Vihdoin löytyi täydellinen [donitsiresepti]

Täällä on viikoloppu kulunut esikoisen 16-vuotissynttäreiden merkeissä. Ei voi kuin ihmetellä, mihin tuo 16 vuotta on kadonnut, juurihan se poika syntyi..
Mitään suuria juhlia ei enää järjestetty, mutta mummit ja kummit aina haluavat tulla onnittelemaan ja onhan sitä mukava aina vähän leipoa ja tavata ihmisiä. 
Synttärimenu on meillä aina juhlakalun toiveiden mukainen ja tällä kertaa oli tilattu suklaakakkua ja donitseja.

Donitsit ovat aina olleet Isoveljen herkkua ja niitä on täällä leivottu useaan otteeseen. Pari vuotta sitten ostin donitsipellin ja sen kanssa olen kokoeillut valehtelematta kymmentä eri ohjetta, mutta aina on joku mättänyt. Välillä maku on ollut huono, välillä koostumus, välillä ongelma on tainnut  olla leipojassakin. Ihan totaalisia katastrofeja ei toki ole onneksi ollut, mutta taas päätin kokeilla uutta reseptiä.

Tällä kertaa nappasin reseptin Suklaapossu -nimisestä blogista, jossa donitseja mainostettiin maailman parhaina. (http://suklaapossu.blogspot.fi/2015/04/ne-maailman-parhaat-donitsit-uunissa.html ) Mainostus ei ollut todellakaan turha, donitsit olivat erittäin hyviä niin maultaan kuin koostumukseltaankin. Iso kiitos ihan mahtavasta ohjeesta, tulee todellakin meillä vakikäyttöön!!

Itseasiassa minulle kävi niin, että ennen juhlia en ehtinyt donitsesta napata kuvia ja juhlien jälkeen niitä oli jäljellä tasan kaksi. Nostin ne kuvaamista varten pöydälle ja ehdin ottaa pari kuvaa, kun puhelin soi. Puhelun jälkeen molemmat donitsit olivat pöydätä kadonneet, toinen oli jo ehtinyt vatsaan saakka, toisestakin oli ehditty jo pala haukata :) 

Synttärisankarin toivekakku oli suklaata ja tällä kertaa koristelun hoiti kokonaan Neiti. Näppärä tyttö sulatti suklaata Legolandista vuosia sitten ostettuihin jääpalamuotteihin ja parantumattoman Legofanin kakusta tuli aika hieno, vai mitä?!

Aurinkoista viikkoa, 

nyt saadaan nauttia helteistä!

Smoothievillitys

Meillekin on iskenyt kova SMOOTHIEvillitys. Blenderi pyörii päivittäin ja sinne laitetaan vaikka ja mitä. Ja eihän se mikään ihme ole, smoothieohjeita kun löytyy varmaan jokaisesta lehdestä ja blogista ja instapostauksesta. 

Olen kuitenkin erityisen iloinen tästä villityksestä, koska nyt olen vihdoinkin saanut perheen lapset ihan oikeasti syömään monipuolisesti hedelmiä ja marjoja! Ja nimenomaan vapaehtoisesti ja innolla. Ómasta mielestäni meillä syödään terveellisesti ja järkevästi, mutta kaikilla lapsilla on ne omat mieltymyksensä ja suosikkinsa ja varsinkin marjojen ja hedelmien kohdalla jokaisen lapsen suosikkivalikoima on aika suppea, yhdelle kelpaa ainaostaan banaani ja mustikka, yhdelle päärynä ja vadelma, onneksi yhdellä on vähän laajempi makumaailma. 

Olen jo pitkään tehnyt ilta- ja välipaloiksi erilaisia pirtelöitä, jonne olen "kätkenyt" vähän monipuolisemmin marjoja ja hedelmiä, mutta niiden kanssa on saanut olla aika tarkkana, että kelpaavat kaikille. Useimmiten olen vähän niinkuin varmuuden vuoksi maustanut ne rahkalla tai jäätelöllä, jotta menisivät paremmin alas :) Ja siltikin monesti vähänkään eksoottisemmat maut, kuten ananas tai mahgo ovat saaneet aikaan sen, että kaksi kolmesta on jättänyt pirtelöt juomatta. 

Lähikauppakeskuksen uuteen laajennusosaan tuli joulun alla ihana Jungle Juice Bar  ja se on noussut tyttöjen suureksi suosikiksi. Itsekin heidän smoothieistaan tykkään ja kerran tyttöjen kanssa smoothieita nauttiessani totesin, että näitähän voisi tehdä kotonakin. 

