Kevätneuloosi

Jostain syystä minulle iskee aina ensimmäisten kevätauringon säteiden vaikutuksesta kova neuloosi, himo kutoa jotain pehmoista ja ihanaa. Viime kevät meni kutomisen kannalta ihan "käteen", kun mursin ranteeni ja sain unohtaa kutomiset pitkäksi aikaa.Tänä vuonnakin on perheessä ehditty jo luita ja nivelsiteitä rikkoa, mutta tällä kertaa äiti on säästynyt isommilta vammoilta ja päässyt uppoutumaan lankoihin. 

Minulla on jemmassa viime keväästä lankoja ainakin kolmeen projektiin, mutta ne eivät nyt ole oikein kiinnostaneet. Mielessäni kummitteli vaalea poncho kevääseen ja koska heti sellaista en kaupasta löytänyt ja törmäsin sopiviin lankoihin, kaivelin netistä vähän ohjeita ja ajattelin kokeilla onnistuisiko ponchon kutominen.  

Olen kutonut paljon pipoja, tyynyjä, vauvojen tossuja ja nuttuja ja muuta helppoa, mutta yläasteajan jälkeen en ole mitään varsinaista vaatetta kutonut. Poncho oli helppo tehdä, tein sen kahdesta pitkästä kappaleesta ja yhdistin ne. 

Reunan lettineuleen ohjeen nappasin Kodin kuvalehdestä. Se antaa minusta kivaa ryhtiä ponchoon. 

Minusta siitä tuli tosi kiva ja olenkin sitä käyttänyt paljon töissä, jossa palelen aina. Myöhemmin keväällä tuota voi varmaan pitää takin tilalla. 

Olen aiemminkin maininnut, että tykkään hurjasti kutomisesta, mutta kappaleiden yhdistäminen ja lankojen päättely ei ole yhtään minun juttuni ja monesti työt jäävät roikkumaan neulelaatikkoon puolivalmiina. 

Ponchosta olin niin innoissani ja halusin saada kokeilla sitä heti, joten sain kerrankin pääteltyä langat ja kursittua palat yhteen heti samana iltana, kun työ valmistui. Jälki ei nyt ollut ihan toivotun laista, olisi ehkä pitänyt malttaa vähän höyryttää ja muotoilla kappaleita ennen yhdistämistä. No, seuraavalla kerralla ehkä jaksan tähänkin koittaa panostaa. 

Ponchon jälkeen alkoi ne viimevuotisetkin langat kiinnostaa, seuraava projekti alkoi tällaisesta pinaattipastaa muistuttavasta kasasta, Kotilaiturista viime vuonna ostamani Minukude oli säilytyksessä vähän ottanut osumaa ja pari iltaa meni sitä selvitellessä. 

Mitä siitä tulee, siihen palaan jossain vaiheessa, kunhan se puikoilta valmistuu :)

Menneet ja tulevat hetket

Viime vuodenvaihteessa sain Anulta ihanan idean purkista, johon kootaan vuoden parhaat hetket.Kiitos Anu ihanasta ideasta, meillä siitä innostui koko perhe ja intoa on riittänyt koko vuoden.  

Viime vuonna purkin askarteli Neiti. Purkkia on säilytetty keittiön lokerokossa ja se on siinä aika tehokkaasti muistuttanut olemassaolostaan, purkkiin on kertynyt vuoden mittaan kiva pino hyviä hetkiä. Jokainen perheenjäsen oli kirjoittanut lappuja, toki tytöt taisivat tällä kertaa olla vähän poikia aktiivisempia:) 

Uuden vuoden päivänä avasimme purkin ja luimme yhdessä kaikki laput. Oli ihanaa yhdessä muistella vuoden aikana tapahtuneita juttuja, osa oli jo päässyt unohtumaankin ja joistain muistoista tuli mieleen tosia ihania hetkiä. 

Koko perheen mielestä purkki ja laput olivat edelleen mahtava idea ja päätimme jatkaa "purkittamista" tänäkin vuonna. Ajattelin, että siirrämme laput pois purkista ja vaihdamme siihen uuden etiketin, mutta Neiti tahtoi askarrella ehdottomasti uuden.

Oikeastaan se taitaa ollakin aika kiva juttu, nyt voimme säästää laput omassa purkissaan ja palata niihin vielä joskus myöhemminkin. Nyt pitää vaan keksiä purkille (purkeille..) sopiva säilytyspaikka..

Purkista tuli tällä kertaa musta-kultainen. Kaunis minusta. 
Kuumaliimaa piti purkin tekoon saada. Itse purkkiin sitä ei kovin tainnut paljoa tarvita, mutta kaikki liimapötkylävarastot loppivat. Syy liimankulutukseen selvisi hetken päästä, Neiti taiteili liimasta itselleen korun, ohjeet olivat kuulemma löytyneet jostain Pinterestistä, Instasta tai YouTubesta. Siellä on vaikka kuinka paljon DIY-ohjeita, kannattaisi sunkin äiti käydä tsekkaamassa :)

Toivotaan paljon uusia ihania muistoja alkaneelle vuodelle!