Ystävämme Hermanni

Onkos Hermanni ollut teillä kylässä koskaan?

 Me saimme alkukeväästä jo toisen Hermannimme. Tai siis Neiti sai.

Äiti alkaa olla jo siinä iässä, ettei enää saa kiertokirjeitä eikä muitakaan kaverilahjoja.
Neidille niitä tulee sitäkin useammin.

Edellisestä Hermannin vierailusta on jo pari vuotta aikaa, silloin sille taisi käydä huonosti.

Tällä kertaa Neiti hoisi todella huolella Hermannia ja jakoi sen kavereille Hermanni oli jopa nii suosittu, että siitä oli tullut koulussa vähän riitaa, kuka sen saa.. Valmistuspäivänä Äiti oli työmatkalla ja tuli kotiin illalla pari tuntia myöhässä - kiitos VR:n ja peurojen - ja kakku leivottiin kymmenen jälkeen. Mutta tällä kertaa siis leivottiin.

Ja hyvää oli.

 

Vaikka rehellisyyden nimissä minua vähän ällötti koko kakku..

 Ideahan on sellainen,

että kirjeen mukana tulee osa antajan tekemästä taikinasta, "juuri",  

ja sitä juurta kasvatellaan ja ruokitaan huoneenlämmössä kymmenen päivää

ja sitten paistellaan.

Ja osa juurta matkaa taas eteenpäin vapaaehtoisille uhreille eikun siis kavereille.

Kesämekkoja

Alaunperin minun piti esitellä teille meidän kaikki kivat kesämekot, mutta nyt, kuten edellisessä postauksessa totesin, joudun esittelemään meille pieniä mekkoja.

Tällaisilla mekoilla meillä Neidin oli siis tarkoitus juhlia ja pyörähdellä tänä kesänä.

Nyt kun nämä todettiin pieniksi, pitänee keksiä jotain muita vaihtoehtoja. Kaappiin kun ei montaa mekkoa enää jäänyt..

Keväällä ei mallistoista noussut mitään ehdottomia pakko saada juttuja, joten meillä on seuraavana urakkana tutustua tarjontaan ja tehdä vähän ostoksia. Juhlia meillä nimittäin on tiedossa kesän aikana useammatkin.

Lupaan palata isompiin mekkoihin, kunhan sellaisia saamme kotiutettua. Mielenkiinnolla odotan lopputulosta, tällä hetkellä tuntuu, että Äidin ja Neidin maut eivät ihan kohtaa..

Jos joku näistä meille pienistä kiinnostaa, laita viestiä sivupalkin osoitteeseen :) Naputtelen nämä jossain vaiheessa huutikseen.

Mihin äitiä tarvitaan?

En ole ennen toukokuista Australianmatkaani ollut yksin poissa kotoa lasten syntymän jälkeen  kolmea-neljää päivää pidempään . Eli yli vuosikymmeneen..
Vaikka olin todella innoissani hienosta mahdollisuudesta päästä maailman toiselle puolelle ja kerrankin ihan yksin, kuitenkin jännitin jo etukäteen kovasti, kuinka kaikki kotona sujuu. Pyykit, ruoanlaitot, lasten kuskaukset harrastuksiin, parit kaverisynttärit, tarhan kevätjuhlat ja Pikkuveljen iltarutiinit välillä vain äiti kelpaa.  Sinänsä aika hassua jännitystä, meillä mies kun osallistuu kaikkeen ihan yhtä lailla, kuin minäkin. Vaikka mies osallistuu, minulla oli etukäteen vähän sellainen olo, että kokonaisvastuu tai ainakin se BIG PICTURE, on kuitenkin aina minun harteillani. Mies kyllä tekee, mutta ei juurikaan suunnittele. Ja kaikki äidit varmasti tietävät, että se suunnittelu on kaiken A ja O.
Olen monesti miettinyt laittavani CV:heni maininnan logistiikan erityispätevyydestä, sellainen merkintä pitäisi olla minusta kaikilla äideillä, vai mitä mieltä olette?

