Tämä muistikuva on ollut monta vuotta (tai vuosikymmentä?) ainakin minun viimeisin kosketukseni vohveleihin. Silloin niitä tarjottiin hillolla ja kermavaahdolla ja taisivathan ne olla hyviäkin.
Viime vuonna oma äitini oli kaivanut kaappinsa kätköistä tuon ysäriltä tutun vohveliraudan esille ja tarjonnut meidän lapsikatraalle vohveleita ja niistä tuli heti hitti. Mamman luona niitä on saatu monet kerrat ja pitkään ei lasten tarvinnut vohvelirautaa kotiin kinuta, Mamma oli sellaisen jostain bongannut ja toi sellaisen viime talvena lahjaksi (itse olin päättänyt olla ostamatta kaikenmaailman härpäkkeitä kaappiin..).
Viime talvena vohveleita ehdittiin paistamaan pariin otteeseen, mutta sitten tuli kseä ja masiina unohtui kaappiin. Tänä talvena se on kuitenkin kaivettu esille lähes joka viikonloppu. Ensin lasten toiveesta ja nyt viime aikoina isompien lasten toimesta. Sekä isoveli että Neiti ovat jo näppäriä tekemän taikinan ja paistamaan vohvelit itsekseen. Ja ne maistuvat aina koko porukalle.
Viime viikonloppuna Neiti paistoi ison kasan vohveliherkkuja Marttojen reseptikirjasta lainaamallamme ohjeella ja hyviä ne taas olivat. Uusi sukupolvi ei kermavaahdosta välitä, päälle laitetaan Nutellaa, jos sitä sattuu kaapissa olemaan, jollei, hillokin kelpaa.
Vohveleita syödessämme isommat lapset innostuivat analysoimaan äitiä. En ole koskaan tykännyt lättyjen paistosta (jos meillä lättyjä on, paistamisen hoitaa Iskä) ja siksi teen aina pannaria. Lasten mielestä on olemassa lättyäittejä ja pannariäitejä. Ja lasten mielestä olen siis pannariäiti. Jolla kuulemma on hyvät mahdollisuudet kehittyä vohveliäidiksi, joka on paljon parempi, ellei jopa paras vaihtoehto :)
Mitäs teillä kokkaillaan?
Lettuja, pannaria vai vohveleita?
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!
Me kokeillaan ensi viikolla
uutta vohvelireseptiä,
joka löytyy täältä:)
