Väärinpäin

Kavereiden kanssa..

..yksin..

 

 

..kylässä..

 

..kotipihalla..

 

..jopa reissussa..

 

..sisällä..

..rannalla..

 

..ja jopa vedessä...

 

 

Neiti 11vee on ollut ihan koko kesän väärinpäin.

Kärrynpyöriä, arabialaisia ja käsilläseisontaa.

Siinä kesän ohjelma.

 

Vähän toivoisin jo, että luistelukausi pian alkaisi ;)

 

Diginatiiveja

Äiti, ota tästä kuva, tää on niin ihana

Anna mä katon...

ota vielä vähän lähempää, niin että ne mansikat näkyy kunnolla.

 

Aika hyvä. Lähetä se mulle, niin laitan sen Instaan.

Äiti, otaks tästä kuvan ja laitaksä sen Instaan?

Osaat sit ostaa mulle oikeen takin.

Ootko tykännyt mun uusimmasta kuvasta?

Meillä lapset ovat aika aktiivisia ja innokkaita, mitä tulee sosiaalisen median ja  erilaisten koneiden käyttöön. Isommilla lapsilla on omat tietokoneet, tabletit ja älypuhelimet ja he käyttävät nettiä aika paljon. Pienin ei tietysti vielä käytä tietokonetta, mutta osaa sujuvasti tabletilta ja äidin puhelimesta kaivaa pelit päälle ja pyytää sisaruksilta tabletille Yle-Areenan tai YouTubesta Peppimusaa päälle. Pleikkarin pelaaminenkin onnistuu, kunhan joku virittää vehkeet päälle.

Ollaan monta kertaa juteltu yhdessä netin käytöstä ja asiasta on ollut koulussakin kiitettävästi puhetta. Tarkistamme koneet ja puhelimet aika usein, olen seuraajana kaikissa Some-jutuissa, missä lapsetkin ovat. Ja kiitettävästi lapset tulevat kysymään esim. voiko laittaa jonkun kuvan Instaan tai voiko kirjautua jonnekin sivustoille. Uskoisin siis lasten hallitsevan "nettiketin". Silti kuitenkin aika usein mietin, voinko kuitenkaan olla tarpeeksi suojeleva, kun en kuitenkaan voi vahtia lapsia ihan joka hetki? Heille nettimaailma on niin luonnollista, pieninkin haluaa kurkkia Instakuvia äidin puhelimesta ja pyytää aina välillä kuvaamaan hänen juttujaan ja laittamaan ne Instaan.

Lisäksi mietin, pystynkö enää edes vahtimaan noiden elämää netissä ja muissa kanavissa? On KIKit, WhatsAppit, FaceTimet ja vaikka mitkä, mistä minulla ei ole mitään hajua enää. En osaa sellaisia edes itselleni asentaa. Sain viime viikolla uuden puhelimen vahan Lumiani tilalle ja arvatkaa kenen avustuksella olen sen saanut toimintakuntoon..          
No Neidin tietysti. Hänellä on joulusta asti ollut oma iPhone ja hän asenteli minulle vaikka mitä juttuja. Vielä kun itse osaisin niitä kaikkia käyttää.

Toisaalta olen todella iloinen, että lapset käyttävät mieluusti ja ennen kaikkea oppivat helposti käyttämään laitteita ja ohjelmia, jotta pysyvät menossa mukana myös tulevaisuudessa. Toisaalta kovasti pohdin sitä miten suojella heitä tarpeeksi ja miten ohjata heitä oppimaan koneiden ja netin järkevää käyttöä.

Olisi mukava kuulla,

millaisia netin ja koneenkäyttäjiä teidän lapsenne ovat

ja oletteko miettineet yhdessä pelisääntöjä?

 

Valvotteko käyttöä jotenkin

ja jos, niin miten?

Nämäkin kirsikat piti kuvata - Instaan tietty :)

 

Seikkailuja puistossa

Lomamatka Tanskaan on tehty ja vähän sen jälkeen on ehditty jo hengähtääkin. Vanhempien mielestä kotona lomailu (jos sitä nyt siksi voi kutsua, kun siellä listalla odottaa vaikka ja mitä hommaa..) olisi kaikkein ihaninta. Mutta koska perheeseemme on siunaantunut kolme erittäin eloisaa ja levotonta lasta, on ohjelmaa pitänyt koittaa järjestää vähän joka päivälle. Isommat lapset onneksi huolehtivat ohjelmapalveluistaan kyydityksiä lukuunottamatta kiitettävän omatoimisesti, mutta tulevalle eskarilaiselle pitää koittaa itsekin jotain välillä järjestää. 

