Surullinen seikkisretki

Meillä on tällä viikolla syysloma ja me otimme Pikkuveljen kanssa pienen varaslähdön lomailuun. Koululaiset pääsivät vasta tänään lomailemaan. Me teimme Pikkuveljen kanssa tänään pienen retken tuttuun suosikkipaikkaamme, Seikkailupuistoon.

 

Ilma oli ulkoilulle mitä mahtavin ja energiaa oli riittämiin, kun pääsimme Kupittaanpuistoon. Meillä on aina Seikkisreissuilla sama kaava, ensin patsaspuisto, sitten Kupittaanlähteen leikkipuisto ja lopuksi itse Seikkailupuisto. Suuntasimme siis suoraan patsaita ihmettelemään.

Ihmetellä saimmekin, sillä patsaspuisto oli kyllä paikoillaa, mutta patsaiden tilalla hääri kaivurit ja patsaat olivat kokonaan kadonneet. Seurassamme olleet ystävät olivat lukeneet viikonlopun Turun Sanomat meitä tarkemmin ja osasivat kertoa, että Turun kaupunki oli päättänyt purkaa patsaaat turvallisuussyistä, koska ne ovat kuulemma nykystandardien mukaan vaaralliset. Iso PÖH :(

Patsaiden pelastamiseksi oli viikonloppuna ollut jopa mielenosoitus mekin olisimme siihen voineet osallistuneet, jos olisimme asiasta tienneet! 

Pikkuveli oli tietysti pettynyt, kun ei suosikkipaikkaansa päässyt kiipeilemään, mutta asia unohtui aika nopeasti, kun saatiin kaveri ja leikit lähtivät käyntiin. 
 

Keinussa pojalle tuli taas patsaat mieleen ja hän mietiskeli kovasti, miksi ne sitten ovat niin vaarallisia.

Onneksi leikit jatkuiva taas hetken kuluttua iloisena.

 

Päivän pelasti riippukeinu, joka oli korjattu ja johon ei kerrankin ollut jonoa.

 

Kotimatkalla patsaat tulivat taas mieleen ja poika pohti kovasti, miksei niiden alle voitu laittaa samaa turvahiekkaa, jota päiväkodin kiipeilytelineenkin alla on. Sitten kukaan ei voisi loukata ja patsaat olisi voit säästää. Mutta ne varmaan pääsivät jonnekin hyvään kotiin.

 

Jäikö joku muu kaipaamaan patsaita?

Pinkkiä kuvastosta

Kirjoittelin aiemmin noita postilaatikosta välillä kolahtavista paperikatalogeista. Ilovegorgeousin kuvasto tuli jokin aikaa sitten ja sitä selattiin ahkerasti ja lopulta päädyttiin tekemään siitä pieni tilaus. Ilman paperikuvastoa tuskin tilausta olisi tullut tehtyä.

Neti on viime aikoina suosinut enimmäkseen tummia värejä, sinistä, mustaa ja harmaata. Olikin aika yllättynyt, kun hänen toivelistansa oli kovin pinkki.

Ihan kaikkia toiveita ei tietysti voitu toteuttaa, kuten esim niitä kultaisia paljettikenkiä, mutta yhdessä katsottiin toiveista tarpeisiin sopiva setti, hame, paita, neule ja ekstrana hameeseen sopiva pikkulaukku.

Minusta aika onnistuneet valinnat, sopivan tyttömäistä moneen menoon. In action -kuvia lupaan heti, kun setti pääsee käyttöön.

Pari harmitusta tilauksesta kuitenkin jäi, ensinnäkin tuo neule olikin sävyltään eri pinkki, kuin hame, joten hameeseen pitänee etsiä vielä joku harmaa neule / neuletakki pariksi. Olisko jollain vinkkejä?

Toinen harmi oli tuo pikkuinen pussukka. Kuvien  ja hinnan perusteella jostain syystä oletin pussukan olevan jotain muuta kuin kankaasta ommeltu  pieni vetoketjullonen neliö. Vähän oli pettynyt, kun siinä ei ollut edes vuoria. Mutta pääasia kai on se, että Neiti on tyytyväinen ja puhelin mahtuu siihen ;)

Talven ruudut

Ruudut ovat olleet meillä poikien ulkovaatteissa tähtien ohella monena vuotena suosikkeja ja niin on taas tänäkin talvena. Pohdin pitkään, millainen 2-osainen puku Pikkuveljelle tulisi, uusista mallistoista ei mikään heti kolahtanut, kunnes näin Wheatin ihanat topat. 