 Tytöt innostuivat heti ja seuraavalla kauppareissulla kauppalistaan oli kirjoitettu iso läjä hedelmiä. Kysyin varovasti, että mistä Neiti oli ko. hedelmiin päätynyt, oliko hän kaivellut jotain ohjeita jostain. Jungle Juice Barin sivuilta katoin ainekset, tehdään Pink Panhteria ja Killer Beetä. Ja niitä sitten tehtiin. 

 Pink Panther on osoittautunut poikien suurimmaksi suosikiksi, me Neidin kanssa tykätään eniten Killer Beestä, Monkey Punch on hyvänä kakkosena. Melkein kaikkia makuja ollaan kokeiltu ja omiakin sovelluksi ollaan testailtu. 

Onko muihin iskenyt Smoothievillitys?

Mistä löytyisi lisää hyviä ohjeita?

Meillä lapset lomailee tulevan viikon, äiti koittaa tehdä kotona töitä, 

saapa nähdä kuinka yhtälö onnistuu..

Ihanaa lomaa kaikille, joilla sellainen on!

Pannariäidin paremmat [vohvelit]

Kuinkas moni teistä muistaa joskus kouluaikoina 90-luvulla vääntäneensä markkinoilla tms. tapahtumassa luokan kansa hiki otsalla ja rauta kuumana vohveleita, jotta luokkaretkikassa saatiin täyteen? 

Tämä muistikuva on ollut monta vuotta (tai vuosikymmentä?) ainakin minun viimeisin kosketukseni vohveleihin. Silloin niitä tarjottiin hillolla ja kermavaahdolla ja taisivathan ne olla hyviäkin. 

Viime vuonna oma äitini oli kaivanut kaappinsa kätköistä tuon ysäriltä tutun vohveliraudan esille ja tarjonnut meidän lapsikatraalle vohveleita ja niistä tuli heti hitti. Mamman luona niitä on saatu monet kerrat ja pitkään ei lasten tarvinnut vohvelirautaa kotiin kinuta, Mamma oli sellaisen jostain bongannut ja toi sellaisen viime talvena lahjaksi (itse olin päättänyt olla ostamatta kaikenmaailman härpäkkeitä kaappiin..). 

Viime talvena vohveleita ehdittiin paistamaan pariin otteeseen, mutta sitten tuli kseä ja masiina unohtui kaappiin. Tänä talvena se on kuitenkin kaivettu  esille lähes joka viikonloppu. Ensin lasten toiveesta ja nyt viime aikoina isompien lasten toimesta. Sekä isoveli että Neiti ovat jo näppäriä tekemän taikinan ja paistamaan vohvelit itsekseen. Ja ne maistuvat aina koko porukalle. 

Viime viikonloppuna Neiti paistoi ison kasan vohveliherkkuja Marttojen reseptikirjasta lainaamallamme ohjeella ja hyviä ne taas olivat. Uusi sukupolvi ei kermavaahdosta välitä, päälle laitetaan Nutellaa, jos sitä sattuu kaapissa olemaan, jollei, hillokin kelpaa. 

Vohveleita syödessämme isommat lapset innostuivat analysoimaan äitiä. En ole koskaan tykännyt lättyjen paistosta (jos meillä lättyjä on, paistamisen hoitaa Iskä) ja siksi teen aina pannaria. Lasten mielestä on olemassa lättyäittejä ja pannariäitejä. Ja lasten mielestä olen siis pannariäiti. Jolla kuulemma on hyvät mahdollisuudet kehittyä vohveliäidiksi, joka on paljon parempi, ellei jopa paras vaihtoehto :) 

Mitäs teillä kokkaillaan? 

Lettuja, pannaria vai vohveleita?

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Me kokeillaan ensi viikolla

uutta vohvelireseptiä, 

joka löytyy täältä:)

Fudgeja

Kesällä, kun kerran ilmat olivat mitä olivat, innostuttiin leipomaan ja hääräämään keittiössä aika usein. Kokeilin tosi monta sellaista ohjetta ja juttua, mitä olen eri lehdistä ja blogeista talven aikana bongannut, mutta kiireessä kokeilut ovat jääneet odottamaan parempaa aikaa. 

Osa oli sellaisia hittejä, että jäävät varmasti elämään (ja jotka kirjataan tarkaan ylös ihanaan uuteen reseptikansiooni, josta ehkä lisää myöhemmin). Osa taas oli sellaisia, joita ei olisi ollenkaan tarvinnut kokeilla. 

Osa kokeiluista oli lasten toiveita. Voitte varmaan kuvitella, että täällä ollaan kesällä leivottu vaikka ja mitä esim. Oreo -kekseistä.. Suurin osa näistä jäi ainoastaan lasten herkuiksi. Yksi tällainen lasten toive osoittautui kuitenkin todelliseksi hitiksi ja herkuksi, ihan aikuisempaankin makuun. Tai ainakin jos sattuu tykkäämään makeasta, siis todella makeasta. 