Kavereita on kaikilla onneksi ihan tässä naapurustossa kivasti, mutta sitten kun on monta sellaista päivää peräkkäin, kun kaikki kaverit ovat kadonneet lomailemaan ja mikä pahinta tietysti jonnekin maailman ihanimpaan paikkaan, Lintsille, Särkänniemeen tai muualle.. pitää koittaa keksiä jotain vähän kotiympyröitä mielenkiintoisempaa puuhaa.

Täällä Turun seudulla on oikeasti aika paljon kaikkea tosi kivaa puuhaa lapsille, kun vaan viitsii vähän liikkua omalta pihalta kauemmas. On Muumimaailmat, Väskit, Turun linnat, Kuralan kylämäet, JukuParkit , HopLopit, LeafArenat, Caribiat ja vaikka mitkä. Ja nämä yleensä kaikki tulevat ehdotuksina lapsilta, kuin apteekin hyllyltä, kun ruvetaan pohtimaan, mitä tehtäisiin. Monessa kivassa tekemisessä on ongelmana se, että tällä porukalla päivään saa helposti hujahtamaan rahaa runsaasti.

Onneksi täältä Turun seudulta löytyy myös vaikka mitä ihania juttuja ihan ilmaiseksikin. Yksi meidän ehdottomista suosikeista, sellainen mitä myös mieluusti retkikohteeksi ehdotetaan on Seikkailupuisto, seikkis. Olen Seikkiksestä aiemminkin kirjoitellut (ainakin täällä, täällä ja täällä).

 

Tänä vuonna emme ole poikkeuksellisesti vielä kertaakaan ehtineet alkukesästä Seikkiksessä käydä ja nyt perjantaina olikin eka kerta, kun sinne suuntasimme ylimääräisiä höyryjä pois päästelemään ja Pikkuveljen parasta ystävää tapaamaan.   

 

Edelleen pojilla näyttää olevan samat tutut kulkureitit ja mielipuuhat. Ja jopa sama paita on näköjään päällä, kuin viime vuoden postauksen kuvissa, tosin kokoa isompana;) Tällä kertaa keli oli niin lämmin, että olimme varanneet uikkarit ja veneen mukaan ja suurin osa päivästä menikin laivoja uittaessa.

Uutena juttuna oli tänä vuonna kokonaan uusittu liikennepuisto. Ja se oli kuulkaa hieno! Liikennevalot, kivat pikkuiset talot ja hienot istutukset. Ja jalankulkijoille omat reitit. Pojat (ja jopa Neitikin,  joka tuli mukaan vähän vahingossa, Bestiksensä kanssa) olivat todella innoissaan liikennepuistosta ja loppujen lopuksi ajelivat siellä kaksi vuoroa putkeen.

Äidin näkökulmasta iso plussa olivat nuo jalkakäytävät, nyt liikennepuistoon pääsi vähän katsomaan lasten perään, meillä kun ei ihan vielä eskarilla nuo liikennesäännöt olleet hanskassa..

Vesi veti puoleensa niin isoja kuin pieniäkin. Porukan pieninkin, ikää 1v 3kk pääsi myös onneksi vähän osallistumaan vesileikkeihin.

Laivojen uitto oli päivän paras juttu. Niin Pikkuveljen ja hänen parhaan kaverinsa kuin aika monen muunkin mielestä.

Kiipeilyä ja keinumistakin ehdittiin vähän kokeilla.

Ja kun päästiin 5 tunnin puistoseikkailun jälkeen autoon istumaan,
takapenkiltä kuului heti

Äiti, koska tullaan uudestaan.

Heti huomennako?

 

Viikonlopuksi on muita suunnitelmia, kivoja sellaisia.

Niistä lisää ehkä myöhemmin.

 

AURINKOISTA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

 

 

♥ kristallia

17.7.

Viime vuosituhannella.

 

Paljon rakkautta ja tutun papin aamen.

Kuusiston kirkko ja Ruissalon kansanpuiston paviljonki. 

 

  Ikimuistoinen päivä.

Yksi elämäni onnellisimmista.

 

 

Tänään on Wikipedian mukaan kristallihääpäivä.

Uskon päivän olevan vähintään yhtä onnellinen.

 

15 vuotta yhteistä taivalta.

Sekuntiakaan en pois vaihtaisi.

Päinvastoin toivon runsaasti yhteisiä vuosia lisää.

 

Paljon on tapahtunut.

Kahdet askeleet ovat muuttuneet viideksi.

