Loistava asenne

Neiti on valitellut syksystä asti ajoittain päänsärkyä. Äiti on kuuliaisesti antanut Pamolia ja pohtinut sydän syrjällä, onkohan tytär perinyt ikävän migreenitaipumuksen. Keväällä päänsärkyjä alkoi tulla useammin, monta kertaa viikossa ja aloin jo pohtia, pitääkö mennä tutkimuksiin. Alkukeväästä Neiti valitteli, että ei näe kunnolla taululle, luokassa oli vaihdettu istumäjärjestystä ja Neiti oli päässyt takariviin. Siinä vaiheessa Äidin lamppu syttyi ja tajusin heti päänsärkyjen syyn. Onneksi ei sitä migreeniä. Kirjoitin opelle viestin reissariin, Neiti tarvitsee eturivin paikan :)

Koulussa oli seuraavalla viikolla terveydenhoitajan tarkastus ja laitoin sinne viestiä, että tarkistavat samalla näön. Arvasin tuloksen. Näkö huonontunut ja paljon. Lähete silmälääkärille. Olin ihan varma, että tiedossa olisi katastrofi..

Muistan edelleen elävästi sen päivän, kun itse kuudesluokkalaisena sain tietää, että saan silmälasit. Se tunne mahanpohjassa. MAAILMANLOPPU. Rillipää. Ikuisesti. Kenelläkään kaverilla ei ollut. Kenelläkään Neidin kevereistakaan ei ole silmälaseja.

Olin NIIN väärässä. Onneksi. Neidistä asia oli siisti, cool, ihan huippua. Lasit on hienot. Ja Äiti, sun pitäisi olla iloinen, että mä kohta taas näen. Tottakai Äiti onkin. Enemmän kuin iloinen. Sekä laseista, että asenteesta. Silmälasit eivät ole nykypäivänä enää nuorillekaan mikään kauhistus, päinvastoin. Kaverit ovat ihan rehellisesti vähän kateellisia. Parin tytön äideiltä olen kuullut, että heilläkin on tullut äkillisesti tarvetta mennä silmälääkärille..

Etsiessämme sopivia laseja (joka osoittautui haasteelliseksi tuollaisella 10-vuotiaalle. Lastenmalliston kehykset liian pienet ja aikuisten kehykset suurimmaksi osaksi liian isot. Eräässä liikkeessäkin mainostettiin, että nuorisomallisto tulee syksyllä. Ei auttanut tähän hätään. Onneksi löytyi sopivan kokoiset ja näköiset.) into silmälaseihin vain kasvoi. Äiti näitähän on vaikka miten hienoja. Voitaisko ostaa samalla parit. Tai ainakin sitten syksyllä haluun uudet kouluun.

Vaikka meillä nykyään aika usein Neidin ja äidin maut ja mieltymykset ovat törmäyskurssilla, silmalasiasiassa Äiti piti suun visusti supussa. Lasit tulivat Neidille, ei Äidille. Neiti päätti ihan itse ja hyvin päättikin, juuri omannäköisensä valitsi.

Vauhti on Neidillä yleensä aika kovaa ja luisteluharrastuskin aika vauhdikasta, vaikka ainakin aluksi sovittiin silmälääkärin kanssa , että jäälle niiden kanssa ei tarvitse mennä. Jännityksellä odotan, miten kauan lasit pysyvät ehjänä. Kotivakuutus on tarkistettu, korvaa onneksi. Ja ainakin nyt Neiti on laseistaan pitänyt tarkkaa huolta. Mikrokuituliina on ahkerassa käytössä. Liekö uuteuudenviehätystä?

 

Onko muilla kokemuksia lasten silmälaseista?