Déjà vu -fiilis

Kuinkas monelle Lingon & Blåbär on tuttu merkki?

Meillä ekat L&B -vaatteet on ostettu joskus Isoveljen vauva-aikoina liki 13 vuotta sitten. Merkki taisi olla siihen aikaan ainoa kotimyyntinä myytävä lastenvaatemerkki ja ainakin minun mittapuuni mukaan tuolloin aika hintava. Pari tuttua ruotsinkielistä äitiä hurahti merkin vaatteisiin tuolloin ja Isoveljen taaperovaiheessa meillä taisi merkin vaatteita olla aika paljonkin. Neidillä en muista yhtäkään merkin vaatetta koskaan olleen ja viimeisillä L&B -kutsuilla muistaisin olleeni silloin, kun Neiti oli vielä vauva, eli kutakuinkin 9 vuotta sitten.

Blogeissa merkkiä en ole muistaakseni juurikaan nähnyt, eikä sitä silmiinin ole muutenkaan pitkään aikaan osunut. Luulin itseasiassa merkin olevan jo historiaa.
Tänä keväänä olen kuitenkin merkkiin törmännyt useampaankin otteeseen ja pari tuttua kollegani sekä lasten harrastuksista tuttu äiti on jopa aloittanut merkin myyjänä toimimisen. Eli Lingon & Blåbäriä on tänä keväänä tullut vähän joka tuutista.

Jos en olisi jo hyvissä ajoin tammikuussa sopinut tulevalle viikolle Pomp De lux -kutsuja, olisin saattanut "joutua" pitämään myös L&B -kutsut.  Kaksia kutsuja samalle keväälle ei nyt kuitenkaan kalenteriin mahdu.

Kuva lainattu täältä

 

Vuosikymmenen takaa minulle merkistä tuli mieleen merihenkisyys ja perusvärit. Ja kirkkaansiniset kukkakuosit. Ja isot L&B kangasmerkit.

Ja erityisesti hyvälaatuiset kankaat.

Silloin merkin vaatteet olivat minusta kivoja perusvaatteita ja nimenomaan pojille.

 

Nyt kun vuosien tauon jälkeen avasin kuvaston, näytti mallisto aika samalta, kuin silloin vuosia sitten. Vähän tuli sellainen déjà vu -olo. En tiedä onko se hyvä vai huono. Siistiä, ajatonta, aika klassista perusvaatetta. Meillä ehkä kuitenkin jo aika nähtyä.

Kuvat lainattu täältä ja täältä

 

Koska olen todella huono sanomaan ei ja taidan olla aika tunnettu lastenvaatehullutuksistani, sain kummaltakin tutulta kuvastot luettavaksi ja kun he parin päivän päästä kysyivät, löytyikö jotain, enhän tietystikään kehdannut olla tilaamatta..

 

Koska itselleni ei mallistosta syntynyt mitään pakko saada -juttuja, saivat Neiti ja Pikkuveli ihan itse valita mitä haluavat vai haluavatko mitään. Pikkuveli halusi kalapaidan, Neiti perhostunikan ja boleron. Bolero osoittautui onnistuneeksi ostokseksi, se on ollut jo ahkerassa käytössä. Kalapaitaakin on testattu, perhoset odottavat vielä lämpimämpiä kelejä.

 

Mitäs pidätte L&B uudesta mallistosta?

 

Ihanaa sunnuntaita,

täällä joutuu kohta lumitöihin, lunta on satanut koko aamun vinosyötöllä..:(

Omaa (luku)aikaa

Minua on pitkään huvittanut tuo sivupalkin kuvaus itsestäni pitäisi varmaan tehdä asialle jotain erityisesti nuo kohdat tykkää sisustamisesta ja haaveilee omasta ajasta. Sisustusjutuista olen joskus kirjoittanutkin, tuosta omasta ajasta varmaan maininnut lähinnä rivien välissä. Se oma aika siis minulta puuttuu ja siitä toki haaveilen, mutta toisaalta en kyllä tätä elämänvaihetta kaikkine kiireineen ja menoineen vaihtaisi pois. Eli jatkan sitä haaveilua.

