Suunta eteenpäin

Eteenpäin pääsemisen salaisuus on aloittaminen.

Aloittamisen salaisuus on ylivoimaisten tehtävien pilkkominen

pienemmiksi ja hallittaviksi tehtäviksi ja aloittaminen ensimmäisestä.

— Mark Twain —

 

 Ensin oli kiireinen kevät ja sitten tuli kiireinen kesä. Kiire näyttää jatkuvan syksylläkin ja jos en väärin veikkaa, sama meno jatkuu talveenkin. Monesta kivasta asiasta on ollut pakko tinkiä ja yksi niistä on tämä blogi. Valitettavasti. Valokuvaamiselle ei ole tahtonut löytyä aikaa ja valkoisen paperin kammokin on pikkuhiljaa hiipinyt kuvaan. Paljon olisi kerrottavaa, mutta mistä aloittaa. Ja mikä edes kiinnostaa siellä ruudun toisella puolella.

 

Mark Twainin viisaita sanoja olen viime aikoina muutenkin joutunut todella pohtimaan. Aloittaminen on aina hankalaa, varsinkin jos sitä lykkää liikaa.  Eteenpäin ei kuitenkaan pääse, jos ei aloita. Ja eteenpäin tietysti pitäisi mennä.

 

Pohdin moneen kertaan kesällä mitä tämän blogin kanssa teen - onko aikoinaan lastenvaateblogina alkaneen Eloisan tie tullut päätökseen, vai olisiko sillä vielä mahdollisuuksia. Blogi on ollut kauan itselleni mukava henkireikä, paikka, jossa voin toteuttaa itseäni. Päätin nyt katsoa eteenpäin ja antaa itselleni vielä kerran mahdollisuuden - katsoa mihin tämän kiireen keskellä pystyn.  

 

 Olisi mukava kuulla,

vieläkö siellä joku jaksaa olla mukana.

Kiinnostaisiko kuulla meidän kesän lomareissusta

tai syksyn vaatekaapin päivityksestä?

Luonnonkosmetiikan suosikit on tässä välissä ehditty löytää, 

KonMaritustakin on jatkettu

ja teinien maailmaa ihmetelty.

 

Kevätlentoja

Tervehdys sinne ruudun toiselle puolelle pitkästä aikaa! 

Viime kirjoituksesta onkin kulunut luvattoman kauan aikaa. 

Alkukevät on edellisen kirjoituksen jälkeen hujahtanut lentämällä, 

kuvainnollisesti ja ihan konkreettisestikin.

Minulla on ollut lähimmät kuukaudet poikkeuksellisen paljon työreissuja ja vähän muitakin reissuja - lentoa on piisannut. Melkein joka viikolle on mahtunut jonkinlaista reissua, olen pyörinyt pitkin Suomea, Kuopio, Tampere, Lahti, Helsinkin ja pari muutakin paikkaa on tullut tutuksi, naapurimaassa Tartossakin on ehditty piipahtaa. Reissujen lisäksi keväälle osuu meidän perheessä aina synttäreitä ja muita menoja, joten aika on ollut todella lentänyt. 

Helmikuussa pääsimme Åblogien kanssa Fancy Dreamin Tarjan mahtavaan Aarrekarttavalmennukseen. Idea on mahtava ja sain päivän aikana itselleni kasattua ensimmäisen version omista unelmistani. Aarrekarttani on vaatehuoneessa, jossa sen joka aamu näen ja se löytyy reissuilla puhelimestakin. Tässä lennon ja kiireen keskellä on kuitenkin alkanut tuntua, että aarrekarttaan kuvaamani asiat eivät ole edenneet yhtään mihinkään. 

Olen viime viikkoina huomannut, että kiire ja lento ei ole millään muotoa kivaa. Ei ehdi keskittyä mihinkään kunnolla, koko ajan on jo seuraava asia jo mielessä eikä hetkestä nauttiminenkaan ei oikein onnistu. Mieleeni muistui viime syksynä lähipiirissä keskustelua herättänyt Ylen juttu kiireestä, joka monesti syntyy ihan oman pään sisällä. 

