Meillä on ainakin on nuo kolme otsikon kasvatuskeinoa välillä käytössä. Valitettavasti.
Joskus homma niiden kanssa toimii, joskus ei.
Ja joskus asiat vaan ei mene ihan niinkuin ne alunperin piti.
Isoveli oppi lukemaan reilusti ennen koulun alkua, mutta ei ole ollut koskaan erityisen innokas lukija.
Sarjiksiakin selataan sitä vauhtia, että puhekupat kyllä jäävät usein lukematta..
Saduista ja tarinoista hän kyllä tykkää, kunhan joku niitä hänelle lukee. Vieläkin hän yleensä tulee kuuntelemaan Pikkuveljelle luettavaa iltasatua, vaikka kirja olisi Nalle Puhia tai Muumia:)
Koulussa on aika ajoin erilaisia lukuprojekteja ja kyllä hän aina kirjat on saanut luettua, välillä tosin viimeisenä iltana.
Itsekseen Isoveli ei kuitenkaan kirjaan ole tarttunut, vaikka olemme välillä koittaneet siihen innostaa. Olemme molemmat miehen kanssa aina pitäneet lukemisesta ja mielelläni sen innon siirtäisin myös jälkikasvulle.
Kirjoja kyllä kotoa löytyy ja niitä usein ostetaan, siitä innostaminen ei siis ole kiinni.
Alkusyksystä Isoveljellä oli kova hinku saada uusia Harry Potter -legoja itselleen, mutta omaa raha ei ollut juuri silloin riittävästi eikä mitään merkkipäiviäkään ollut tiedossa ja jouluunkin oli turhan pitkä aika.
Pelkästään siksi, että kavereilla on tai että vaan haluaa, ei meillä lapset isompia juttuja saa, vaan sitten mietitään yhdessä, mitä asian eteen voisi itse tehdä.
Heitin lähinnä vitsinä Isoveljelle, että saat haluamasi Legon, jos luet Harry Potter -kirjan. Koulun lukuprojekti oli juuri edellisellä viikolla päättynyt ja kirja oli luettu loppuun viimeisenä iltana.
Isoveli kuitenkin innostui asiasta sen verran, että kävi kirjahyllystä hakemassa yhden Potterin ja alkoi sitä samana iltana lukemaan.
Ajattelin, ettei jaksa paria iltaa kauempaa.
Potterit eivät ole mielestäni nuorelle kuitenkaan mitään ihan kevyintä luettavaa.
Iltoja kului ja poika luki.
Luki ja luki niin kauan että kirja loppui.
Kävi hakemassa hyllystä uuden
ja luki senkin
ja vielä seuraavan.
Neljäs Potteri on nyt menossa.
Legot käytiin tietysti ostamassa ja joulupukki toi niitä lisääkin.
Niillä ei olla taas vähään aikaan leikitty nyt on Ninjago pop.
Mutta nyt luetaan iltaisin.
Vielä tämä sivu loppuun..
eikun seuravakin, kun kappale loppuu.
Äiti, älä sammuta vielä valoja!!
No tietysti äiti sammuttaa,
kun kello on paljon ja aamulla on koulua.
Usein kuitenkin käy niin,
että Isoveli laittaa huoneensa oven kiinni,
laittaa valot uudelleen päälle ja jatkaa lukemista..
Ja sitten tulee taas sanomista..
Vielä ei olla keksitty
ottaa taskulamppua
peiton alle
valaisemaan sitä viimeistä sivua,
niinkuin äiti aikoinaan.
Pitäisi olla iloinen iloinen, että innostui lukemisesta,
nyt pitäisi saada vielä nukkumaan:)
Koskaan ei taida olla hyvä:)