Ruutuja sinisen sävyissä.

Wheat on sisävaatteissa ollut pitkään meillä suosittu ja ulkovaatepuolellakin meillä on kovasti tykätty noista housuista. Neidille tuli edellistalvena roosat ja ne osoittautuivat ominaisuuksiltaan loistaviksi. Viime talvena hänellä oli käytössä samanlaiset tummansiniset, jotka jäivät erittäin siistikuntoisina odottamaan Pikkuveljen seuraavaa talvea.

Pikkuveljen setti tilattiin Little Copenhagenista, jossa Wheatia on valikoimassa paljon. Little Copenhagenin Jenni kertoi, että Wheat on panostanut tänä vuonna ulkovaatteisiin erityisesti, vesipilarit ja hengittävyys ovat huippuluokkaa ja kestävyys samoin. Kaikki nämä ominaisuudet voin kyllä jo kahden talven kokemuksella allekirjoittaa! 

 

Talvikengiksi ajatelin ensin Soreleita, mutta päädyimme kuitenkin viimevuotiseen tapaan Naturinon Rainstepeihin, koska juoksenneltuaan Isosiskon vaaleanpunaisialla Soreleilla pihalla taannoin puolipäivää, Pikkuveli valitteli, että ne ovat painavat.

Muita asusteita en ole vielä ehtinyt miettiä, onneksi laatikoista löytyy paljon entuudestaan sinistä.

 

Sovituskuvia lupaan laittaa jossain vaiheessa, nyt sovitus oli niin pikainen, etten siitä kuvia ehtinyt napsia.

 

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Viikonlopun YSMYvinkki

Joku varmaan muistaa, kun kerroin alkukesästä Muotokielen kivoista taaperokylteistä. Saimme yhden kyltin testattavaksi ja se tuli todellakin tarpeeseen reippaalle aktiivipojalle. Tilasin kesällä kesäreissuja ajatellen pari kylttiä lisää ja nykyään meillä on näppärät kyltit kiinni lasten repuissa ja harkkakasseissa. Ja Pikkuveljellä myös parissa takissa korvaanäppärästi äidin hieman  puutteellisia nimikointitaitoja..

Muotokieleltä tuli sähköpostiin kiva Ystävämyynti -tarjous, jonka kerrankin kaikki asuinpaikasta riippumatta voivat hyödyntää.

Syksyn toivottu YSTÄVÄMYYNTI on täällä!  KAIKKI TUOTTEET KAKSI YHDEN HINNALLA! Tilaa siis nyt mikä tahansa tuote ja saat toisen samanlaisen kaupan päälle! Etu koskee koko tuotevalikoimaa. Kaiverrettavat tuotteet voi halutessaan tilata myös eri kaiverruksilla. Edun saat kun toimit näin:  1) täytä ostoskori tavalliseen tapaan YKSITTÄISILLÄ tuotteilla, tuplaamme tilauksen valmistusvaiheessa. 2) voit valita niin monta tuotetta kuin haluat 3) mikäli haluat kaupanpäällisen eri kaiverruksella, kirjoita se lisätietoja-kohtaan kassalla 4) käytä maksaessa alennuskoodia YSTÄVÄ ja tiedämme siitä tuplata tilauksesi valmistusvaiheessa! Niin helppoa! JA NIIN IHANA SYKSYINEN ETU! Lämpimästi tervetuloa ostoksille!   Tästä pääset ostoksille >>>

Etu voimassa Muotokielen verkkokaupassa 13.10.2013 saakka. Tästä pääset suoraan kauppaan >>>   ***** Muotokieli on kotimainen suunnitteluyritys, joka suunnittelee ja valmistaa uudenlaisia, kekseliäitä ja arjessa fiksuja tuotteita. Kaikessa toiminnassamme tähtäämme laatuun, ekologisuuteen, avoimuuteen ja reiluuteen. Teemme aidosti omia juttuja, täydellä sydämellä. Voit tutustua yritykseemme osoitteessa www.muotokieli.fi tai Facebookissa klikkaamalla alla olevaa symbolia.

Lattemamman haaste

Sain jo hyvän aikaa sitten ihanasta Lattemamman blogista kivan haasteen. Kiitos kovasta haasteesta Sofialle ja isot pahoittelut, että ehdin asiaan vasta nyt tarttua. Tämä syksy tuntuu taas jotenkin erityisen kiireiseltä, tai sitten sanonta ajan kulumisesta ja vanhenemisesta alkaa vaan konkretisoitua oikein kunnolla...

