Meillä asuu yksi eritäin siisti pieni mies:)
Pikkuveli RAKASTAA
imuroimista ja
moppaamista ja
pölyhuiskua ja
rättiä
vähän liikaakin.
Meillä on imuri käytännössä aina esillä.
Ei siis siksi, että äiti olisi siivoushullu vaan siksi että
Pikkuveli RAKASTAA imuria.
Välillä äidin hermo kuitenkin menee,
kun imuri ei aina tottele Pikkuveljeä vaan
letkut irtoaa
suulake irtoaa
imuri jää jumiin kulman taakse ja harmittaa
Välillä menee sisarustenkin hermot
kun imuri huutaa yksinään,
eikä kukaan kuule telkkaria
tai edes toisia
Silloin on joskus pakko pistää imuri kappiin
se tietysti vähän aina harmittaa Pikkuveljeä.
Vuosi sitten Joulupukki toi kivan leikki-imurin
Mutta eihän se ole sama asia, eihän?
ja siitä on sitäpaitsi letku kadonnut..
Mutta onneksi pienet ihmiset ovat näppäriä keksimään.
Imurin voi tehdä vaikka Ikean vessakorokkeesta
ja Isosiskon hyppynarusta
(okei, suulake pitää kyllä olla ihan oikea)
Joskus äidin mielestä vessakoroke ei ole kiva keittiössä
ja Isosisko tarvitsee hyppäriään
Toisen version voi kasata vaikka
Isosiskon luistelulaukusta ja jonkun vyöstä
Tässä mallissa on ongemana ajoittain huono liikuteltavuus..
Kaupassa imuriosasto on kaikkein kivoin, eikä sieltä ole mukava lähteä pois.
Viime kesän ulkomaanreissun kohokohta oli kauppakeskuksessa lelukaupan vieressä sijainneen kodinkonekaupan robotti-imuri. Sisarukset olivat lelukaupassa, Pikkuveli ihaili imuria..
Sitä muistellaan vieläkin:)
TULEVA INSINÖÖRI?
vai viimeinen pölynimurikauppias?
AURINKOISTA ALKAVAA VIIKKOA!