Olen huomannut ottaneeni ihan liian vähän aikaa kaikelle oikeasti tärkeälle, liikkumiselle, kunnon yöunille, terveelliselle ruualle ja ennenkaikkea rennolle oleskelulle. Siis kaikille niille asioille, joista unelmani koostuvat. Olen vaan kiireen keskellä unohtanut palata tarpeeksi usein aarrekarttaani. Tai ehkä sen verran pitää tunnustaa, että oman tyylin ja vaatekaapin osalta aarrekartan päivitystä olen reissuilla ehtinyt tehdä -- vähän liikaakin. Sitä ei ehkä ollut kuitenkaan  tarkoitus toteuttaa kertarysäyksellä, vaan huolella harkiten..

Lentoa on luvassa lisää, ensi viikolla pääsen työreissulle Hollantiin. Olen kuitenkin päättänyt nauttia reissusta ja tehdä siellä muutakin kuin työhommia (-- ja shoppailua) Toivottavasti pääsen näkemään kevään tulppaaneja! Instan puolelle koitan välillä vähän kuulumisia päivitellä, joten sinne kannattaa kurkkia, josko tulppaaniaika olisi käsillä :) Reissun jälkeen koitan ehtiä tännekin kertomaan, näkyikö tulppaaneja ja kuinka onnistuin taltuttamaan kiireen. Tosin kuvamateriaali ei välttämättä ole laadukkaina mahdollista mallia, kamerani otti vähän osumaa ja lakkasi toimimasta :(

AURINKOA KAIKILLE VIIKONLOPPUUN! 

-- vaikka täällä kyllä sataakin jotain rännätapaista ihan kaatamalla..

Viikonlopun parhautta

Meillä viikot on nykyään sen verran vauhdikkaita lasten harrastusten ja muiden menojen vuoksi, että koitamme rauhoittaa viikonloput rauhalliselle kotoilulle ja perheen yhdessäololle. Aika harvoin tämä valitettavasti ihan koko viikonloppua onnistuu, vaan aina jollain on jotain kisaa, synttäriä tai muuta menoa.  

Vaikka viikonloppuna olisikin ohjelmaa, joistain jutuista piän kiinni, että pyhä erottuisi arjesta. Tottakai vähän paremman ruuan laitto ja leivonta kuuluvat vikonloppuun, mutta oma viikonloppuni starttaa ehdottomasti sillä, että koti on siisti, maljakossa on tuoreita kukkia ja olohuoneen pöydältä löytyy joku kiva lehti.

 Tällä viikolla lehtiä olikin poikkeuksellisesti useampi, posti toi Kodin kuvalehden ja Glorian ja loppuviikosta oli ihan pakko ostaa uusi Aino -lehti. 

Aino -lehden ensimmäisen numeron kansi näytti lupaavalta (mm. "Vaatekaappi täynnä, eikä mitään päällepantavaa..) ja alkuviikosta sain vinkkiä somessa, että lehden sivuilta saattaisi löytyä Åblogesita tutun Kotilaiturin Katin juttuja :) 

Aino -lehti olikin tosi mielenkiintoista luettavaa ja jään innolla odottelemaan, tuleeko lehdelle jatkoa? Toivottavasti!!

Jossain vaiheessa lopetin kaikkien naistenlehtien tilauksen Gloriaa lukuunottamatta, kun tuntui, että niissä pyöri samat jutut ja blogeista monesti asiat tulivat aiemmin jo käytyä läpi. Nykyään tuntuu kuitenkin, että koneella ja kännykällä tulee oltua ihan liian paljon ja perinteinen lehti tuntuu jotankin konkreettisemmalta. Niinpä meille taas tulee aika liuta lehtiä ja aika ahkerasti ostan irtonumeroitakin. 

Neitikin tykkää lukea lehtiä ja monesti yhdessä niitä katsellaan ja keskustellaan jutuissa olleista asioista. Ja oman äitini kanssa kierrätetään lehdet tehokkaasti :)

 Mitenkäs siellä ruudun takana, 

luetteko vielä perinteisiä naistenlehtiä 

vai onko netti vienyt voiton?