Minulla oli vakaa aikomus kuvittaa vastaukseni kivoilla otoksilla, mutta kamera on kyllä saanut viime viikkoina olla aika rauhassa, iltaisin, kun kotiin ehdin töiden ja harrastuskuljetusten jälkeen, ei ilman lisäsalamaa kunnon kuvia kyllä saa. Vastauksia olen kyllä ehtinyt miettiä, niinpä mennään nyt näillä:

1. Mitä teet ensimmäiseksi aamulla?

Olen aina ollut enemmän ilta-ihminen, mutta vanhemmiten huomaan olevani ensimmäisenä aamuisin hereillä ja nautin siitä, että saan hetken olla ihan yksikseni. Arkena lähden useimmiten ensimmäisenä ja nopean kaunistautumisen ja aamupalan jälkeen menen työpaikalle ja nautin vasta siellä rauhassa (sähköpostin äärellä) aamukahvin.
Viikonloppuisin nukumme vuoroaamuina miehen kanssa pitkään (Pikkuveli ei nuku koskaan pitkään) ja heräämisaamuina laitan Pikkuveljelle lastenohjelman päälle ja juon rauhassa kahvin ja usein leivon jotain nukkuvalle perheelle mikäli en ole jäähällilla. Nukkumisaamuina juon myös kahvin rauhassa ja loppupäivän olenkin paniikissa, kun en ehdi mitään..

2. Millainen musiikki nostattaa sinua?

Olen musiikin suhteen aika kaikkiruokainen ja kuuntelen musiikkia aika fiilispohjalta. Tällä hetkellä, kun kiire tuntuu oleva vähän elämän joka alueella, kuuntelen mielelläni klassista musiikkia.

3. Mikä on kaunein esineesi ja miksi se tuo sinulle iloa?

Tätä vastausta ei tarvinnut miettiä, minulle ehdottomasti kaunein esineeni on lähes aina kaulassani roikkuva koru, jonka olen saanut Pikkuveljen syntymän jälkeisenä äitienpäivänä. Oma rakas kolmikkoni kulkee aina mukanani ♥
Muiden silmiin koru ei ehkä ole kaunis, mutta minulle se merkitsee paljon. Ja tässä vuosien varrella koru on toiminut lukuisia kertoja hyvänä keskustelun aloittajana, moni on huomannut korun ja kysynyt lapsista.  

4. Minkä maan ruokakulttuuri kiehtoo sinua eniten?

Rakastan hyvää ruokaa ja pidän monen maan mauista. Jos yksi pitäisi valita, tällä hetkellä suosikki olisi varmasti Ranska. Seuraan nykyään vähän televisiosta mitään sarjoja, mutta hetki sitten tullutta Rachel Khoon ohjelmaa Pieni keittiö Pariisissa seurasin ja ihastuin taas enemmän ranskalaiseen keittiöön.

5. Kuka on suosikki elokuvaohjaajasi?

Heh, tähän minun on oikeastaan mahdotonta vastata, koska minulla on todella monta, hyvin eri tyyppistä lempielokuvaa ja olen oikeasti tosi huono nimissä, en kertakaikkiaan muista edes näyttelijöiden nimiä, saatikka ohjaajien ;)

6. Mikä kirja on vaikuttanut elämääsi?

Minulla on parikin kirjaa, joita voin syyttää tiettyjä asioita elämässäni, positiivisella tavalla toki. Lapuudesta voin nostaa vaikuttajaksi Astrid Lindgrenin kaikille tutun Peppi Pitkätossun, jota isäni ahkerasti minulle pienenä luki. Minusta oli hienoa, kun Pepin isä oli merikapteeni ja Peppikin lähti merille. Päätin jo pienenä, että haluan isona merikapteeniksi ja tein koulua käydessäni monta valintaa siihen suuntaan. Elämä kutenkin päätti toisin ja minusta ei koskaan tullut merikapteenia hyvä ehkä niin, olisin tainnut olla ensimmäinen naispuolinen sellainen.., tai Förilautturia, kuten Isäni ennusti, vaan jotain ihan muuta. Joitakin asioita elämääni on noiden valintojen kautta kuitenkin tuosta haaveesta jäänyt.

7. Onko sinulla suosikkia kuuluisista taiteilijoista? Entäpä joku tuntemattomampi johon kannattaa mielestäsi tutustua?

Taiteenkin suhteen olen hyvin kaikkiruokainen, kunhan on kyse klassisesta taiteesta, nykytaide tai moderni taide ei minua juurikaan innosta. Taide on minulle myös vähän fiiliskysymys. Kuuluisista taiteilijoista suosikeikseni voisin listata kaikki klassiset taiteilijat renessanssin ajalta alkaen. Nykytaiteilijoista pidän erityisesti Johanna Oraksesta.

