ei oikein tahdo löytyä aikaa, ellei lasketa lapsille ääneen lukemista. Kesä onkin minulle aikaa, jolloin ehdin lukea niitä omia kirjojani ja luenkin paljon. Olen aika intensiivistä lukijatyyppiä, kun jonkun kirjan aloitan, luen sen usein loppuun yhdeltä istumalta. Kesällä ei niin haittaa, vaikka kirja loppuisi vasta aamuviideltä, kun aamulla (ainakin teoriassa) saa nukkua. 

 

Alkusyksystä testasin vähän vahingossa lukemista työviikolla, ei ollut hyvä idea. Työpäivä oli aika haasteellinen, kun olin laskenut kirjan käsistäni klo 04:20 ja kello soi seiskalta;) Ehkä joku tietää, kun pitää vielä lukea kappale loppuun, ja vähän seuraavaa, ja taas se loppuun jne. Kunnes se kirja loppuikin, hups.
 

 

No siis se lista, blogissa ohje oli lihavoida kirjat, jotka on lukenut kokonaan; kursivoida kirjat, jotka on aloittanut, mutta joita ei ikinä ole saanut päätökseen tai joista on lukenut vain pätkiä. Luetuksi kirjaksi lasketaan myös, jos joku on lukenut kirjan sinulle tai olet kuunnellut sen. Lisäsin vielä yöpöydällä olevan lukuprojektin, se löytyy vaaleansinisellä.
 

1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta

3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa

7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Harry Potter –sarja 

13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III  
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja 
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat

33. C.S. Lewis - Narnian tarinat 
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää (ja sen jatko-osa: Scarlett)
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günter Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma 
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö 
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut Ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia

78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus

Sain listaan vähän enemmän kuin se BBC:n arveleman kuuden, 45 on kokonaan luettua ja pari sellaista, mitä en ehkä tässä elämässä saa koskaan luettuakaan loppuun. Olin itse yllättynyt, kuinka vähän olen lukenut suomalaisia klassikkoja, niihin pitää viimeistään ensi kesänä paneutua kunnolla. Toivottavasti saan jonkun vaikka napattua Kirjamessuilta matkaani.

Olisi hauska nähdä teidän
muiden listoja :)

 

Ja ylipäätään kuulla kiinnostaako teitä lukeminen ja minkälaisia kirjoja luette?