TRAMPOLIINI.
Ekan trampoliini hankittiin pihalle viisi vuotta sitten, ennenkuin oltiin edes muutettu. Ekan kesän tramppa oli etupihalla takapiha oli pelkkä iso kaivanto. Seuraavana kesänä se kasattiin takapihalle ja siellä sen paikka minusta on, poissa katseilta ja sopivasti keittiön ikkunan alla.
Viime kesän lopulla tramppa hajosi, yksi runkopukista petti, onneksi kukaan ei loukkaantunut. Uusi tramppa ostettiin keväällä ja sen oli tarkoitus olla samankokoinen, jotta mahtuu omalle paikalleen takapihalle. Jättitrampoliinin mitat olivat kuitenkin hieman kasvaneet viidessä vuodessa tai sellaisen selityksen sain. Pieni epäilys kuitenkin on, että ostajat saattoivat haluta vähän isomman trampan..äiti ei ollut trampanostoretkellä mukana, eikä edes paikalla kun härveliä kasattiin...
ja tästä johtuen trampoliinille oli pakko keksiä uusi paikka. Vahtoehto B leikkimökin takapiha ei myöskään ollut sopiva ja ainoaksi paikaksi, jossa on 4,3m tasainen tila on luonnollisesti äidin ehdoton ykköstoive, etupiha. Onpa nyt mukava sanoa kaikille vieraille, että me asutaan siinä harmaassa talossa, jossa on etupihalla se kaunis tramppa:) Helppo ainakin löytää perille..
No siinä se nyt nököttää, paraatipaikalla.
Paraatipaikalle se ehkä kuuluukin, kyllä se niin suosittu kapistus on, ihan jatkuvassa käytössä satoi tai paistoi. Pikkuveli aloittaa yleensä pomppimisen aamulla lehdenhakureissulla ja Isoveli pomppii vielä viimeiset pomput Simpsonien jälkeen.Tulee kuulemma paremmin uni, kun saa vähän purkaa energiaa.
Isommilta sujuu voltit etu- ja takaperin, Pikkuvelikin osaa jo kuperkeikan,
peppuplätsistä puhumattakaan.
Säännöt meillä on kaikille ihan selvät,
joskaan kovin tiukkapipoisia sääntöjä meillä ei ole.
Koskaan ei ole mitään onnettomjuuksia, ei isoja, eikä pieniä trampalla sattunut.
Turvaverkko laitetaan aina kiinni.
Kukaan ei hypi, silloin kun joku on menossa tai tulossa.
Mieluiten hypitään yksin, mutta jos kaksistaan tai kolmistaan,
pitää isompien tai voimakkaampien huolehtia pienemmistä.
Voltteja tai muita temppuja ei saa tehdä, jos on muita hyppijöitä.
Ylimääräistä tavaraa ei trampalle tuoda,
kepit yms. on ehdottomasti kiellettyjä, pehmoeläimet ja pallo vähän sallitumpia.
Tämän kanssa on varsinkin Pikkuveljen kanssa pienoista kädenvääntöä ollut
(kuvissa herralla on mukanaan vanha tietokoneen hiiri, tramppaimuri. Pitäähän trampan siisti olla...Kuvauksen jälkeen se kuitenkin sai häädön)
Ainoaksi ongelmaksi meillä on muodostunut se,
että trampoliineja on ehdottomasti liian vähän,
kaikki kolme haluaisivat tehdä niitä temppuja ja hurjia hyppyjä
ja niitä ei muiden läsnäollessa tehdä.
Usein varsinkin Isoveli koittaa livahtaa puoliksi salaa trampalle
ja huikkaa ovensuusta perään,
Mä menen You know where..
ja toivoo, ettei kukaan tule perässä.
Arvatkaapas kuka ilmoitti viikonloppuna
Äiti, mä meen juunouveer,
ja lähti trampalle..
Kyllä siellä hyppiessä hiki tulee.
HYPITÄÄNKÖ TEILLÄ?