Saan aina välillä uuttaa uskoa haaveideni toteutumiseen pienistä jutuista. Tällä kertaa kaikki alkoi Pikkuveljen syntymäpäivälahjaksi saamasta uudesta CD-soittimesta ja haaveesta saada välillä lukea jotain muutakin kuin iltasatuja lapsille. Siis muulloinkin kun klo 2 yöllä..

Päätin vuodenvaihteessa taas lukea enemmän, siis muutakin kuin niitä iltasatuja. Tykkään lukemisesta tosi paljon ja paljon olisi sellaisia mielenkiintoisia kirjoja, joita haluaisin lukea ja uusia tulee koko ajan markkinoille. Omasta kirjahyllystäkin löytyy lukuisia sellaisia kirjoja, joita en ole vielä lukenut.
 
Suunnitelma oli siis ulkoistaa jokailtainen iltasatu CD-soittimelle, soittimen kaverina Pikkuveli sai nimittäin aika pinon satu-CD:itä kirjan kanssa sekä ilman kirjaa. Samalla kun soitin lukisi sadun, voisi äiti syventyä omaan kirjaansa, vaikka poika olisikin kainalossa.

Heti synttäri-iltana kävin nappaamassa omasta hyllystä kirjan, jota olen suunnitellut lukevani parisen vuotta, Thomas Mannin Buddenbrookit. Sain luettua yhden sivun, koska minun piti katsoa tiiviisti yhdessä Pikkuveljen Miinan ja Manun luontoretki -kirjaa ja tunnistaa eläimiä.. Seuraavana iltana luin sen oman kirjani ekan sivun uudelleen, koska en muistanut enää, mitä siinä oli kerrottu. Kuuntelimme Saariston lapsia, tällä kertaa CD:ssä ei ollut kirjaa mukana, mutta tällä kertaa äidin piti osallistua piirtämiseen ja vähän muuhunkin oheistoimintoon. Oma kirja ei edennyt sitä ekaa aukeamaa pidemmälle. Kolmantena iltana luin jälleen oman kirjani ensimmäiset aukeamat uudelleen ja kuuntelimme Lenni Lokinpoikasen tarinaa. Sillä kertaa Pikkuveli jaksoi keskittyä tarinaan ja kirjaan ihan itsekseen, mutta niin tein minäkin. Luin omaa kirjaani pari kappaletta, mutta totesin, että en ymmärtänyt lukemaani. Liikaa nimiä ja muistettavaa.

 

Sen jälkeen vaihdoinkin kirjaa, Kinsellan Himoshoppaajat ovat sopivan kevyitä, ei liikaa muistettavaa, eikä niin väliä, vaikka joku lause jää keskeytyksen vuoksi lukematta.

Palaan Manniin ehkä seuraavalla työmatkalla seuraavana onkin kohteena Australia, sinne on sopivan pitkät lennotkin, tai sitten kun on kunnolla sitä omaa lukuaikaa:)

Vaikka kyllä Mann näyttää yöpöydällä paljon fiinimmältä, kuin nuo Kinsellat;)

Olen lukenut nyt koko Kinsellan tuotannon läpi lukuun ottamatta Himoshoppaajan ratkaiseva askel -kirjaa. Sen painos on loppuunmyyty, jos jollakulla sattuu roikkumaan se nurkissa turhaan, minulle saa tarjota. Olen sitä koittanut pitkään metsästää.

Millaisia lukijoita muut ovat?

Voittaja ja alevinkki

Lämmin kiitos kiakille Wheatin paita-arvontaan osallistuneille!!

Kiitos myös Pikku Mineaan kivasta palkinnosta!

 

Arvonnan suoritti tällä kertaa Random.org.

