torstai 30. elokuuta 2012

Yli ymmärryksen (kirppareista)

Kävin pitkästä aikaa piipahtamassa ajankulukseni kirpparilla. Pari kivaa juttua löytyi taas Neidille, pojille ei mitään.
Tai olihan siellä vaikka mitä, valikoima oli itseasiassa todella hyvä,
varsinkin Pikkusiilissä oli hyllyt täynnä tavaraa.
Pikkuveljelle olisi löytynyt sopivankokoista ja näköistä vaatetta vaikkaa millä mitalla, osa ihan siistikuntoistakin. 

Mutta..tosiaan se MUTTA.

Ensinnäkin hintapolitiikka oli karannut kesän aikana ihan omiin sfääreihinsä.. keväällä olen viimeksi kirpparilla piipahtanut ja hintalaput näyttivät silloin aivan toisilta.

Pikkusiilistä sekä viereisestä Kirppis-Centeristä löytyi tosiaan runsaasti mm. Me&I ja PO.Pin vaatteita. Meillä molemmat on hyväksi havaittuja ja kuosit tykättyjä ainakin loppukäyttäjän mielestä, joten tottakai iskin niihin monessa pöydässä silmäni. Parin ekan pöydän kohdalla kohautin vain tyynesti olkaani, kun totesin, että selvästi käytetynnäköisestä (siis kaukaa kulahtaneen näköisestä), mahdollisesti tahraisesta tai jopa rikkinäisestä trikoopaidasta sai maksaa vähintään 15e, jos niskalapussa luki PO.P tai Me&I. Ajattelin, että ehkä joku yksittäinen myyjä ei ollut vaan aiemmin myynyt kirpparilla ja oli ehkä laskenut vaatteiden hintaan vähän tunnearvoa mukaan. Tai miettinyt, että Me&I tai PO.P on kalliimpi ja suosittu merkki, niin voihan siitä vähän enemmän käytettynäkin pyytää.
Sama hinnoitteluipolitiikka kuitenkin jatkui kautta linjan molemmissa putiikeissa. 

Järkyttävin löytö oli minusta ehkä Me&I -velourhaalarit 45e..
Hämmästelimme erään selvästi iäkkäämmän rouvan kanssa hintaa, kun joku ohikulkija osasi valistaa meitä, että ko. haalarit ovat suorastaan keräilykappale, ne olivat myyty heti loppuun ja nyt niitä ei enää mistään saa. Totesimme iäkkään rouvan kanssa, että 45 eurolla saa kyllä kauniimpiakin vaatteita ja ennenkaikkea uutena kaupasta. Varsinkin kun samat haalarit uutena taisivat maksaa hieman yli 30e   


 
Pikkuveljen suosikkia,  "myrkkispaitaa" on käytetty jo yli vuosi ja se alkaa olla pieni
ja iloitsin, että kirpparilta löytyi parikin samaa kuosia seuraavassa koossa.
Eipä ne meille 15e hintaan kuitenkaan kotiutuneet,
varsinkaan kun molemmista oli värit lähteneet ja toisessa oli reikä hihassa..
Meidän paidasta on uutena maksettu muistaakseni 16e alessa..
 
 
Hintojen nousun lisäksi minusta myös vaateiden laatu oli selvästi huonontunut ja hinta-laatu -suhde kadonnut kokonaan.. Joka ikinen katsomani Me&I vaate (ja todella monin muukin vaate) oli todellakin sellaisessa kunnossa, etten niitä olisi ottanut meille edes eurolla oli merkki tai alkuperäinen hinta sitten mikä tahansa. Tahroja siellä sun täällä, osa sellaisia, ettei niitä selkeästi oltu edes viitsitty koittaa poistaa, reikiä ja mikä ehkä silmiinpistävintä, kaikissa oli väreistä enää muisto jäljellä. Miten ihmiset saavatkin ne värit vaatteista niin totaalisesti katoamaan..? Ja miten ihmiset sitten vielä viitsivät niitä kirpparille myyntiin kantaa?