8. Keräiletkö jotain?

Olen aiemminkin tunnustanut olevani kova hamsteri, huono heittämään mitään pois ja hyvä keräilemään kaikkea. Montaa asiaa en tunnusta keräileväni, mutta yhden hassun keräilykohteen voin nyt tunnustaa;) Olen pikkutytöstä asti keräillyt erilaisia Coca Cola -pulloja. Minulla oli aikoinaan aika mittavakin kokoelma lapsuudenkodin kirjahyllyssä se itseasiassa on edelleen vanhempieni ullakolla, mutta sattuneesta syystä se ei ole koskaan saanut meille muuttaa.
Keräilyharrastus on ollut unohduksissa ainakin vuosikymmenen, mutta arvatkaapa kuinka kävi, kun Stockalle tuli viime vuonna Gaultierin suunnittelema erikois-COCA COLA -pullo.. Työpöydälläni on jo kiva pieni kokoelman alku..

9. Haluaisitko jakaa yhden ihanan lapsuusmuistosi?

Lueskelin juuri viikonloppuna lasten kanssa vanhempieni luona omaa vauvakirjaa, jota oma äitini on ahkerasti täyttänyt itse en ole ihan niin ahkera valitettavasti ollut..Juttelimme vanhoista jutuista ja jouduin normaaliin tapaan vähän toimimaan erotuomarina, kun kaksi lapsista hyppi sohvilla ja töni toisiaan. Käskin lopettaa, ettei tule  isompia kolhuja. Muistin samassa omia syntymäpäviäni alle 10-vuotiaana. Silloin kauan sitten oli tapana pitää ihan pienet kotisynttärit ja monena vuonna minä - Juhannuksen onneton lapsi - en saanut niitäkään, kun kaikki olivat ehtineet karata mökeille ja lomareissuille. Yhtenä kesänä onnistuin kuitenkin saamaan kaverit paikalle ja muistan vieläkin sen riemuntunteen. Ohjelmassa oli tietysti kakunsyöntiä - metsämansikoista tehty kakku maistui taivaalliselle - ja seuraa johtajaa -leikki. Mukana oli naapurin poikia ja leikki tietysti yltyi jossain vaiheessa vähän turhan rajuksi, hypittiin sohvilla ja se päättyi arvatenkin vähän epäonnisesti. Naapurin nuorempi poika tippui sohvalta päälleen ja tuli iso vekki otsaan. Onneksi apu oli lähellä ja otsaan ommeltiin 5 tikkiä ja leikit jatkuivat. Kaikki muistelivat myöhemmin synttäreitä hauskoina ja naapurin poikakin sai vähän katu-uskottavuutta ;)  

10. Mikä sai sinut kirjoittamaan blogia?

Alunperin blogin kirjoittaminen alkoi enemmänkin mielijohteesta, oli tutustunut aiemmin lastenvaatteita käsitteleviin blogeihin ja tajusin saavani niistä mahtavaa "vertaistukea" lastenvaatehömpötyksiini. Päätin koittaa, miltä tuntuisi kirjoitaa omaa ja tällä tiellä edelleen olen, yli kolmen vuoden jälkeen.


Haasteessa taisi olla ohjeena keksiä itse uudet kysymykset ja haastaa mukaan uusia kivoja blogeja. Lattemamman kysymykset olivat niin kivat, että laitan haasteen eteenpäin samoilla kysymyksillä seuraaville kivoille ja ehdottomasti tutustumisenarvoisille blogeille:

Kultasiskoni

Hues of Black

Souliina

Antakee armoo

Ei ihan vielä

Paperiset houkutukset

Vaikka nykyään lähes kaikki lasten vaatemallistot löytyvät netistä ja sieltä ne päasiassa ostankin, tulee postiluukusta silloin tällöin tietyiltä merkeiltä vielä perinteisiä paperisia katalogeja. Minusta paperikatalogeja on ihana selailla, niistä saa yleensä kivoja ideoita, kun tulee helpommin katsottua myös pelkkien vaatekuvien lisäksi myös ne mainoskuvat. Netissä itse ainakin harvemmin katselen erikseen mitään mainoskuvia ja minusta niitä on vähän vähemmän myös tarjolla.

Meillä Neiti on myös hoksannut nämä postilaatikkoon tulevat katalogia ja esim. HenkkaMaukan kuvasto on aina kovin luettu opus ja sieltä pitää saada ainakin se ja se ja vielä ehkä tuokin..