Voittajaksi valikoitui tällä kertaa kommentti numero 20

eli anonyymi Päivi P

Anonyymi30. maaliskuuta 2013 15.29

http://www.pikkuminea.fi/tuotekuvat/125x125/3_8388.jpg

tää ois kiva:)
t.Päivi P
martikainenpaivi(at) hotmail.com

 

PALJON ONNEA PÄIVI P:lle.

Laitatko minulle yhteystietosi,

niin saadaan paita oikeaan osoitteeseen!

 

 

 

JA sitten se alevinkki.

Pikku Minean  koko valikoimasta  saa

-25% alennuksen

TÄMÄN PÄIVÄN (3.4. 23:59 asti)

koodilla kun ostat tuotteita vähintään 35e:lla.

 

Alennuksen saa koodilla kanttis25.

 

Nyt kannattaa käydä kurkkimassa Pikku Minean mahtava valikoima!

 

OStoksille pääset vaikka

tästä.

 

 

Muistutus ja muistiin

Tänään ehtii vielä osallistua mahtavan

Pikku Minean lahjoittaman

WHEATin kaivuripaidan arvontaan.

 

Tästä pääset mukaan.

Samalla itselle muistiin ensi pääsiäistä varten upea idea.

Neiti oli koulussa istuttanut pääsiäisruohoa ja se näyttä tosi mahtavalta.

 

 Ohransiementen sekaan oli laitettu myös jotain muita siemeniä

 pitänee ensi vuodeksi selvittää, mitä tuo toinen kasvi on.. 

ja lopputulos oli aika näyttävä.

Ruukkukin oli itse maalattu. Harmiksi se oli vähän repussa kotimatkalla kärsinyt.

 

Aurinkoista alkanutta viikkoa!

 

onkin aika ihanaa,

kun arki alkaa vasta tiistaista

ja perjantai on jo aika lähellä:)

Viisivuotias vilpertti

Meidän vauva - Pikkuveli - täytti kuun puolessavälissä 5 vuotta. 5-vuotias taitaa olla juuri siinä parhaassa iässä, ymmärrystä jo aika kivasti, mutta vielä kaikki lapsen into ja usko jäljellä. Olen kaikkien kolmen kohdalla toivonut juurikin tässä viiden vuoden iässä, että aika pysähtyisi, eivätkä lapset koskaan kasvaisi isoksi. Isoveli ja Neiti ovat lupauksista huolimatta kuitenkin kasvaneet. Pikkuveljen kohdalla on vielä toivoa, ainakin hän on luvannut olla kasvamatta, kun Peppikään ei kasva.

 

Pellavapään tukka on kyllä valitettavan nopeasti kasvavaa sorttia, kuten poika muutenkin.

Parturiaika pitäisi varata ja pidempiä housuja pitäisi ostaa..

 

Olen ollut viime aikoina tosi huono kirjaamaan ylös kaikia niitä ihania kommentteja ja letkautuksia, joita Pikkuveljeltä on tullut. Pitäisi olla reippaampi. Muistui taas mieleen, kun Pikkuveli pohti syntymäpäivänään, että syntyykö hän sitten uudestaan kun kerran on hänen syntymäpäivänsä. Kun kerroimme, että ei, ei synnytä uudestaan,  hän huokaisi:

no hyvä, kun mä oon miettinyt monta päivää, että miten ihmeessä mahdun äidin masuun. Vaikka äidillä onkin aika iso masu, olen kasvanut niin kovasti..

 

Pikkuveli on kova puhumaan, sekä itsekseen mielikuvitusleikeissään, joita piisaa, että ihan kaikille ihmisille. Hän ei ujostele vieraassakaan seurassa, paitsi silloin, jos häneen kiinnitetään liikaa huomiota.

Hän on pääsääntöisesti hyvällä tuulella ja nauraa paljon.