Minulla meni kyllä kirppareilläkäyntifiilis äkillisesti ohi ainakin hetkeksi. Minusta kirpparin perusidea on se, että myyjä pääsee eroon itselle tarpeettomasta ja saa siitä pienen korvauksen ja ostaja tekee löytöjä, joista voi iloita. Enpä usko, että noiden tavaroiden kohdalla kumpikaan toteutuu, koska ainakaan minä en kauppoja moisista tuotteista moisilla hinnoilla tee.

Onneksi jotain vielä löytyi kohtuuhintaan. Neidille parit apinat, jotka ovat taas kovassa huudossa. Näissä oli kinto loistava ja hinta sopiva kipparille, yhteensä 10€. Näistä tuli ostajalle ja myyjälle hyvät kaupat:)


Millaisia kokamuksia muilla on kirpputoreilta?
Onko muualla vielä vallalla "perinteisempi" kirpparimeininki?

tiistai 28. elokuuta 2012

Cinderin sovitusta

Ihastuin heti Ticketin Cinder -väriin kun sen näin
ja ostettiin Pikkuveljelle haalari kyseisessä värissä täältä.
Haalari ehti olla meillä jo reilun viikon,
ennenkuin sain Pikkuveljen maaniteltua kokeilemaan sitä.
Pikkumiehen pituudesta ei ole kesän jäljiltä mitään hajua
muuta kuin, että kovasti on venynyt.
Pohdin kovasti, otanko 104cm vai 110cm.
Pienempi koko oli ehditty myydä, joten otin sitten isomman.
Ja hyvä niin.
Minusta koko on juuri passeli.
Sovituskuvista ei nyt kovasti mitään näe,
koska malli ei ollut kovinkaan yhteistyöhaluinen, 
vaikka hieman koitin jopa lahjoa..
Ehkä näistä nyt jotain käsitystä saa..
Väri on aivan upea luonnossa
ja mallikin meidän pikkumiehelle passeli.

Miten ihmeessä te muut muuten  saatte niin hienoja sovituskuvia lapsistanne?
Onko meillä vaan erityisen liikkuvaa porukka..? 
Meillä poika viuhtoi ympäri huushollia kamalalla vauhdilla leikkien jääkarhua..




Lumienkeleidenkin teko kuulemma onnistuu.
Äiti mulla on kamala hiki..
 
Haalarin asustus on ihan alkutekijöissään.
PO.Pin pipo on mustana tulossa, se nyt käy mihin vaan, tähänkin.
Inventoin viime talven asusteet ja totesin,
että siellä ei ole mitään
 mitäköhän lapsilla on viime talvena ollut päällään..

Ainoa, mikä löytyi, oli UNQ:n ruskea Dino.
Ruskeaa oli ajatellutkin asusteisiin, mutta minusta se näyttää vähän tunkkaiselta.
Vai mitä mieltä olette?


 Vaaleansinistä ja turkoosia on myös ajatuksissa,
 mutta en tiedä, sopiiko ne sittenkään..

Ajattelin alunperin, että beige on helppo asustaa millä vaan,
mutta nyt kyllä näyttääkin ihan toiselta.  

Nyt tarvitsisinkin kovasti vinkkejä,
millä ihmeellä asustaisin haalarin!






sunnuntai 26. elokuuta 2012

Harjoituksia (syksyn neuletakit)

Meillä aloitettiin perinteinen syksyn sairastelu poikkeuksellisen aikaisin ja yllättävät kotipäivät isompien lasten kanssa ovat antaneet kivasti aikaa vähän järjestellä kaappeihin syksyvaatteita esille ja kesäisempaa pois.

Samalla kun hommaa teimme Neidin kanssa, harjoittelimme vähän stylistin hommaan (ks. aiempi postaus unelmatyöstä!) Personal shopperin homma olisi ollut ehkä vielä hauskempaa, mutta totesimme, että kaapissa on ihan riittävästi kaikkea ja uusille jutuille ei olisi edes tilaa.

Stailattavana tässä casessa siis kolmasluokkalainen luitelijaneitokainen, joka tykkää kaikenlaisista neuletakeista ja farkkutakeista:) Nyt syksyllä niitä on kiva käyttäää koulussa, kun on vähän viileämpää. Neiti kulkee pyörällä kouluun, joten välillä aamuisin on vähän turhan kylmää ja kosteaa ihan pelkällä neuleella mennä, mutta ohuen takin alla neuletakki lämmittää kivasti ja iltapäivällä se riittää jo ihan yksinään.