  

Kadonneet kuukaudet ja uusia tuulia [#meollaanlifie]

Tervehdys PIIIIIITKÄSTÄ aikaa! 

Tajusin juuri, että viimeisestä kirjoituksesta on ehtinyt vierähtää yli kuukausi. Melkein kaksi kuukautta, syys- ja lokakuu, katosivat jonnekin. 

Tai eihän ne minnekään kadonneet, 

arki vaan vei mennessään 

ja monta tänne tarkoitettua juttua on jäänyt odottamaan vähän rauhallisempaa aikaa. 

Paljon on tapahtunut, ehkä vähän liikaakin, 

kun aika ei ole riittänyt kuulumisia tänne päivittämään. 

Lupaan nyt taas ryhdistäytyä ja kertoa teille mm. 

siitä kuinka sujuu luistelijan kuuden viikon piina kipsijalan kanssa, 

kuinka KonMari etenee arjen kiireiden keskellä, 

kuinka vaateostolakko sujuu patologiselta shoppaajalta, 

kuinka ihanaa on, kun yläkoululaisella on kotitaloudesta läksyjä

Ja siitä, kuinka olemme onnistuneet edellisen postauksen kosmetiikkapohdinnoissa, 

kuinka vaateostolakosta huolimatta olen löytänyt uusia ihastuksia,

ja kuinka kesällä lukematta jääneet kirjat on nyt urakoitu.

Katseet on toisaalta suunnattu myös jo ensi vuoteen ja ensi kesään, perheessä juhlitaan silloin pyöreitä vuosia ja suunnitteilla on jotain vähän erilaisempaa kokemusta. 

Kamera on saanut olla kuluneet kuukaudet valitettavan rauhassa, puhelimen muistiin on sitäkin enemmän muistoja kertynyt. Osa niistä on Instan puolella vilahtanutkin, sinne olen ehtinyt vähän ahkerammin päivityksiä tekemään :)

Tämän postauksen kuvat ovat viime viikonlopulta, ehdin ennen ensilunta vaihtaa nääkähtäneet kesäkukat kanerviin. Ja kukkapenkin viimeiset kukkijatkin pelastin maljakkoon. 

Kaiken kiireen ja touhun keskellä on tapahtunut paljon mahtavia juttuja ja yksi niistä on ehdottomasti täällä blogimaailmassa tapahtunut uuden upean blogiportaalin lanseeraus. LIFIE on yksi Indiedaysin uusista portaaleista. Alkuvuodesta Indiedays ja Blogirinki yhdistyivät ja nyt saamme nauttia kolmesta uudesta upeasta portaalista, ruokaan keskittyvä FOODLOVER, muodista ja kauneudesta koostuva INDIEDAYS ja lifestylebloggaajien LIFIE. Kannattaa käydä kurkkaamassa kaikki kolme! LIFIEn alta löytyy 164 upeaa blogia ja ylpeänä olen mukana yhtenä! 

LIFIEn porukka tuntuu ihan mahtavalta ja jokunen päivä sitten Puutalobaby -blogi heitti ilmoille #meollaanlifie  -haasteen tutustua muihin Lifie-blogeihin. Osa blogeista on minulle jo tuttuja,  mutta on ollut mahtavaa tutustua uusiin upeisiin tuttavuuksiin. 

Tässä minun suosikkiblogiviisikkona Lifie-portaalista:

Åblogeista tutut ihanat

http://fallenforanoldchair.blogspot.fi/

http://heculina.blogspot.fi/

http://keloranta.blogspot.fi/

http://onnenhetkiaparatiisissa.blogspot.fi/

Sekä pitkään seuraamani http://nainentalossa.blogspot.fi/

Käykäähän kurkkimassa, ellei viisikko ole vielä tuttuja

Oletko jo ehtinyt tutustua uusiin portaaleihin? 

Miltä sinusta näyttää?

p.s. Klikkaa itsesi 
blogin Facebooksivuille  ja Instagramiin 
tykkääjäksi, niin olet ajantasalla :) 

Pilkahdus pinkkiä

Syksy on ihan selvästi saapunut. Huomaan sen muustakin kuin viikonlopun myrskyisestä kelistä. Nimittäin siitä, että pitkästä aikaa sisälläkin alkaa tehdä mieli vähän kohentaa ympäristöä, ostaa ihan kukkakaupasta kukkia, vaihtaa tyynynpäälliset ja sen sellaista. 