Kun meidän perhe menee leffaan ja haemme karkkikaupasta irtokarkkeja, löytyy jokaisen pussista fudgeja, tiedättehän sellaisia isoja pehmeitä kermakaramelleja. Niitä on tuotu aina reissuista pussillinen jos toinenkin mukana ja englannintutut tietävät niitä tuliaisiksikin tuoda. 

Olen monesti miettinyt, pystyisiköhän niitä itse tekemään, mutta en koskaan ole mihinkään ohjeeseen törmännyt ja asia on jäänyt mietinnän asteelle. 

Meidän pikkukokki sai jostain jossain vaiheessa keväällä Muppettien Ruotsalaisen kokin keittokirjan (!?!) ja sieltä löytyi myös ohje fudgeille. Niiden tekoa kärtettiin keväästä asti koko kolmikon voimin ja olihan niitä sitten alkukesästä pakko kokeilla.

Hyvä että kokeiltiin, Ohje oli helppo ja lopputulos oli makoisa. Niin makoisa, että eka (ja pari muutakin sen jälkeen) satsi katosi jääkaapista samantien, ennenkuin palat ehtivät edes kunnolla kovettua.

Onkos joku muu kokeillut tehdä Fudgeja?

Maailman parhaat suklaakeksit

Meillä asuu aika monta suklaahiirtä ja kaikki suklaiset leivonnaiset ovat kaikkien suurta herkkua. Yhdeksi suurimmista suosikeista on aikojen saatossa noussut suklaacookiesit. Aina välillä erehdyn ostamaan kaupasta erilaisia suklaakeksejä, mutta yleensä lapset toteavat, että parempi vaan, kun leivotaan itse. Dominot ovat toki poikkeus.

Ohjeen olen monta vuotta sitten napannut jostain blogista, valitettavasti en ole lähdetietoja ylös laittanut, joten en nyt osaa sanoa minne kunnia maailman parhaista kekseistä pitäisi osoittaa.  

 

Keksit on helppo tehdä ja ne myös katoavat kaapista helposti;) Perustaikina on itsessään jo hyvää, mutta tottakai nuo sattumat tekevät kekseihin sen lopullisen silauksen. Olemme aikojen kuluessa kokeilleet erilaisia  sattumia, toffeeta, M&M -karkkeja, pätkistä jne. M&M -karkit ovat olleet aina lastenkutsujen suosikkeja, mutta kaikkein parhaaksi on sattumaseokseksi on osoittautunut tumman (70%) ja valkoisen suklaan, hasselpähkinärouheen ja mantelijauhon sekoitus.

 

 

 

SUKLAACOOKIESIT

 

1 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
220 g pehmeää voita
1,8 dl hienosokeria
1,8 dl fariinisokeria
2,5 dl rouheasti pilkottuja pähkinöitä

5 dl rouheita suklaanpaloja tai muita sattumia
1 tl vaniljasokeria
5,4 dl vehnäjauhoja
2 munaa

Sekoita jauhot, sooda ja suola.
Vatkaa toisessa kulhossa pehmeä voi, sokeri, fariinisokeri ja vaniljasokeri, kunnes koostumus on kermaisan pehmeä.
Lisää munat voi-sokeriseokseen yksi kerrallaan. Vatkaa molempien jälkeen hyvin.
Lisää jauho-sooda-suola -seos vähitellen muna-voi-sokeriseokseen ja vatkaa tasaiseksi.
Lisää sattumat.
Lusikoi leivinpaperille pieniä, noin ruokalusikallisen vetoisia kekoja. Keot saavat olla epämääräisiä nokareita. Ne kyllä uunissa tasoittuvat.
Paista 9-11 minuuttia 190 asteisessa uunissa, kunnes cookiesit ovat kullanruskeita.

Löytyykö muilta takuuvarmoja suosikkireseptejä?

Vaihtelua

Meillä syödään paljon pastaa, lähinnä arkena. Se on helppoa ja nopeaa ja mikä tärkeintä, lapset tykkää.

Ehdottomat suosikit ovat tietysti spaghetti bolognese ja kalapasta. Lasagne, makaroonilaatikko ja kanapastakin maistuvat. Ja tässä taitaa ollakin se valikoima, mitä arkena keksin tehdä.

 

Nyt kesälomalla on ollut vähän aikaa mietiskellä ja etsiskellä uusia reseptejä kokeiltavaksi. Osa on jäänyt kertakokeiluksi ja osa sellaisia, jotka jäävät takuulla arjen ruokalistalle.

Meidän lähinaapurissa sijaitsee puutarha, josta saa maailman ihanimpia tuoreita kasviksia ja erityisesti tomaatit ovat aivan superihania ja niitä meillä syödäänkin kesäaikaan ahkeraan. Vaikka tomaatteja syödään paljon, olen ollut aika huono käyttämään niitä ruuanlaitossa ja kun bongasin ihanasta Lumo Lifestyle -blogista tomaattipastan reseptin päätin heti kokeilla sitä.