Olemme jo aiempina vuosina huomanneet, että tällainen settien valmiiksi miettiminen on aika hyödyllistä. Tulee käytettyä vähän monipuolisemmin niitä kaapin vaatteita, kun on etukäteen katseltu, mitä voisi minkäkin kanssa yhdistellä ja mikä sopii mihinkin. Jos tätä ei tee välillä, alkaa ne samat kolme pinon päälimmäistä paitaa kiertää koko ajan päällä.

Tällaisia juttuja kaapista löytyi tällä kertaa.
Tosiaan löytyi, pari juttua oli hautautunut pinojen taakse ja oli päässyt kokonaan unohtumaankin..










perjantai 24. elokuuta 2012

Pipometsästystä


Me jäimme viime vuonna ilman PO.Pin ihanaa lippapipoa ja päätin,
että tänä vuonna olen heti paikalla, kun vaan pipon missäänkään bongaan.
 

Kuva lainattu täältä
 
Karpaloita -blogin Oliviah vinkkasi sunnuntaina, että pipoja on tullut ja heti maanantaina menin Skanssin PO.Piin todetakseni, että kaikki oli myyty.
Olivat menneet samantien ja puhelinkyselyitä oli tullut kuulemma taukoamatta, kaikki muutkin tuntuvat haluavan pipoa:)

Adéa&Aéon -blogista bongasin tiedon, että pipoja saattaisi olla jossain päin Suomea vielä jäljellä ja eilen sain aikaiseksi soitella liikkeitä ympäriinsä.
Jyväskylän liikkeestä kerrottiin, että pipoja hyllyssä on vielä molemmissa väreissä, mutta viikon alusta on tullut uusi sääntö, tuotteita ei enää lähetetäkään postitse, vaan ainoa tapa ostaa on nouto myymälästä tai sitten tehdä ostokset verkkokaupasta.

Plääh:( Ajattelin jo, ettei meille sitten pipoa taaskaan tule.
Pienen toivon jätin vielä parin viikon päästä tulevaan Lontoonmatkaan. Tosin suunnitelmissa ei nyt ollut juosta Lontoossa PO.Pin perässä..

Olin soittanut muihinkin liikeisiin ennen Jyväskylää, mutta niistä ei vastattu tai tarjottiin ei-oota. Iltapäivällä puhelin soi ja soittaja esitteli olevansa Ideaparkin PO.Pista.  Pahoitteli, etteivät olleet ehtineet heti vastata puhelimeen. Ja kyllä, heillä oli vielä hyllyssä pipoja ja kyllä, he voisivat pipon lähettää postiennakolla, kuten aiemminkin on toimittu.
Siis täh?
He eivät olleet kuulleet moisesta uudesta sääännöstä ollenkaan ja olimme Ideaparkin liikkeen superystävällisen myyjän kanssa samaa mieltä, että aika erikoista toimintaa, että myymälä ei halua myydä asiakkaalle tuotetta, vaikkakin sitten postin kautta.

Merkillisestä myyntipolitiikasta huolimatta meille on nyt matkalla oma ihana PO.Pin pipo.  Kiitokset Ideaparkin ihanalle myyjälle!
 
Se onkin sitten eka asuste,
joka on mietitty tulevaan talveen.

torstai 23. elokuuta 2012

Unelmatyö?

En ole vielä tähän päivään ( edes kahden tutkinnon jälkeen..) keksinyt,
mikä minusta tulee isona.
 
 
Törmäsin jokin aika sitten




Kuva lainattu täältä
 
 
ja sieltähän se löytyi,
minun unelmatyöni.
 
Personal shopper ja stylisti
LAPSILLE.
 
Olisiko mikään mahtavampaa,
kuin saada ostella vaatteita lapsille ihan työksi.
Siitä ihan maksettaisiin,
että luuhaa netissä lastevaatekauppojen sivuilla kaiket illat,
yrittää bongata uusia kokoelmia ja juttuja
ja miettii sopivia asusteita talvihaalariin tai juhla-asuun.
Ja ylipäätään jaksaa vatvoa vaikka sukkisten oikeaa väriä.
 
