Joko saa aloittaa.. ?

...jouluvalmistelut nimittäin?

 Täällä on ainakin jo vähän aloitettu.

Viime viikolla hain takametsästä askartelumateriaalia 

joulukranssiin ja adventtikynttiläasetelmaan. 

Visio on jo olemassa ja niiden piti tänä viikonloppuna jalostua valmiiksi, 

mutta ikävä oksutauti yllätti ja homma jäi vielä vaiheeseen.

Onneksi piparinleipojat pysyivät terveinä ja nyt täällä tuoksuu ihanalta joululta. 

Vaikka ne ovatkin tällä kertaa vielä kaupan takinasta, 

kyllä ne ihan ekat piparit joka joulu tuoksuvat ja maistuvat jotenkin ihan erityisiltä.

Joko siellä on jouluvalmistelut aloitettu?

Onnea on kotitalousläksyt :)

Meiltä löytyy kaksi teini-ikäistä ja monesti olen saanut kuulla kauhistuksia, kuinka oikein pärjään teinien kanssa. Juuri nyt, tässä hetkessä, teinien äitinä on oikeastaan ihan superkiva olla. Lauantai-illan herkullinen päivällinen on syöty, koti on siisti, maljakossa tuoreita kukkia ja kynttilät palaa. 

Erityisen ihanaa olotilasta tekee sen, että teinit ovat hoitaneet siivouksen (ainakin suurimman osan siitä) ja ruuanlaiton. Itselle jäi huoleksi kukkien osto ja kynttilöiden sytyttäminen. Ruokalistalla oli tänään lohkoperunoita ja lihapullia, kotitalouden läksyt. Siivous ei tällä kertaa ollut läksynä, mutta sekin on alkanut sujumaan läksyjen ansiosta. Ja vähän saa kiittää myös pientä teinien välistä kilpailuhenkeä, kun toi tekee, niin onhan munkin vähän pakko koittaa..

Keskimmäisellä alkoi yläkoulun myötä kotitalous ja se on kyllä näkynyt ja maistunut meidän arjessa. Neiti on saanut myös innostettua isoveljen mukaan keittiöhommiin. Isoveljen oma kotitalous ei sitä saanut aikaan, mutta ehkä nyt lukiolaisen järki on sen verran ehtinyt kehittyä (tai sitten into menee vain sisarkateuden ja kilpailuhengen piikkiin..), että nyt sujuu jo monenmoinen kokkailukin. Ja isoveljen tärkeä rooli on käydä mopolla lähikaupassa, kun kaapista ei aina löydy kaikkia tykötarpeita kaksikon kokkailuihin. 

Syksyn aikana on kaksikko ehtinyt kokeilla kaikenmoista, tosi usein välipaloiksi valmistuu makeita herkkuja, mutta kyllä ihan oikeaa ruokaakin välillä saadaan. Kuten tämänpäiväisiä lihapullia tai kasvissosekeittoa.

Suosikkeja ovat kuitenkin mukikakut, smoothiet, vohvelit ja muut leipomukset. Äidin suosikki oli itsepoimituista puolukoista tehty vispipuuro. 

Leipomuksista ja herkuista teinit ottavat tyylikkäitä kuvia someen, mutta ruuat katoavat nälkäisiin suihin sillä tahdilla, että eipä niitä juuri kuvata ehdi. Tänäänkin lohkoperunat katosivat kaikki ja lihapulliakin jäi isosta satsista vain pari huomiseksi, ellei niitäkin joku käy illalla napsimassa jääkaapista huikopalana parempiin suihin..

Olen tosi iloinen teinien kokkailuinnosta, vielä kesällä nuo kaksi riitelivat vähän turhan usein. Nyt ova lyöttäytyneet tiiviiksi tiimiksi ja samalla saavat tärkeitä perustaitoja tulevaisuuteen <3 font="">

Ihanaa isänpäivää kaikille!

Vihdoin löytyi täydellinen [donitsiresepti]

Täällä on viikoloppu kulunut esikoisen 16-vuotissynttäreiden merkeissä. Ei voi kuin ihmetellä, mihin tuo 16 vuotta on kadonnut, juurihan se poika syntyi..
Mitään suuria juhlia ei enää järjestetty, mutta mummit ja kummit aina haluavat tulla onnittelemaan ja onhan sitä mukava aina vähän leipoa ja tavata ihmisiä. 
Synttärimenu on meillä aina juhlakalun toiveiden mukainen ja tällä kertaa oli tilattu suklaakakkua ja donitseja.

Donitsit ovat aina olleet Isoveljen herkkua ja niitä on täällä leivottu useaan otteeseen. Pari vuotta sitten ostin donitsipellin ja sen kanssa olen kokoeillut valehtelematta kymmentä eri ohjetta, mutta aina on joku mättänyt. Välillä maku on ollut huono, välillä koostumus, välillä ongelma on tainnut  olla leipojassakin. Ihan totaalisia katastrofeja ei toki ole onneksi ollut, mutta taas päätin kokeilla uutta reseptiä.

