Liian monta liikkuvaa osaa?

Viime sunnuntaina oli harvinainen päivä, pääsin karkaamaan kotoa koko päiväksi ihan omiin juttuihini. Pääsin viettämään inspiroivan päivän ihanassa miljöössä, upeassa seurassa.

 

Minä ja pieni joukko ihania Naisia olimme Paimiossa Adalmiinan Helmen upeissa tiloissa tutustumassa valokuvauksen saloihin Createllan hurmaavan Camillan opastuksella.

 

 

Saimme Camillalta tiiviin, mutta erittäin selkeän ja selkokielisen opastuksen järkkärin salaiseen maailmaan. Camilla toivoi, että sunnuntain jälkeen emme enää palaisi automaattiasetuksiin, vaan rohkeasti ryhtyisimme harjoittelemaan ja ottamaan kameraa haltuun.

Olen lukenut useamman valokuvausoppaan ja koittanut niiden avulla selkeyttää f-arvoja, suljinaikoja ja ISO-lukuja. Olen kokeillut ja ihmetellyt. Ja taas palannut takaisin automaatille. Aina on tuntunut, että on liian monta asiaa mietittävänä, liian monta nappulaa säädettävänä, eikä mitään logiikkaa. 

Sunnuntaina koin monta isoa oivallusta, Camilla osasi kertoa asioista todella konkreettisesti ja asiat alkoivat pikkuhiljaa avautua ja nappuloille tulla logiikka. Uskonkin, että jatkossa, ainakin kiireettömässä hetkessä kuvaan manuaalilla ja koitan pikkuhiljaa opetella kameran herraksi. Iso kiitos Camillalle todella hyvästä opetuksesta!

 

Päivä ei ollut pelkkää puhetta, vaan pääsimme tietysti myös kokeilemaan oppeja käytännössä. Ympäristö, Adalmiinan Helmen navettapuoti oli mitä ihanin paikka harjoitella kuvakulmia ja säätöjä. Paikka on täynnä mitä ihanimpia sisustustavaroita ja Annarinan upealla silmällä tehtyjä sisustuksia. Annarina pahoitteli, että puoti on hänen silmissään puolityhjä, joulutavaroiden odotellessa vielä pahvilaatikoissa joulupuodin avausta. Meidän kurssilaisten silmissä puoti oli todellakin täynnä toinen toistaan ihanampia tavaroita ja asetelmia!

 

 

Haastetta hommaan tietysti toi navettapuodin hämärä tunnelma. Ja manuaali säätöineen. Paljon otimme kuvia ja katselimme niitä Camillan kanssa pohtien, mitä voisi tehdä toisin ja mitä säätää. Oli tosi ihanaa huomata, että itse osasi säätää ja korjata, jos joku oli pielessä ja joitakin onnistuneita kuvia päivän aikana tuli ihan itse otettua. Monet liikkuvat osat on siis mahdollista saada kohdilleen! 

Päivä oli todella inspiroiva ja into kuvaukseen syttyi tavallaan uudelleen, eri tavalla. Nyt pitäisi vaan jostain vielä löytää aikaa harjoitella, harjoitella ja harjoitella.

Sunnuntain jälkeen huomaan katsovani kuvia ihan uudella silmällä, myös omiani. Toivon siis todella, että jaksan innolla harjoitella ja oppia ottamaan kunnollisia ja kauniita kuvia. Tänne blogiin en lupaa pitkään aikaan vielä mitään edistystä, mutta toivottavasti joskus ahkeran harjoittelun jälkeen kuvista tulisi vähän parempia.

Lisää harjoitusta on syksyn aikana luvassa enemmänkin, pääsin vähän jälkijunassa mukaan työväenopiston valokuvauskurssille, eka kerta oli kuluneella viikolla. Siellä vietetty parituntinen kyllä ei ollut ihan niin inspiroiva, kuin Camillan kurssipäivä, eikä asiaan oikein edes vielä päästy.

Olin sunnuntaina niin uppoutunut kameraan, säätöihin, kuviin, ihanaan seuraan ja maukkaisiin Fabbes cafen herkkuihin, että vaikka liikuimme koko päivän ihanassa miljöössä ihanien tavaroiden keskellä, tajusin vasta kotona, että minun piti ostaa monta juttua kotiinkin. Onneksi Adalmiinan joulupuoti avaa ovensa ihan pian, 25.10.  

 

Ihanaa viikonloppua!