Suunta eteenpäin

Eteenpäin pääsemisen salaisuus on aloittaminen.

Aloittamisen salaisuus on ylivoimaisten tehtävien pilkkominen

pienemmiksi ja hallittaviksi tehtäviksi ja aloittaminen ensimmäisestä.

— Mark Twain —

 

 Ensin oli kiireinen kevät ja sitten tuli kiireinen kesä. Kiire näyttää jatkuvan syksylläkin ja jos en väärin veikkaa, sama meno jatkuu talveenkin. Monesta kivasta asiasta on ollut pakko tinkiä ja yksi niistä on tämä blogi. Valitettavasti. Valokuvaamiselle ei ole tahtonut löytyä aikaa ja valkoisen paperin kammokin on pikkuhiljaa hiipinyt kuvaan. Paljon olisi kerrottavaa, mutta mistä aloittaa. Ja mikä edes kiinnostaa siellä ruudun toisella puolella.

 

Mark Twainin viisaita sanoja olen viime aikoina muutenkin joutunut todella pohtimaan. Aloittaminen on aina hankalaa, varsinkin jos sitä lykkää liikaa.  Eteenpäin ei kuitenkaan pääse, jos ei aloita. Ja eteenpäin tietysti pitäisi mennä.

 

Pohdin moneen kertaan kesällä mitä tämän blogin kanssa teen - onko aikoinaan lastenvaateblogina alkaneen Eloisan tie tullut päätökseen, vai olisiko sillä vielä mahdollisuuksia. Blogi on ollut kauan itselleni mukava henkireikä, paikka, jossa voin toteuttaa itseäni. Päätin nyt katsoa eteenpäin ja antaa itselleni vielä kerran mahdollisuuden - katsoa mihin tämän kiireen keskellä pystyn.  

 

 Olisi mukava kuulla,

vieläkö siellä joku jaksaa olla mukana.

Kiinnostaisiko kuulla meidän kesän lomareissusta

tai syksyn vaatekaapin päivityksestä?

Luonnonkosmetiikan suosikit on tässä välissä ehditty löytää, 

KonMaritustakin on jatkettu

ja teinien maailmaa ihmetelty.

 

Kevätlentoja

Tervehdys sinne ruudun toiselle puolelle pitkästä aikaa! 

Viime kirjoituksesta onkin kulunut luvattoman kauan aikaa. 

Alkukevät on edellisen kirjoituksen jälkeen hujahtanut lentämällä, 

kuvainnollisesti ja ihan konkreettisestikin.

Minulla on ollut lähimmät kuukaudet poikkeuksellisen paljon työreissuja ja vähän muitakin reissuja - lentoa on piisannut. Melkein joka viikolle on mahtunut jonkinlaista reissua, olen pyörinyt pitkin Suomea, Kuopio, Tampere, Lahti, Helsinkin ja pari muutakin paikkaa on tullut tutuksi, naapurimaassa Tartossakin on ehditty piipahtaa. Reissujen lisäksi keväälle osuu meidän perheessä aina synttäreitä ja muita menoja, joten aika on ollut todella lentänyt. 

Helmikuussa pääsimme Åblogien kanssa Fancy Dreamin Tarjan mahtavaan Aarrekarttavalmennukseen. Idea on mahtava ja sain päivän aikana itselleni kasattua ensimmäisen version omista unelmistani. Aarrekarttani on vaatehuoneessa, jossa sen joka aamu näen ja se löytyy reissuilla puhelimestakin. Tässä lennon ja kiireen keskellä on kuitenkin alkanut tuntua, että aarrekarttaan kuvaamani asiat eivät ole edenneet yhtään mihinkään. 

Olen viime viikkoina huomannut, että kiire ja lento ei ole millään muotoa kivaa. Ei ehdi keskittyä mihinkään kunnolla, koko ajan on jo seuraava asia jo mielessä eikä hetkestä nauttiminenkaan ei oikein onnistu. Mieleeni muistui viime syksynä lähipiirissä keskustelua herättänyt Ylen juttu kiireestä, joka monesti syntyy ihan oman pään sisällä. 

Olen huomannut ottaneeni ihan liian vähän aikaa kaikelle oikeasti tärkeälle, liikkumiselle, kunnon yöunille, terveelliselle ruualle ja ennenkaikkea rennolle oleskelulle. Siis kaikille niille asioille, joista unelmani koostuvat. Olen vaan kiireen keskellä unohtanut palata tarpeeksi usein aarrekarttaani. Tai ehkä sen verran pitää tunnustaa, että oman tyylin ja vaatekaapin osalta aarrekartan päivitystä olen reissuilla ehtinyt tehdä -- vähän liikaakin. Sitä ei ehkä ollut kuitenkaan  tarkoitus toteuttaa kertarysäyksellä, vaan huolella harkiten..

Lentoa on luvassa lisää, ensi viikolla pääsen työreissulle Hollantiin. Olen kuitenkin päättänyt nauttia reissusta ja tehdä siellä muutakin kuin työhommia (-- ja shoppailua) Toivottavasti pääsen näkemään kevään tulppaaneja! Instan puolelle koitan välillä vähän kuulumisia päivitellä, joten sinne kannattaa kurkkia, josko tulppaaniaika olisi käsillä :) Reissun jälkeen koitan ehtiä tännekin kertomaan, näkyikö tulppaaneja ja kuinka onnistuin taltuttamaan kiireen. Tosin kuvamateriaali ei välttämättä ole laadukkaina mahdollista mallia, kamerani otti vähän osumaa ja lakkasi toimimasta :(

AURINKOA KAIKILLE VIIKONLOPPUUN! 