Lyhyille reissuille teen yleensä ruokaa kaappiin valmiiksi ja muutenkin hoidan kaikki kuntoon etukäteen. Tällä kertaa reissu oli niin pitkä, etten voinut kaikkea hoitaa etukäteen valmiiksi. Vaikka tein pari listaa jääkaapin oveen, kenen pitää olla milloin missäkin, sovin harrastuskyyditysvuoroista, pesin kerrankin pyykkikopat tyhjiksi ja ostin parit keverilahjatkin, ei kaikkeen voinut vaan varautua kahdeksi viikoksi etukäteen. Kyytiläiset sairastuivat ja kyytivuorot menivät uusiksi, kaverisynttärikutsuja tuli lisää ja kesä yllätti täysin. Mutta kyllä ne pärjäsivät ihan loistavasti ilman minua. Vähän liiankin hyvin, minusta tuntuu:) Pärjäsivät loistavasti, vaikka kotiinpalattuani mies huokaisi sohvalla, IHANAA, että olet kotona ♥ ja vaikka Neidiltä tulikin aika monta kertaa tekstareita milloin mistäkin elämää suuremmasta asiasta (Missä mun shortsit on, Voinko mennä V:n kanssa uiman..).

Hyvin ne pärjäsivät reissun ajan, mutta sen jälkeen tuntui, että aika moni asia ei ollutkaan ihan ajan tasalla. Kukaan ei ollut hoitanut tiettyjä juttuja reissun aikana. Pyykit. Ne pihahommat. Tarhatätien ja opettajien lahjat. Kesävaatteiden esilleotto. Kevätjuhlavaatteet. Listaa voisi jatkaa pitkälle. Keskitytään nyt tässä kuitenkin niihin kevätjuhlavaatteisiin, koska moni varmaan tietää, että tykkään kovasti pukea lapset siistiin menoon ja yleensä käytän aikaa matsaavien asujen miettimiseen.

Kävimme jossain vaiheessa kevättä lasten kanssa vaatekapit läpi kesää silmällä pitäen ja silloin minulle jäi sellainen olo, että sopivaa siistimpää vaatetta löytyy kaikille riittävästi. Todellisuus ei kuitenkaan ollut ihan sitä .. Heti reissun jälkeen toukokuun viimeisellä viikolla havahduin siihen, että ne vaatteet pitää katsoa varmaan päättäjäisiä varten valmiiksi. Veljeksille piti olla samanlaiset pellavapaitikset ja siistit vaaleat housut. Olihan ne siellä kaapissa, mutta Pikkuveljen setti oli kutistunut kevään aikana liian pieneksi ja Isoveli oli jossain välissä ehtinyt liata housunsa niin, ettei niitä enää saanut puhtaaksi. Jep. No onneksi pojille löytyi sentään jotain vaatetta sentään päälle. Kenkiäkään ei sopivia kummallekaan löytynyt, tennareita lukuunottamatta. Niillä mentiin.


Neidin kaapissa oli käynyt myös sama kutistaja, laitoimme päättäjäispäivää edeltävänä päivänä kaapista pois liki parikymmentä mekkoa, jotka vielä alkukeväästä mahtuivat, mutta eivät enää. Päättäjäismekoksikin valikoitua äidin makuun vähän turhan lyhyt mekko, mutta silläkin pärjättiin.

Kenkäasiat pitivät Neidillä olla kunnossa, alkukeväästä soviteltiin kengät läpi ja sopivia oli poikkeuksellisen paljon. Torstaina kaivettiin kengät esille vain todetaksemme, että ainutkaan pari ei enää mahtunut jalkaan.. Allaolevat kengät ja se mekkoläjä, kaikki siis kaupan, mikäli jollakulla on tarvetta..:)

Vietimme siis perjantai-illan rattoisasti kenkäkauppoja kierrellen. IHan helppo nakki ei ollut kiireellä sopivia kenkiä löytää ja melkein jäimme ilman. Kotimatkalla onneksi lähiPrisma pelasti tilanteen.