Tällä kertaa nappasin reseptin Suklaapossu -nimisestä blogista, jossa donitseja mainostettiin maailman parhaina. (http://suklaapossu.blogspot.fi/2015/04/ne-maailman-parhaat-donitsit-uunissa.html ) Mainostus ei ollut todellakaan turha, donitsit olivat erittäin hyviä niin maultaan kuin koostumukseltaankin. Iso kiitos ihan mahtavasta ohjeesta, tulee todellakin meillä vakikäyttöön!!

Itseasiassa minulle kävi niin, että ennen juhlia en ehtinyt donitsesta napata kuvia ja juhlien jälkeen niitä oli jäljellä tasan kaksi. Nostin ne kuvaamista varten pöydälle ja ehdin ottaa pari kuvaa, kun puhelin soi. Puhelun jälkeen molemmat donitsit olivat pöydätä kadonneet, toinen oli jo ehtinyt vatsaan saakka, toisestakin oli ehditty jo pala haukata :) 

Synttärisankarin toivekakku oli suklaata ja tällä kertaa koristelun hoiti kokonaan Neiti. Näppärä tyttö sulatti suklaata Legolandista vuosia sitten ostettuihin jääpalamuotteihin ja parantumattoman Legofanin kakusta tuli aika hieno, vai mitä?!

Aurinkoista viikkoa, 

nyt saadaan nauttia helteistä!

Pannariäidin paremmat [vohvelit]

Kuinkas moni teistä muistaa joskus kouluaikoina 90-luvulla vääntäneensä markkinoilla tms. tapahtumassa luokan kansa hiki otsalla ja rauta kuumana vohveleita, jotta luokkaretkikassa saatiin täyteen? 

Tämä muistikuva on ollut monta vuotta (tai vuosikymmentä?) ainakin minun viimeisin kosketukseni vohveleihin. Silloin niitä tarjottiin hillolla ja kermavaahdolla ja taisivathan ne olla hyviäkin. 

Viime vuonna oma äitini oli kaivanut kaappinsa kätköistä tuon ysäriltä tutun vohveliraudan esille ja tarjonnut meidän lapsikatraalle vohveleita ja niistä tuli heti hitti. Mamman luona niitä on saatu monet kerrat ja pitkään ei lasten tarvinnut vohvelirautaa kotiin kinuta, Mamma oli sellaisen jostain bongannut ja toi sellaisen viime talvena lahjaksi (itse olin päättänyt olla ostamatta kaikenmaailman härpäkkeitä kaappiin..). 

Viime talvena vohveleita ehdittiin paistamaan pariin otteeseen, mutta sitten tuli kseä ja masiina unohtui kaappiin. Tänä talvena se on kuitenkin kaivettu  esille lähes joka viikonloppu. Ensin lasten toiveesta ja nyt viime aikoina isompien lasten toimesta. Sekä isoveli että Neiti ovat jo näppäriä tekemän taikinan ja paistamaan vohvelit itsekseen. Ja ne maistuvat aina koko porukalle. 

Viime viikonloppuna Neiti paistoi ison kasan vohveliherkkuja Marttojen reseptikirjasta lainaamallamme ohjeella ja hyviä ne taas olivat. Uusi sukupolvi ei kermavaahdosta välitä, päälle laitetaan Nutellaa, jos sitä sattuu kaapissa olemaan, jollei, hillokin kelpaa. 

Vohveleita syödessämme isommat lapset innostuivat analysoimaan äitiä. En ole koskaan tykännyt lättyjen paistosta (jos meillä lättyjä on, paistamisen hoitaa Iskä) ja siksi teen aina pannaria. Lasten mielestä on olemassa lättyäittejä ja pannariäitejä. Ja lasten mielestä olen siis pannariäiti. Jolla kuulemma on hyvät mahdollisuudet kehittyä vohveliäidiksi, joka on paljon parempi, ellei jopa paras vaihtoehto :) 

Mitäs teillä kokkaillaan? 

Lettuja, pannaria vai vohveleita?

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Me kokeillaan ensi viikolla

uutta vohvelireseptiä, 

joka löytyy täältä:)

Fudgeja

Kesällä, kun kerran ilmat olivat mitä olivat, innostuttiin leipomaan ja hääräämään keittiössä aika usein. Kokeilin tosi monta sellaista ohjetta ja juttua, mitä olen eri lehdistä ja blogeista talven aikana bongannut, mutta kiireessä kokeilut ovat jääneet odottamaan parempaa aikaa. 

Osa oli sellaisia hittejä, että jäävät varmasti elämään (ja jotka kirjataan tarkaan ylös ihanaan uuteen reseptikansiooni, josta ehkä lisää myöhemmin). Osa taas oli sellaisia, joita ei olisi ollenkaan tarvinnut kokeilla. 

Osa kokeiluista oli lasten toiveita. Voitte varmaan kuvitella, että täällä ollaan kesällä leivottu vaikka ja mitä esim. Oreo -kekseistä.. Suurin osa näistä jäi ainoastaan lasten herkuiksi. Yksi tällainen lasten toive osoittautui kuitenkin todelliseksi hitiksi ja herkuksi, ihan aikuisempaankin makuun. Tai ainakin jos sattuu tykkäämään makeasta, siis todella makeasta. 