Joku varmaan muistaa, kun kesällä sorruin pahasti Elloksen** alessa ja ostin suosikkivaatemerkkini Odd Mollyn tyynynpäälliset**. 

Sain nyt vihdoin laitettua tyynyt esille. Minusta ne ovat aivan ihanat, ehkä jopa vähän söpöt. Erityisesti pieni pinkki rusetti tyynyn kulmassa on minusta viehättävä. Pieni kiva yksityiskohta, jonka innoittamana ostin pinkin kukankin.  

Miehen mielestä tyynyt ovat liian söpöt, Ja näyttävät kuulemma siltä, että olisin unohtanut neuletakkivarastoni olohuoneeseen. Paitsi että tyynyihin ei voi kietoutua lämmittelemään.

Napinasta muistui mieleeni, että olohuoneen  torkkupeittotilanne on surkea, keväällä pistin pari lumppukeräykseen, kun ne olivat nyppyyntyneet luvattoman kamaliksi. 

Kesällä Elloksen alessa katselin Odd Mollyltä tyynyjen kanssa samaa kuosia olevaa torkkupeittoa, mutta en sit jostain syystä ostanut ja nyt sitä en enää valikoimista löytänyt. 

Ehkä hyvä, peitto olisi voinut olla jo liikaa söpöstelyä. Luonnonvalkoinen kudottu peitto** voisi olla ihana. 

Ihanaa alkavaa viikkoa, 

elokuu kääntyy lopuilleen. 

                                                                          **tekstissä olevat linkit affiliate -linkkejä

p.s. Klikkaa itsesi blogin Facebooksivuille  ja Instagramiin tykkääjäksi, niin olet ajantasalla :) 

Juhannuksen kukkia 💮

Ihanaa, keskikesän juhla on käsillä ja luonto kauneimmillaan. 

Lenkkipolun kukkakauppa on tarjoillut herkkujaan jo pitkään ja sisällä on jatkuvasti tuoreita kukkia, ei tarvitse tyytyä vain pelkkään perjantaipuskaan.

Samaa kukkaloistoa ei valitettavasti meidän pihalla ole tänä vuonna juuri näkynyt.

Keväällä ulkoruukkuihin laitoin pari hassua narsissia, 

mutta orvokkiaika meni minulta ihan kokonaan ohi. 

Oma äitini nappasi kanervat ja nääkähtäneet narsissit Neidin synttäripäivänä toukokuussa pois ja minun PITI laittaa ihan heti niihin edes vähän kesäkukkia.

No, kesäkukkia on odoteltu tähän viikkoon asti. Ensin en vaan ehtinyt, sitten oli visio hukassa ja kun visio löytyi, oli sellaiset kukat tietysti jo myyty loppuun. 

Sitten totesin, että vanhat, hyvinpalvelleet sinkkiruukut olivat sanoneet sopimuksen irti ja sama kohtalo oli vanhoilla upeilla murateilla. Ne näyttivät hetken jo pelastuneet kylmästä talvesta kellarissa, mutta eivät kuitenkaan vironneet eloon enää kellarista oton jälkeen. 

Lopputulos on siis ihan erilainen, kuin alunperin ajattelin ja hyvin eri tyylinen, kuin meillä yleensä. 

Nyt kun illan pari olen noita katsellut, on silmä tottunut uusiin sinkkiruukkuihin, aika värittömiin ja pieniin kukkiin ja laventelin ihanaa tuoksuun.

Puutarhan puolellakin on työsarkaa, että siellä olisi tänä kesänä kukkaloistoa. Tällä viikolla olen koittanut etsiä kukkapenkkiä, ja osan siitä löytänytkin..

Paljon kukkia oli kova talvi vienyt, onneksi osa sentään on säästynyt. 

 

💮💮💮

IHANAA JA RAUHALLISTA JUHANNUSTA KAIKILLE!!

💮💮💮