Reissun jälkeen lupasin itselleni, etten vähään aikaan ole yhtä kauaa poissa kotoa. Kyllä se vaan kuulkaa niin on, että äitejä vaan tarvitaan, koskaan ei tiedä, mitä sattuu ja tapahtuu :)

Karkkipäivä

Lauantai on meidän perheessä karkkipäivä, niin lapsilla kuin aikuisillakin.
(okei, vanhemmilla SAATTAA olla karkkipäiviä vähän muulloinkin, ainakin silloin, kun tulee hyvä leffa ja lapset nukkuvat..Äidin kassista SAATTAA myös aika ajoin löytyä karkkia, ainakin lasten mukaan..kuka lie sinne laittanutkin sellaisia..).

Karkkipäivään ollaan päädytty monen mutkan ja mietinnän kautta. Ollaan monesti mietitty lasten karkin ja herkkujen syöntiä alkaen esikoisen pikkulapsiajasta. Ensimmäisen lapsen kohdalla olimme aika tiukkoja herkkujen suhteen, toisen lapsen kohdalla vähän löysempiä ja kolmannen lapsen kohdalla en muista, että olisimme asiaa sen enempää edes tainneet miettiä :) Toisen ja kolmannen kohdalla isommat sisarukset ovat tainneet aika varhaisessa vaiheessa onnistuneesti makean maailman tehdä tutuksi..

Olemme huomanneet, että kaikki kolme ovat hyvin erilaisia makeansyöjiä. Neiti on oikea karkkihiiri äitinsä tytär selvästi.., kaikki makea kelpaa, en muista sellaista päivää, jolloin hän ei olisi mankunut jätskiä, karkkia, keksiä tai pullaa. Pikkuveli taas ei ole kovinkaan makeanperään, syö kyllä karkkia, mutta ei sitä erikseen juuri koskaan kinu ja osaa jättää pöydällä olevat karkit syömättä. Ja mikä parasta, Pikkuveli valitsee monesti mieluummin hedelmän kuin herkun. Isoveli on jotain siltä väliltä, pienempänä ei ollut kovinkaan perso makealle, mutta sekin asia on iän myötä muuttunut, nyt kelpaa makea, mutta vain ne tietyt jutut, joista hän tykkää. Viime aikoina tosin on ollut havaittavissa maun kehittymistä, kaapista katoaa kyllä lähes kaikki, kun koululaiset ovat iltapäivisin kotosalla keskenään..

Jossain vaiheessa meillä ei ollut mitään erityistä karkkipäivää ja karkkia ostettiin -ja syötiin - silloin kun se tuntui maistuvan. Jossain vaiheessa totesimme myös, että sitä kuluu aika lailla, karkkikaappi oli aina tyhjä, vaikka sinne kuinka usein osti täydennystä, samoin keksipaketit ja jätskipaketit, tyhjiä nekin aina kun niitä olisi pitänyt vieraille tarjota. Jossain vaiheessa aloin kyllästyä, kun karkkikaapissa vastaan tuli useimmiten tällainen näkymä:

(roskat olisi edes voitu laittaa roskiin..)

Asiasta käytiin neuvotteluja ja lapset lupasivat pyhästi olla karkkeja kaapista syömättä, mutta ei se ihan niin mennyt kuitenkaan. Ja sitten päätimme ottaa käyttöön karkkipäivän. Aluksi asiasta oli aikamoinen marina, mutta nyt siihen ovat kaikki tottuneet.

Jokainen saa nykyään valita yhden jutun karkkipäiväksi. Jos siitä riittää muillekin päiville, saa syödä, mutta ylijäänyt osa pitää tuoda karkkikaappiin säilöön, jotta äiti ja iskä tietää, milloin karkkia syödään.

Tämänpäiväinen valikoima on aika tyypillinen, Neiti ja Isoveli ovat suklaan ystäviä. Milka on kuulemma hyvää ja plussaa tulee levyn isosta koosta:) Pikkuveli tykkää Omareista.

Onko muissa perheissä karkkipäivä 

vai onnistuuko karkinsyönti milloin vain?

