Meillä ei ole mitään erityistä itsenäisyyspäivän perinnettä päässyt syntymään. Monesti on ollut tarjolla kivoja juhlia, mutta yhtä usein ollaan jouduttu myös jättämään juhlat väliin.
Syynä on useimmiten ollut joku lasten harrastuksiin liittyvä tapahtuma, peli tai kisat. Niin pääsi käymään tänäkin itsenäisyyspäivänä.
Koko viikonloppu, itsenäisyyspäivä mukaan lukien, menee jäähallilla. Välillä jännitetään, kuinka Neidin luistelut sujuvat ja välillä jännitetään, kuinka kisajärjestelyt sujuvat. Onko pisteet laskettu oikein, onko jää kunnossa, soiko oikea musiikki ja riittääkö mitalit kaikille voittajille.
Itsenäisyyspäivänä olen aina pysähtynyt miettimään, kuinka hienoa on olla suomalainen. Olen myös monesti pysähtynyt miettimään, kuinka mukavaa on olla kolmen ihanan lapsen äiti. Olen miettinyt myös - ja mietin varmasti taas tänään moneen kertaan kylmän jäähalli-ilman kipristellessä varpaita - kuinka paljon helpommalla pääsisin, jos lapset eivät harrastaisi (kilpa)urheilua ;)
Kaikki harrastavien lasten vanhemmat tietävät, että harrastusten mahdollistaminen vaatii vanhemmilta useimmiten kukkaronnyörien jatkuvaa avaamista ja ennen kaikkea ajan uhraamista mitä mielenkiintoisimmille asioille. Vapaa-ajanongelmia ei monestikaan ole, koska mitään vapaa-aikaa ei ole..
Helpommalla pääsisin myös, jos ei kisojen ja pelien jälkeen tarvitsisi pohtia lapsen kanssa, miksi ei nyt juuri tällä(kään) kertaa tullut voittoa tai mitalia. Miksi joku muu oli parempi tai miksi se hyppy nyt ei onnistunutkaan, vaikka juuri harjoituksissa se meni viisi kertaa virheettömästi.
Toisaalta, ilman lapsien harrastuksia jäisin paitsi monesta onnistumisen hetkestä ja siitä riemusta, kun ensimmäistä kertaa joku hyppy (joita en edelleenkään tunnista..) onnistuu tai tulee se voitto. Niiden arkisten juhlahetkien kanssa sitä jaksaa kummasti siellä jäähallissa värjötellä melkein joka päivä.
Kisoissa on aina oma jännittävä fiiliksensä ja aina niihin mennään jännittynein ja toiveikkain tunnelmin. Jospa vaikka tällä kertaa kaikki menisi nappiin ja mitalin arvoisesti. Niin tänäänkin. Vaikka mitaleita ei tulisikaan, minusta kaikki pienet urheat urheilijat, tai muita asioita harrastavat lapset ja vanhemmat, jotka harrastukset mahdollistavat, ovat mitalinsa ansainneet.
Näihin sanoihin on helppo yhtyä, jokaikiseen. Ihana vapaa Suomi, ihana äitiys, ihanat kilpaurheilevat lapset. Mitään en vaihtaisi pois!
VastaaPoistaIkimuistoisia kotikisoja, meillä kisataan taas ensi viikonloppu.
Kiitos ♥
PoistaKisat menivät järjestelyjen osalta nappiin, Neidin luistelu ei ihan, mutta ensi viikolla taas uusi yritys:)
Meillä itsenäisyyspäivä on niitä harvoja "ei harrastuspäiviä" ja ollaan ehditty tekemään joulupipareita ja -kortteja. Mä olen miettinyt samoja asioita lasten harrastuksista. Olen sitä mieltä, että niistä saa itsekin paljon: uusia ihmissuhteita ja tulee tehneeksi asioita, joita ei olisi muuten tullut tehneeksi. Omien lasten takia tulee suostuneeksi kummallisiin asioihin ;-) Tsemppiä kisajärjestelyihin!
VastaaPoistaMeille on tosi monen itsenäisyyspäivänä siunaantunut näitä harrastusjuttuja, onneksi tänään sunnuntaina ehdittiin touhuta koko perheenä vähän yhdessä.
PoistaOlen ihan samaa mieltä, itsekin olen saanut todella paljon lasten harrastusten kautta ja todella, välillä sitä itsekin ihmettelee, mitä kaikkea tulee luvanneeksikaan, ihan vaan lasten vuoksi;)
Kiitos, kisat sujuivat mallikkaasti.
Voi kuinka ihana kirjoitus, tuo tuntuu niin tutulta ja päivääkään en vaihtaisi pois, vaikka välillä varpaat on niin jäässä etten niitä enää edes tunne :)
VastaaPoistaKaunis pieni luistelija teillä siellä, toivotan onnea ja mestystä!
Kiitos :) Kyllä, sama olo täällä on, päivääkään en vaihtaisi pois, vaikka välillä sitä miettii, että oliko taas pakko mennä ja luvata sitä ja tätä.. Enemmän tuo kaikki kuitenkin antaa kuin ottaa.
PoistaKiitos, ihan nappiin tällä kertaa ei kaikki mennyt, mutta ensi viikolla taas koitetaan uudelleen:)