 
No, ehkä tätä unelmatyön toteutumista saattaa hidastaa se,
että meriitiksi ei välttämättä riitä pienen blogin pitäminen
ja parin kolmen lapsen vaatettaminen.
Ehkä myöskään oma tyylitaju ei ole ehkä kaikkien mieleen (mikä tyylitaju..?),
eikä asiakaskunta täällä Suomessa tuskin olisi kovin suuri tuollaiseen palveluun 
 ja ehkä perhe tarvitsee vähän rahaakin silloin tällöin.
 
 
Mitäs pidätte ideasta?
Onko joku muu moiseen törmännyt?

tiistai 21. elokuuta 2012

Lipsumisia

Minulla alkaa selväti ote vähän lipsua vanhemmiten.
Edelleen minulla on periaatteita ja vahvoja mielipiteitä,
mutta huomaan lipsuvani niistä nykyään liian helposti.

Esimerkkinä tässä pari viimeaikaista ostosta Neidille.

Potkupuvut ovat mielestäni suloisia pienillä vauvoilla,
mutta kaikilla muilla yksiosaiset asut ovat vähintäänkin hassuja. 
Varsinkin jos ne ovat kikertävänkukertavia.
Ja meille ei sellaisia tietenkään tule.




Samoin minusta kaikki teinimäiset
OMG, LOL yms.
tekstit vaatteissa ovat vähintäänkin ärsyttäviä.
Niitäkään ei meille tule, tai jos tulee, korkeintaan Isoveljen kalsareihin..


Heh heh..

Kauhulla ajattelen tulevaa,
mitähän seuraavaksi meille kotiutuukaan..:)

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Tällä kertaa sopivaa

Viime syksynä todettiin,
että Neidin talvivaatevarastoissa oli aika paljon vääränkokoisia osia,
nyt tilanne näyttää  onneksi huomattavasti paremmalta.
Ainakin kaikensorttisten mekko- ja kaupunkitakkien osalta.
Kouluvaatteista ei sitten olekaan mitään hajua..

Kultainen Pomp de Luxin untsikka on tilattu jo viime vuonna ja on vasta nyt sopiva.
Monnalisan vaaleanpunainen villakangastakki
ja Ver de Terren musta untuvatakki olivat viime talven käytössä 
ja sopivat onneksi mainiosti edelleen.
Ver de Terren kohdalla pelkäsin jo keväällä,
että se ei enää mahdu tulevana talvena.
Onneksi mahtuu.
 Tai no ehkä voisi olla mahtumattakin, koska ehkä menin tilaamaan keväällä saman takin seuraavassa koossa vaaleanpunaisena.
Me kun ei sitä viime vuonna saatu.. 

Kuvittelin jossain vaiheessa, että Neiti kasvaa enemmänkin
ja mustat BBY tikkitakki ja Little Couturen villakangastakki
ovat löytyneet alesta vartavasten tulevan talven tarvetta varten. 
Sellaista tarvetta ei tarkkaanottaen ehkä tullutkaan..
Ja aika huonosti olen oppinut mitään viime talvesta, kovin montaa hienostelutakkia ei yhteen talveen tarvita,
 yleisin asu on kuitenkin se koulutakki tai sitten harkkatakki:)

Ehkä yksi tyttö näillä hienosteluvaatteilla pärjää taas yhden talven:)





Siistimmät kengät ostimme pari viikoa sitten Pikkujaloista.

Viime talvena totesimme,
että pitkien saapikkaden lisäksi täytyy olla jotkut siistimmät nilkkuritkin
ja nyt löysimme molemmat samantien. 

Toisen parin valitsi Neiti ihan itse.
Ei ole vamaan vaikeaa arvata,
kummat ovat Neidin valinta..



Muita asusteita ei olla ehditty vielä inventoida,
 koitan jossain vaiheessa palata jonkinlaisiin asustejuttuihin 
vaikka en edelleenkään ole niissä kovin hyvä...
tai jopa ihan sovituskuviin, mikäli malli suostuu yhteistyöhön:)