-- vaikka täällä kyllä sataakin jotain rännätapaista ihan kaatamalla..

Viikonlopun parhautta

Meillä viikot on nykyään sen verran vauhdikkaita lasten harrastusten ja muiden menojen vuoksi, että koitamme rauhoittaa viikonloput rauhalliselle kotoilulle ja perheen yhdessäololle. Aika harvoin tämä valitettavasti ihan koko viikonloppua onnistuu, vaan aina jollain on jotain kisaa, synttäriä tai muuta menoa.  

Vaikka viikonloppuna olisikin ohjelmaa, joistain jutuista piän kiinni, että pyhä erottuisi arjesta. Tottakai vähän paremman ruuan laitto ja leivonta kuuluvat vikonloppuun, mutta oma viikonloppuni starttaa ehdottomasti sillä, että koti on siisti, maljakossa on tuoreita kukkia ja olohuoneen pöydältä löytyy joku kiva lehti.

 Tällä viikolla lehtiä olikin poikkeuksellisesti useampi, posti toi Kodin kuvalehden ja Glorian ja loppuviikosta oli ihan pakko ostaa uusi Aino -lehti. 

Aino -lehden ensimmäisen numeron kansi näytti lupaavalta (mm. "Vaatekaappi täynnä, eikä mitään päällepantavaa..) ja alkuviikosta sain vinkkiä somessa, että lehden sivuilta saattaisi löytyä Åblogesita tutun Kotilaiturin Katin juttuja :) 

Aino -lehti olikin tosi mielenkiintoista luettavaa ja jään innolla odottelemaan, tuleeko lehdelle jatkoa? Toivottavasti!!

Jossain vaiheessa lopetin kaikkien naistenlehtien tilauksen Gloriaa lukuunottamatta, kun tuntui, että niissä pyöri samat jutut ja blogeista monesti asiat tulivat aiemmin jo käytyä läpi. Nykyään tuntuu kuitenkin, että koneella ja kännykällä tulee oltua ihan liian paljon ja perinteinen lehti tuntuu jotankin konkreettisemmalta. Niinpä meille taas tulee aika liuta lehtiä ja aika ahkerasti ostan irtonumeroitakin. 

Neitikin tykkää lukea lehtiä ja monesti yhdessä niitä katsellaan ja keskustellaan jutuissa olleista asioista. Ja oman äitini kanssa kierrätetään lehdet tehokkaasti :)

 Mitenkäs siellä ruudun takana, 

luetteko vielä perinteisiä naistenlehtiä 

vai onko netti vienyt voiton?

  

Uuden vuoden uudet suunnitelmat

Uusi vuosi ja uudet suunnitelmat. Niinhän se aina menee. Joka vuosi sitä toivoo, että kaikki menisi paremmin, kuin meneenä vuonna. Että oppisi tekemään asioita toisin. 

Kulunut vuosi oli monin tavoin meillä aika kurja ja raskas, on ollut sairautta ja muuta murhetta. On ollut paljon myös hyvää. Olen päättänyt, että tänä vuonna keskityn vain niihin hyviin juttuihin ja koitan olla itselle armollisempi ja ennen kaikkea kiitollinen kaikesta hyvästä, mitä on. 

Minulla on pitkästä aikaa vähän lyhyempi joululoma ja aloitan työt jo huomenna. Onneksi muu perhe saa vielä jatkaa lomailua ja kerätä voimia tulevaan kevääseen. 

Kevään kalenteri on jo hyvää vauhtia täyttynyt erilaisista menoista ja työjutusta ja miljoonista muistilapuista. Välipäivinä, kun koitin vähän miettiä uudenvuodenlupauksia ja visiota tulevalle vuodelle tajusin, että haluaisin kaikki jutut selkeästi samaan paikkaan ja järjestykseen. Olen jo jonkun aikaa haaveillut Unelmieni vuosi -kalenterista ja sellaisen ajattelinkin tilata. Valitettavasti se ei kalenterinäkymältään ollut kuitenkaan sellainen, jota oikeasti työjutuissa tarvitsen. Päätin pitää ankean työkalenterini ja vihdoin tehdä itselleni paljon viime aikoina Somessa hehkutetun Bullet Journalin. Listojen ja lipulappusten rakastajana tämä on minulle varmastikin loistava tapa yhdistää miljoonat muitikirjat, listat, kalenterit ja lippulappuset yksiin kansiin. 

Hesarissa oli jokin aika sitten  juttu Bullet Journalista ja siitä se idea varmaankin lopullisesti jäi itämään. Katsotaan tuoko se luvattua helpotusta ja suunnitelmallisuutta elämänhallintaan. Ainakin innostuin nyt jo tekemään yksiin kansiin siellä sun täällä olevia listoja. 

Bullet Journalien koristelu ja visuaalinen ilme on ihan oma maailmansa (kurkkaa vaikka Instassa #bulletjournal). Asennekynät piti tietysti minunkin hankkia ja washiteipit käydä näpistämässä Neidin kaapista, mutta kyllä visuaalinen ilme vielä jäi kakkoseksi noiden listojen ja asioiden jälkeen. Tähänkin voi tietysti  tulla muutosta vuoden aikana, jossain kehuttiin Bullet Journalin tekemisen olevan samanlaista mindfullnesia, kuin värityskirjojen. Tosin minulla on vielä sen eka värityskirja ensimmäinen kuvakin vielä kesken.. 

 

Onko teillä jo kokemuksia Bullet Journalista? 

Olisi mukava kuulla vinkkejä ja kokemuksia!