Tomaatteja löytyi siis melkein omasta takaa, samoin valkosipulit ja yrtitkin, ainoastaan anjovis piti käydä kaupasta nappaamassa.

Tomaattikastike oli nopsa tehdä ja todella ihanan makuista. Lapset tykkäsivät kastikkeesta tosi paljon ja tämä tosiaan jää varmasti siihen arkiruokalistaamme.

Alla Lumon ohje suoraan lainattuna. Itse unohdin ostaa suolatonta voita ja hyvin toimi normaalin voinkin kanssa. Tomaatit pilkoin todella pieniksi kuutioiksi ja yrtit lisäsin kastikkeeseen jo keittovaiheessa muuten lapset eivät niitä syö..

Spagetti tomaattien ja anjovisvoin kera

½ kiloa spagettia

4 ruokalusikallista suolatonta voita

2 anjovisfilettä,öljyssä, valutettuna
 
4 valkosipulinkynttä viipaleina
  

1 kg keskikoisia tomaatteja, lohkottuna 

suolaa ja vastajauhettua mustapippuria

Hienonnettuja tuoreita yrttejä (persiljaa, rakuunaa, ja / tai ruohosipulia)

 

Keitä spagetti; valuta, jätä n. 1 dl kastikkeeseen
Samalla kuumenna voi isossa paistinpannussa keskilämmöllä. Hauduta anjovis ja valkosipuli, sekoittaen usein, kunnes anjovikset hajoavat ja valkosipuli on pehmeää, noin 4 minuuttia.
Lisää tomaatit; mausta suolalla ja pippurilla ja paista sekoittaen silloin tällöin, kunnes tomaatit hajoavat, 8-10 minuuttia.
Sekoita pasta ja varattu pastankeittovesi; sekoittele pannulla kunnes kastike peittää pastan, noin 2 minuuttia. Koristele yrteillä.

 

 

Mustikka-aikaan

Mihin tämä aika oikein menee?
Kohta ainakin mainospostin mukaan on jo taas koulun alku ja heinäkuukin on jo hyvällä vauhdilla. Mansikka-aika on parhaimmillaan ja mustikatkin näyttävät pikkuhiljaa kypsyvän.

Meillä on tontin takaosassa pikkuinen metsä, jossa kasvaa paljon mustikoita ja puolukoita ja niitä sieltä joka kesä ollaan lasten kanssa ahkerasti poimittu. Viikolla huomasimme, että ekat mustikat olivat alkaneet jo kypsyä ja heti lapset rupesivat haaveilemaan mustikkapiirakasta.

Otimme mukit käteen ja teimme pienen mustikkaretken. Kyllähän siellä jo osa olikin kypsiä, mutta suurempi osa vielä vähän raakoja. Paras mustikka-aika taitaa olla siis vasta tulossa.

 

Sitkeitä poimijat kuitenkin olivat ja saimme kuin saimmekin pienet astiamme aika täyteen, vaikka suurin osa kyllä taisi paluumatkalla sujahtaa parempiin suihin..

 

Kotona piti sitten heti tehdä se mustikkapiirakka. Eikä mikä tahansa, vaan se paras, se äiti, mitä kaikki haluaa aina syödä. Ja kaikilla tarkoitetaan meidän perheen lapsia..

Olen kokeillut kaikkia hienoja reseptejä, mutta silti lapset haluavat aina tätä maailman helpointa ja yksinkertaisinta mustikkapiirakkaa. Tällä kertaa siihen ei niitä mustikoita riittänyt ihan niin paljon kuin ohjeessa on, joten piirakka oli enemmän sitä piirakkaa, mustikoita oli vain päällä koristeena. Ja sehän sopii lapsille, itse piirakka kun on heidän mielestään sitä parasta;)

Maailman helpoin mustikkapiirakka 

 

2 munaa

2 dl sokeria

100g sulatettua voita

3 dl vehnäjauhoja

1 1/2 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 dl maitoa

 

Pinnalle 5 dl mustikoita

 

- vaahdota munat ja sokeri

- sekoita kuvat aineet keskenään ja lisää varovasti nostellen muna-sokeri -vaahtoon vuorotellen voisulan kanssa

-lopuksi lisää maito taikinaan

-kaada taikina leivitettyyn piirakkavuokaan ja ripottele mustikat päälle

-paista 200 asteessa noin 20 min, kunnes pinta on kullankeltainen

Onko teillä tehty jo mustikkapiirakkaa?

 

Olisi kiva saada vinkkiä hyvään ohjeeseen,

tämä meidän kun on tosiaan enemmän lapsien makuun..