Tunnustus ja tekemistä

Australian-matkani aikana täällä blogistaniassa oli ehtinyt tapahtumaan vaikka kuinka paljon kaikkea kivaa. Olen nyt koittanut ottaa kovin kiinni kaikkea sitä, mistä jäin sinä aikana paitsi:)

Poissa ollessani olin saanut kauniin tunnutuksen ihanasta Pikkukarhun elämää -blogista. Iso kiitos Mariannelle! Ellei blogi ole vielä tuttu, kannattaa käydä kurkkamassa >klik< kahden pienen suloisen ja kauniisti puetun tytön puuhia, herkullisia reseptejä ja kauniita vinkkejä sisustukseen!

Tunnustukseen ohjeet kuuluivat seuraavasti:

 

 

- Kiittää antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.

- Valitse 5 ihanaa blogia, joille haluat tunnustuksen antaa ( Jolla on alle 200 lukijaa) ja kerro heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa

-Toivo, että ihmiset, joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin

Tämän tunnustus lähtee minulta eteenpäin tällä kertaa seuraaville suosikkiblogeilleni:

 

Citykids in action

Tyllilylli

Antakee armoo

Hues of Black

Kultasiskoni

Poissaollessani oli myös julkaistu Kideblogien kesäduunihakemus, joka kuulosti heti minusta ihan loistavalta idealta, niinkuin kaikista muistakin :) Olen sopivasti tuon bloggausajan 15.6. - 15.8. lomalla, joten mikä olisikaan oivallisempaa, kuin keskittyä bloggailuun ja joku vielä jopa maksaisi siitä:)

Olen oikeasti maailmanhistorian surkein Facebookin käyttäjä (on minulla siellä oma profiili, mutta ei edes sitä kuvaa..) mutta eilen innoissani onnistuin luomaan tilin blogille ja ilmoittuduin kisaan!

Jostain syystä Kideblogien sivulle tuli linkin yhteyteen kuva, Down Under -postauksen kenguru. Koitin sitä muuttaakkin, mutta siellä se nyt nököttää.. Sinänsä se nyt sopii aiheeseen, toin lapsille ne toivotut tuliaiskengurut (pehmo-malliset) ja Pikkuveli on niillä ahkeraan leikkinyt. 

Postaustahtini on keväällä ollut aika rauhallinen, mutta kesällä lupaan joka tapauksessa vähän ryhdistäytyä. Ideoita olisi runsaasti ja raportoitavana on ainakin Ranskanmatka, Turun kesäkohteet, maalaiselämää ja tietysti tätä normaalia kohellusta. Luistelua ei varmaan tulla kovin paljon kesän aikana näkemään, kausi loppuu tämän viikon leirirutistuksen jälkeen Neidin osalta ja Isoveljenkin kesätreenit tehdään muualla kuin jäällä.

Meitä voi siis käydä äänestämässä täällä :) 
(osallistuvat blogit löytyvät Muiden viimeaikaiset julkaisut aiheesta Kideblogit -listasta)

Muutenkin olisi mukava kuulla, jos teillä olisi jotain toiveita postausten suhteen.

Lomalla olisi niitä aikaa kerrankin toteuttaa:)

Hoidon puutteesta huolimatta

Pari viikkoa poissa kotoa juuri toukokuussa, kun kesä todenteolla alkoi näkyy meillä aika monessa asiassa. Lasten kesävaatteissa, liian pienissä kengissä (näihin palaan myöhemmin, kunhan saan ne ensin päivitettyä ajantasalle..) ja erityisesti pihalla. Kevät oli tänä vuonna sen verran myöhässä, etten ehtinyt juurikaan ennen reissua keväthommia tehdä ja nyt sen kyllä huomaa. Kesäkukkia meillä ei ole ainuttakaan, onneksi kellarista kaivetut talvehtijat olivat edelleen hengissä ja vähän pelastavat tilannetta..

 

Ensimmäinen voikukkaaaltokin on ehtinyt kukkia, ennekuin olen kertaakaan ehtinyt voikukkarautaan tarttua ja pihalla onkin luvattoman paljon näitä kauniita, mutta kamalaa tulevaisuutta tietäviä pallosia..

 

Vaikka istutettuja kukkia ei pihalla olekaan, onneksi tontin laidalla metsikössä kukkii parhaillaan kauniisti kielot, lemmikit ja muut ihanuudet.

