Kesän viimeinen päivä

Ensimmäinen lomanjälkeinen työviikko on jo voiton puolella. Onneksi. Aikamoinen viikko onkin ollut, arki todella iski päälle ilman mitään pehmeitä laskuja. Nyt onkin hyvä vähän vielä palata viime perjantain viimeisen lomapäivän tunnelmiin.

Kuten mainitsin aiemmin, vietimme viimeisen lomapäivän meren äärellä, teimme pienen retken Bengtskärin majakalle.

Omaa venettä meillä ei ole haaveissa olisi, mutta ehkä joskus myöhemmin.. ja teimme reissun Kasnäsistä Saariston loistoreitillä. Ajoimme pienellä Miranda -venellä ensin Rosalaan, jossa pääsimme pikaisesti tutustumaan Viikinkikylään ja nauttimaan ihanasta saaristolaislounaasta (eli kalakeitosta ja saaristolaislimpusta).

Rosalan pysähdys kesti aika lyhyen aikaa, emmekä ehtineet kunnolla tutustumaan viikinkikylän hienouksiin, joten päätimme, että sinne suuntaamme ensi kesänä paremmalla ajalla vaikka yhteysaluksella, jotka lähtevät Kasnäsista.

Rosalasta matka jatkui Bengtskärin majakkasaarelle.

 Kiipesimme majakan huipulle kaikki 252 porrasta ja näköalat olivat aika huikeat.

Nautimme kiireettömyydestä, leppoisasta merituulesta, söimme eväitä ja ihailimme karuja, mutta niin kauniita maisemia.

Bongailimme hauskoja kiviin hakattuja kirjoituksia ja piirustuksia ja mietimme tarinoita niiden takana.

Iltapäivällä tuuli navakoitui ja hetken toivoimme, että tuuli kääntyisi niin, että Bengtskärin laituriin ei voisi veneellä parkkeerata ja saisimme jäädä yöksi majakalle.

Päivä oli juuri sellainen, että toivoimme, että aika pysähtyisi ja voisimme jäädä karulle saarelle ikuisiksi ajoiksi.

Juuri sellainen, jota on ihana muistella, kun syksy saapuu ja vettä ja räntää sataa vinosyötöllä ja työt kaatuu päälle.

Juuri sellainen viimeinen kesäpäivä, joka jää mieleen ja josta saa talven pimeydessä voimia.