Toivon paljon lisää niitä tapahtumia eli sitä elämää.

Ja onnea.

 

 

Askeltajia ei enää tarvita lisää,

seuraava sukupolvi hoitakoon sitten sen meidän puolesta.

♥ ♥

Puoliväli

Tänään tajusin, että nyt on jo puoliväli.

Neljä takana ja neljä edessä.

Siis puolet lomasta on jo mennyt.

Siis PUOLET.

Apua.

Minulla on aina pitkä loma ja siis aikaa tehdä vaikka mitä rästihommia, sellaisia, mitä ei koskaan arkena ehdi tehdä. Tai niinhän sitä luulisi. Aina kovasti suunnittelen alkukesästä, että teen sitä ja tätä lomalla. Ja syksyllä taas totean, etten muistanut. Etten muka ehtinyt. Etten viitsinyt.

Tänä kesänä päätin ekaa kertaa laittaa ne tekemiset ylös, listaksi. Ei ainakaan unohdu. Ja voi vähän suunnitella.

Toin viime vuonna Australiasta hauskan MUST DO LIST -vihon ja nyt vihdoin otin senkin käyttöön. Nyt on kesän suunnitellut tekemiset, niin hyvässä kuin pahassakin listattu ylös. Syksyllä voi sitten miettiä mitä voi ensi kesän listasta suosiolla jättää pois. Liian vakavasti listaa en tietystikään ota, onhan nyt loma :)

Tänään tuli listasta hetkeksi pienimuotoinen ahdistus, kun tajusin, että loma on tosiaan puolivälissä, mutta listasta, ei niistä kivoista jutuista eikä niistä vähemmän kivoista, en ole juuri mitään saanut tehtyä. Ehkä vielä ehtii.

Onko muilla lomalla to do -listoja

vai

otatteko loman ihan loman kannalta? 

Mustikka-aikaan

Mihin tämä aika oikein menee?
Kohta ainakin mainospostin mukaan on jo taas koulun alku ja heinäkuukin on jo hyvällä vauhdilla. Mansikka-aika on parhaimmillaan ja mustikatkin näyttävät pikkuhiljaa kypsyvän.

Meillä on tontin takaosassa pikkuinen metsä, jossa kasvaa paljon mustikoita ja puolukoita ja niitä sieltä joka kesä ollaan lasten kanssa ahkerasti poimittu. Viikolla huomasimme, että ekat mustikat olivat alkaneet jo kypsyä ja heti lapset rupesivat haaveilemaan mustikkapiirakasta.

Otimme mukit käteen ja teimme pienen mustikkaretken. Kyllähän siellä jo osa olikin kypsiä, mutta suurempi osa vielä vähän raakoja. Paras mustikka-aika taitaa olla siis vasta tulossa.

 

Sitkeitä poimijat kuitenkin olivat ja saimme kuin saimmekin pienet astiamme aika täyteen, vaikka suurin osa kyllä taisi paluumatkalla sujahtaa parempiin suihin..

 

Kotona piti sitten heti tehdä se mustikkapiirakka. Eikä mikä tahansa, vaan se paras, se äiti, mitä kaikki haluaa aina syödä. Ja kaikilla tarkoitetaan meidän perheen lapsia..

Olen kokeillut kaikkia hienoja reseptejä, mutta silti lapset haluavat aina tätä maailman helpointa ja yksinkertaisinta mustikkapiirakkaa. Tällä kertaa siihen ei niitä mustikoita riittänyt ihan niin paljon kuin ohjeessa on, joten piirakka oli enemmän sitä piirakkaa, mustikoita oli vain päällä koristeena. Ja sehän sopii lapsille, itse piirakka kun on heidän mielestään sitä parasta;)

Maailman helpoin mustikkapiirakka 

 

2 munaa

2 dl sokeria

100g sulatettua voita

3 dl vehnäjauhoja

1 1/2 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 dl maitoa

 

Pinnalle 5 dl mustikoita

 

- vaahdota munat ja sokeri

- sekoita kuvat aineet keskenään ja lisää varovasti nostellen muna-sokeri -vaahtoon vuorotellen voisulan kanssa

-lopuksi lisää maito taikinaan

-kaada taikina leivitettyyn piirakkavuokaan ja ripottele mustikat päälle

-paista 200 asteessa noin 20 min, kunnes pinta on kullankeltainen

Onko teillä tehty jo mustikkapiirakkaa?

 

Olisi kiva saada vinkkiä hyvään ohjeeseen,

tämä meidän kun on tosiaan enemmän lapsien makuun..