Kun meidän perhe menee leffaan ja haemme karkkikaupasta irtokarkkeja, löytyy jokaisen pussista fudgeja, tiedättehän sellaisia isoja pehmeitä kermakaramelleja. Niitä on tuotu aina reissuista pussillinen jos toinenkin mukana ja englannintutut tietävät niitä tuliaisiksikin tuoda. 

Olen monesti miettinyt, pystyisiköhän niitä itse tekemään, mutta en koskaan ole mihinkään ohjeeseen törmännyt ja asia on jäänyt mietinnän asteelle. 

Meidän pikkukokki sai jostain jossain vaiheessa keväällä Muppettien Ruotsalaisen kokin keittokirjan (!?!) ja sieltä löytyi myös ohje fudgeille. Niiden tekoa kärtettiin keväästä asti koko kolmikon voimin ja olihan niitä sitten alkukesästä pakko kokeilla.

Hyvä että kokeiltiin, Ohje oli helppo ja lopputulos oli makoisa. Niin makoisa, että eka (ja pari muutakin sen jälkeen) satsi katosi jääkaapista samantien, ennenkuin palat ehtivät edes kunnolla kovettua.

Onkos joku muu kokeillut tehdä Fudgeja?

Perjantai on pullapäivä

Viikko on taas vierähtänyt, eikä olla saatu oikein mitään aikaiseksi. Lomalla pitäisi olla lomakelit, muuten aika menee vaan niiden odotteluun.

Koska tänäänkin sataa TAAS, päätimme pitää pullaperjantain. Eihän pulla oikeastaan kuulu kesään, mutta ei kuuluisi sadekaan :)

Toivottavasti viikonloppuna aurinko edes vähän pilkahtaisi!

Ihanaa viikonloppua!

Keväisempiä värejä ja fiiliksiä

Ensimmäinen (pätkä)työviikko takana ja viikonloppu tuntui taas todella kaivatulta! Joululoman inventoinnon jäljiltä minulla on jo kovin keväinen olo, vaikka täällä onkin tänään tullut lunta ihan kivasti ja maisema on ihanan talvinen.

Meillä oli niin upea kuusi, että päätimme alunperin nauttia siitä Nuutinpäivään asti. No, kuusipa päätti ihan itse, että sen aika oli täynnä jo loppiaisena. Neulasia tippui sitä tahtia, että kuusi oli pakko siivota kiireen vilkaa pois. Samalla laitettiin tietysti muukin joulutavara pois.  

Heti, kun joulutavarat oli kerätty pois, tuli kamala kaipuu kaikkea keväistä ja vaaleaa kohtaan! Onneksi sain viime viikonloppuna vierailta ihanan orkidean, siitä tuli heti vähän kevään tuntua. Toivon vaan, että saan sen pysymään hengissä..

Perjantaikimpuksi pyysin miestä tuomaan tulppaaneja ja sain pienen kimpun ihania hennon vaaleanpunaisia yksilöitä.

Miten ne näyttävätkään niin kauniilta ja keväiseltä kaikkien joulujuttujen jälkeen!

Vaikka juuri oli pitkä joululoma ja lyhyt työviikko, elämä loksahti taas sellaiseen mukavaan arkiuomaansa. Vaikka tykkäänkin kovasti rentoilusta ja vapaa-ajasta, on arki oikeastaan aika ihanaa! Ja kun on kunnon arki, viikonloppukin tuntuu viikonlopulta. Viikonloppu oli ihana hengähdystauko ja intoa olisi taas vaikka mihin! Kyllä se suurin into huomenna taas karsiutuu.. 

Innostuin leipomaan sämpylöitä ihanan ystäväni innoittamana Sikke Sumarin loistavalla ohjeella (löytyy täältä). Minulla on ollut pitkään hakusessa hyvä ja helppo ohje ja nyt se kyllä löytyi. Kannattaa kokeilla!

Sämpylätaikinan voi leipoa, tai pikemminkin ainekset sekoitella, illalla valmiiksi ja sämpylät paistaa aamulla. Meillä oli lauantaina Neidin kanssa niin kova mieliteko, että teimme taikinan aamupäivällä, jätimme sen kohoamaan päiväksi ja leivoimme sämpylät iltapalaksi.

Meillä on toukokuussa esikoisen rippijuhlat ja minulla on alkanut pikkuhiljaa mielessä pyöriä rippijuhlien järjestelyt. Tänään kaivoin esille vihkon, johon kirjoittelin jo ylös vähän alustavia suunnitelmia.

Laitoin näistä sämpylöistä merkinnän vihkoon, ehkä näitä nähdään sitten rippijuhlien ruokapöydässä. Who knows..

Mitenkäs muiden vuoden ensimmäinen arkiviikonloppu on sujunut?

Onkos muilla jo kevättä rinnassa?

IHANAA ALKAVAA VIIKOA KAIKILLE!