 

Ideoita riittää ja toteutus on yleensä aika vauhdikasta. Omatoimisuutta löytyy myös, joskus vähän hermostuttavuuteen asti..

 

 

Pikkuveli on henkeen ja vereen ulkoilmaihminen. Ja ulkona on löytynyt jo kaikki pikkupoikien suosikkipuuhat, puuhun kiipeily, pulkkailu kaikista miellään mahdollisimman hurjista paikoista jne...

 

Vauhtia riittää muutenkin ja kun ollaan liikkeellä, ei poika aina pysy ihan kiltisti perheen vanavedessä. Onpa ollut sellaisiakin kauppareissuja, että poikaa on etsitty vähän isommallakin porukalla hyllyjen välistä. Leluhyllyn sijaan iImuriosasto on monesti varmempi paikka löytää poika. Saimme joku aika sitten Taaperokyltin kokeiluun ja se tuli kyllä tarpeeseen, siitä lisää myöhemmin.

 

 

 

Askartelu ja piirtäminen ovat ehdottomasti tämän hetken suosituin juttu.  Kirjaimet ja numerotkin Pikkuveli tuntee jo ja osaa perheen nimet kirjoittaa. Telkkarin edessä poika ei juurikaan jaksa olla. Paperia kuluu ja paperisilppua löytyy kasapäin joka paikasta.

Pientä perfektionosmin vikaa pojasta löytyy, aika usein tuotokset menevät kiukun ja repimisen ja rutistelun säestämänä roskiin, jos jälki ei ole juuri sellaista, kuin pitäisi. Temperamenttia löytyy muutenki aika lailla. Jos kaikki ei mene oman pään mukaan, hän on muuttamassa useimmiten asumaan Myllyyn:) Ja jos kynä satuu eksymään väärään paikkaan, tai tapahtuu jotain muuta ei niin toivottua, asia on aina salaisuus, jota ei saa kertoa muille.




Isoveli ja Neiti ovat Pikkuveljen suurimmat idolit, heiltä apinoidaan kaikki, niin hyvässä kuin pahassa. Toisaalta Pikkuveli osaa myös pyörittää sisaruksiaan,  pitää puolensa ja vaatia kaikkea. Perustelut ovat mitä mainioimpia. Kattokaa kyllä mun pitää saada se viimeinen Kinder-muna, että kasvan, kun mä olen niin pieni. Paljon pienempi kuin te.

 

 Askartelun ja muun puuhaamisen lisäksi Pikkuveli on kova antamaan lahjoja kaikille. Minulla on työpöytä ja kalenteri vuorattu erilaisilla ihanilla piirustuksilla. Tässä alla perheelle kylpytakin vyöstä leivotut pääsiäsikakut. Äiti kun ei tehnyt tarpeeksi pääsiäisen näköistä kakkua:)

 

 

 

Mitäs muut viisivuotiaat puuhailevat?

 

♥ ♥ ♥ ♥

 

Muistakaahan osallistua ihanan Wheat kaivuripaidan arvontaan.

> klik <

Ihana, kamala aurinko

Täällä on ainakin tänään ollut ihana ja aurinkoinen päivä. Ihanaa, kun aurinko paistaa pitkän ja synkän talven jälkeen. Ilmassa on selkeästi jo kevään hajua ja aurinko ihan oikeasti jo lämmittää, vaikka aika kylmää muuten vielä onkin.

Tänään oli ihana huomata, että aurinko saa totisesti ihmeistä aikaan. Vaikka täällä on öisin ollut vielä aika hurjiakin pakkaslukemia, lumi on alkanut sulaa todella nopeaan ja lumettomista paikoista alkaa kevät jo pilkistää.

Rajakivi oli vielä viime viikonloppuna kokonaan lumen peitossa.

Ja tienpenkoille kasatuista lumivalleista on toinen puoli jo sulanut pois.

 



 

Vesikin solisi iloisesti lumen reunalta, vaikka mittari oli tosiaan lähellä nollaa.