Tässä parin viime viikon aikana on postilaatikosta löytynyt HenkkaMaukan kuvaston lisäksi ainakin Cyrilluksen ja Ilovegorgeousin kuvastot. Kaikkia on luettu ahkerasti ja kaikkiin on myös tehty erilaisia ympyröitä toiveiden kohdalle.

Ilovegorgeousin kuvasto oli tullut sellaisena päivänä, jolloin olit työreissussa ja Neiti oli sen itse postilaatikosta käynyt noutamassa. Sain iltapäivällä tekstarin, jossa Neiti totesi, että lempparikuvasto tuli, ympyröin ne, mitkä saa tilata. Viikonloppuna on kaverin synttärit ja sinne tarvitaan ainakin valkoinen tai pinkki paita, sydänhame ja laukku.

Neiti on kesän aikana kasvanut hurjasti ja inventoidessamme kaappeja hetki sitten laitoimme paljon vaatetta pois niitä muuten löytyy lähiaikoina huutiksesta, eilen aloitin urakan., joten tällä kertaa teimme tilauksen Ilovegorgeousille. Tilatuista vaatteista lisää myöhemmin.

Selaako joku muu mielellään paperikuvastoja vielä?

Omenat parhaimmillaan

Meillä tykkää kaikki omenoista. Laitoimme tontillemme heti talon valmistuttua kolme omenapuuta ja innokkaasti olemme odottaneet, että saisimme isot sadot puistamme. Parina vuonna satoa on tullutkin ihan kivasti, mutta lähinnä vain sen verran, että olmme päässeet nauttimaan suoraan puusta syötävistä omenoista. Tänä vuonna sato oli aika huono, kahdesta puusta tuli yhteensä alle kymmenen omenaa ja yksi omenapuista oli talven aikana kuollut, myyrät olivat järsineet juuret :(

Onneksi, kiitos ihanien ystävien, emme ole ihan ilman omenoista jääneet. Saimme ison kassillisen ihanan makeita omenia ja pitihän niistä vähän jotain leipoakin. Oma ehdoton suosikkini on kaura-omena -paistos, josta lapset kyllä eivät ihan niin paljoa tykkää. Omenapiirakkaa olen joka syksy koittanut tehdä, mutta jostain syystä en ole onnistunut hyvää reseptiä löytämään.

 
Isoveljellä oli viikolla taas kotitauloutta koulussa ja siellä oli tehty tällä kertaa omenapiirakkaa. Kun saimme omenakassin, ehdotin tietysti heti, että tehdään kaura-omena -paistosta. Koska taidan tosiaan olla ainoa, joka siitä tykkää, idea ei saanut kovinkaan isoa kannatusta. Isoveli ehdotti, että hän voisi tehdä koulussa tehtyä piirakkaa ja tämä idea sai heti kannatusta.

 
Piirakan teko ei kauaa vienyt ja piirakasta tuli todella ihanaa. Reseptissä oli piimää, joka varmaan teki taikinasta pehmeän ja kostean, juuri nämä ominaisuudet minulla on omenapiirakasta aina puuttuneet.

 

Piirakan teko sujui tosi näppärästi, selvästi poika on tarkkaan koulussa kuunnellut ja ohjeiden mukaan hommat tehnyt. Äidin ei tarvinnut tälläkään kertaa juuri leipomiseen puuttua. Ja tällä kertaa piirakan teko ei edes ollut läksynä (vaikka ensin niin luulinkin..)

 

 

 

 

 

Koska minulle jäi lähinnä jälkienkorjaajan rooli tämän piirakan teossa ehdotin, että voin käydä nappamassa lähikaupasta jätskiä tai vaniljakastiketta piirakan kaveriksi. Äiti, ei sun tarvii, mä voin tehdä senkin.

 

 

Piirakan paistuessa poika teki helpon, mutta erittäin maukkaan vaniljakastikkeen.

 

Piirakkavuoan tyhjennyttyä perhe sopi yhteistuumin, että seuraavaksi omenapiirakan leipomisvuoro on Isoveljellä, kaura-omena -paitokset unohdetaan. Vaikka en ihan täysin allekirjoittanut sopimusta, ilomielin syön jatkossa Isoveljen leipomaa piirakkaa. Ja tarkemmin ajateltuna minulla on kuulkaa tulevaisuudessa aika hyvät oltavat, mikäli pojan into kotitalouteen jatkuu yhtä kovana.

 

Mukavaa viikonloppua kaikille!