 Etupihalla kukkii myös. Seppelvarpu ja lamohietakirsikka leikattiin ekaa kertaa huhtikuussa ja vähän jännitin, miten lähtevät kasvamaan. Hyvin näyttävät voivan, vaikka kevätlannoitteet unohdinkin laittaa.

 Syreenikin kukkii ja tuoksuu huumaavasti.

 

 

Niittylenikkikin on riehaantunut pihalla, vähän luvattomiinkin paikkoihin.

Ja kivikkoon on ilmestynyt uusi tulokas. Muistaakseni en mitään keltaista sinne ole istuttanut. Onkohan tämä joku rikkakasvi? Kivalta se ainakin näyttää..

Kertaakaan en ole kasteluletkuun ehtinyt tarttua, onneksi lapset hoitavat sen puolestani ilolla. Uima-allasta pihalle ei olla ehditty vielä laittaa, mutta lapset kyllä saavat ilman sitäkin itsensä märiksi:)

 

Minulla on vähän sellainen olo, etten ole päässyt vielä kesämoodille,

mutta ehkä tämä tästä pikkuhiljaa alkaa kesältä tuntua :)

Still alive

Reissut on reissattu ja koti tuntuu taas ihanalta paikalta:)
Matka maailman toiselle puolelle ja takaisin sujui hyvin, joskin ihan heti en uudelleen lähtisi, ihan jo lentomatkojen vuoksi. Kumpaankin suuntaan matka kesti yhteensä reilut 30h. Jalat on vieläkin turvoksissa :)

Minulla oli vakaa aikomus tehdä online matkaraporttia teille, mutta se jäi haaveeksi, sen verran sitä ohjelmaa kuitenkin päivisin oli, että illalla kaaduttiin sänkyyn puolikuolleena.
Kuvia kertyi reissulta reilut 1500, joten materiaalia kyllä olisi ;) En teitä nyt kuitenkaan väsytä matkakuvilla tämän enempää, tässä joitakin pieniä makupaloja matkan varrelta.

 

Melbourne oli leppoisa kaupunki, mielenkiintoinen sekoitus vanhaa siirtomaavallan aikaista hohtoa ja uusia pilviähipovia lasipalatseja. Jonkun tilaston mukaan maailman monikulttuurisin kaupunki oli todellakin sekoitus vähän kaikkea.

Shoppailupaikkoja löytyi viikon varrella vaikka kuinka, niin uusia hienoja Outlet -alueita (juuri sopivasti kongressikeskuksen naapurissa..) kuin ihania vanhoja marketalueita ja pikkuputiikkeja.

Hintataso oli aika korkea, joten ihan kamalasti en intoutunut itselleni ostamaan. Tuliaisia tottakai ostin. Ja ihan kaikkea en pystynyt vaan vastustamaan hinnasta huolimatta.
Neiti pyysi jotain kivaa väriä Essie-lakkaa. Koska en osannut päättää, otin kaikki ;)


 









Yhtenä päivänä meillä oli mahdollisuus lähteä autoretkelle kaupungin ulkopuolelle kiertämään Great Ocean roadia ja retki oli kyllä todellakin sanoinkuvaamattoman mahtava. Sääkin suosi meitä.

Pääsimme näkemään saman päivän aikana surffareiden paratiisirannat,  Koalakarhut ja subtrooppisen sademetsän.

Ja tietysti kaikki upeat rannat

 

Paluumatkalla pääsimme päiväksi kiertelemään Singaporeen. Kaupunki on kaunis ja siisti, mutta henkilökohtaisesti +34 astetta yhdistettynä 97% kosteuteen ei minulle sopinut, eikä minulle Singaporea tule kyllä ikävä.

Australia taas oli positiivinen kokemus, jos joskus on mahdollisuus, menen kyllä ehdottomasti sinne uudelleen. Ystävälliset ihmiset, rento ilmapiiri ja kaunis luonto yhdistettynä hyvään viiniin (Australialainen ruoka ei minulta kovin korkeita pisteitä saa) ja mielenkiintoiseen historiaan kyllä vei minun sydämeni ♥