 

Ensimmäiset hennosti  vihertävät kukatkin bongasin jo , ainakin helmililja näyttäisi selvinneen hengissä talven.

Kyllä auringon voima on ihmeellinen!!

Mutta vaikka  se aurinko onkin ihana,

tuo se tullessaan kyllä valitettavasti pari pari vähän vähemmän kivaa lieveilmiötä.

 

 

 

IKKUNAT,

miten ihmeessä ne voivat olla noin likaiset??

Miten ihmeessä en ole sitä aiemmin huomannut?

no ehkä siksi, kun niistä ei näe edes läpi..

Ja kuka ihme ne oikein pesisi..?

 

SÄÄNMUKAINEN VAATETUS

tai pikemminkin sen puute.

 

Meillä on tämän viikon aikana alkanut jo se kamala jokakeväinen

taistelu vaatetuksesta lasten kanssa.

Tänään esimerkiksi Isoveli tyynen viileästi lueskeli yläkerran parvekkeella kirjaa auringonpaisteesta nautiskellen

 t-paitasillaan,

vaikka mittari näytti varjon puolella nollaa.

Siis niin kauan, kunnes äidin silmä sattui asian huomaamaan.

AURINKOISTA

JA

RAUHALLISTA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!


****
MUISTAKAAHAN OSALLISTUA HIENON PAIDAN ARVONTAAN TÄÄLLÄ!

Mustalla ei voi mennä vikaan

Olin jokunen viikko sitten Pomp de Lux kutsuilla

kiitos vaan emännälle lämminhenkisistä kutsuista ja erityisesti siitä jumalaisesta Red Velvet -kakusta!

Minusta tämän kauden mallisto näyttää tosi kivalta ja kuvittelin, että meille tulee sieltä vaikka ja mitä juttuja. Koska olin menossa kutsuille ilman lapsia, kutsuja edeltävänä iltana kävimme katsastamassa Neidin kanssa malliston. Tuomio oli tyrmäävä, ihan kamalia, mitään ei tarvitse ostaa, tai siis ei SAA.  

Lähdin kutsuille siis sillä ajatuksella, että ostan vaan sitten Pikkuveljelle juttuja. Neidille on turha mitään katsoa, koska mikään ei kuitenkaan kelpaa. Tyttöjen juttuja oli kuitenkin esillä huomattavasti enemmän kuin poikien ja jotenkin vaan se askel suuntasi sinne tyttöjen rekkien luo koko ajan..

Mallistosta löytyi yllättäen siis minulle yllätyksenä, olin etukäteen ilmeisesti tutustunut vähän hätäisesti mallistoon joitakin kivoja juttuja MUSTINA. Kapeita housuja/leggareita, jotka on todettu jo parin vuoden kokemuksella loistavan mallisiksi, löytyi nyt mustina, samoin kaunista toppia, jossa kiva painijamallinen selkä, materiaali ohutta neulosta, jossa ekstrana vielä glitterlankaa mukana. Vaikka olimme sopineet, että en osta mitään, päätin ottaa riskin.. Musta kelpaa meillä nykyään lähes poikkeuksetta.

 

Niin kävi nytkin,

tässä ekan kokeilun tunnelmat:)

 

Mustalla ei siis voi mennä vikaan!!

 

 

 

 

Erika Top, Tiana Leggings, Jobelle Belt

Kuvat lainattu täältä

 

Saimme kotiin selattavaksi katalogin ja yllättäen sitä on luettu aika ahkeraan

ja halutaan listalla - siis  Neidin - alkaa olla kutakuinkin kaikki setit.

 

 Ei tule olemaan helppoa valita vaatteita,

kun saamme niitä  kotona, omilla kutsuilla parin viikon päästä mallailla.

Mahtaakohan mitään olla silloin enää jäljellä, aika monta juttua näyttää olevan jo loppuunmyyty..