Tyhjästä täydeksi

Vuoden pari ekaa viikkoa on takana ja vielä ollaan hengissä:) 

Vaikka meillä kaikilla alkoi työt ja koulut jo heti maanantaina 4.1., oli vuoden ensimmäinen viikko mukavan leppoisa keskiviikon vapaapäivän vuoksi. Lasten harrastuksetkin olivat vielä suurelta osin joulutaolla. 

Kalenteri näytti ihanalta. Tyhjältä.

Kulunut viikko onkin ollut sitten karu todellisuus harrastavan perheen arkeen. Joka ikinen ilta on jonkun lapsen harrastuskuskaus tai pari, parhaimpana iltana kaikilla kolmella on harkat. Omiakin menoja kasautua tälle viikolle ihan kiitettävästi. 

Ihanaa siis, että on taas viikonloppu! 

Täytin viime viikolla meillä ehdottoman välttämätöntä kapistusta, perhekalenteria ja totesin, että kevät näyttää taas aika tarkkaan suunnitellulta 

ja kesähän on jo ihan ovella:) 

Tämän vuoden kalenteri on hankittu loppukesällä Tukholman reissulta, Pikkuveli on aina ollut kova Peppi-fani ja hän valikoi tietysti Peppiaiheisen kalenterin. Sen verran syksyn aikana poika on kasvanut, että nyt hänestä Peppikalenteri on ihan älyttömän lapsellinen ja ennekaikkea tyttömainen:) Onneksi kalenterin majapaikka on kodinhoitohuoneessa, ettei se ole ihan kaikkien kavereiden näkyvillä. 

Ja kuten kuvasta huomaa, kalenteri on todella täyttynyt, joka päivälle riittää menoa ja muistettavaa. Ollaan miehen kanssa todettu monta kertaa, että ilman tätä koko perheen logitiikka-apuria emme arjesta selviäisi, tai ainakaan olisi oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin. Saattaisipa joku lapsi joskus unohtua jonnekin jäähallin pukukoppiin odottamaan turhaan hakijaa..

Mitenkäs muiden perheiden menot sovitetaan yhteen, löytyykö teiltäkin yhteinen kalenteri, vai pysyykö arki hallussa muilla keinoilla?

IHANAA VIIKONLOPPUA, 

vihdoinkin saadaan nauttia lumesta!

Menneet ja tulevat hetket

Viime vuodenvaihteessa sain Anulta ihanan idean purkista, johon kootaan vuoden parhaat hetket.Kiitos Anu ihanasta ideasta, meillä siitä innostui koko perhe ja intoa on riittänyt koko vuoden.  

Viime vuonna purkin askarteli Neiti. Purkkia on säilytetty keittiön lokerokossa ja se on siinä aika tehokkaasti muistuttanut olemassaolostaan, purkkiin on kertynyt vuoden mittaan kiva pino hyviä hetkiä. Jokainen perheenjäsen oli kirjoittanut lappuja, toki tytöt taisivat tällä kertaa olla vähän poikia aktiivisempia:) 

Uuden vuoden päivänä avasimme purkin ja luimme yhdessä kaikki laput. Oli ihanaa yhdessä muistella vuoden aikana tapahtuneita juttuja, osa oli jo päässyt unohtumaankin ja joistain muistoista tuli mieleen tosia ihania hetkiä. 

Koko perheen mielestä purkki ja laput olivat edelleen mahtava idea ja päätimme jatkaa "purkittamista" tänäkin vuonna. Ajattelin, että siirrämme laput pois purkista ja vaihdamme siihen uuden etiketin, mutta Neiti tahtoi askarrella ehdottomasti uuden.

Oikeastaan se taitaa ollakin aika kiva juttu, nyt voimme säästää laput omassa purkissaan ja palata niihin vielä joskus myöhemminkin. Nyt pitää vaan keksiä purkille (purkeille..) sopiva säilytyspaikka..

Purkista tuli tällä kertaa musta-kultainen. Kaunis minusta. 
Kuumaliimaa piti purkin tekoon saada. Itse purkkiin sitä ei kovin tainnut paljoa tarvita, mutta kaikki liimapötkylävarastot loppivat. Syy liimankulutukseen selvisi hetken päästä, Neiti taiteili liimasta itselleen korun, ohjeet olivat kuulemma löytyneet jostain Pinterestistä, Instasta tai YouTubesta. Siellä on vaikka kuinka paljon DIY-ohjeita, kannattaisi sunkin äiti käydä tsekkaamassa :)

Toivotaan paljon uusia ihania muistoja alkaneelle vuodelle!

Vuoden vaihtuessa

Hyvää ja onnellista 
uutta vuotta 2016 

kaikille

ja tervehdys täältä kaikille 

PITKÄSTÄ PITKÄSTÄ aikaa!

Syksy ja joulunaika sujahtivat ohi pikakelauksella, arkirallin pyörteissä. Normaali arkiralli sai syksyn aikana lähes joka viikko uusia käänteitä, välillä saatiin nauttia iloisista uutisista ja juhlasta, välillä niistä elämän varjopuolista ja surusta. Syksyyn mahtui liikaa töitä ja työmatkoja, yllättäviä menoja ja muita yllätysmomentteja. Oma aika ja sitä myötä tämä bloginkin päivittäminen jäivät aivan hunningolle. Isot pahoittelut siitä, toivottavasti vielä löydätte tänne :) Syksy oli sen verran raskas, että toivon todella parempaa ja valoisampaa kevättä!

Vaikka tapahtumaa oli syksyn aikana paljon, kameran muistikortille niitä ikuistui harvinaisen vähän. Puhelimen kameraan onneksi jotain on tallentunut, jotta tästäkin syksystä jää edes vähän muistoja. 

Jäähalli on tainnut olla ainoa paikka, josta kuvamateriaalia on normaaliin tapaan, Neidin kausi on sujunut hyvin ja intoa riittää. Ja äidin varpaat palelevat edelleen.

Joulun aika sujui tuttuun tapaan kotosalla, tänä vuonna joulunodotus vaan ei ollut normaalinlainen. Rakastan joulun tunnelmaa ja valmistautumista, tänä vuonna pääsin joulutunnelmaan vasta jouluviikolla, ja valmisteluihin ehdin käyttää vain pari päivää. Onnksi joulun tunnelma ei ole kiinni siitä, kyllä se oma perhe ja yhdessäolo sen tekevät. 

Välipäivät menivät missäs muualla kuin luisteluleirillä ja arki alkaa jo maanataina, joten huilitauko arkirallista jäi aika pieneksi. 

Onneksi loma kuitenkin tekee tehtävänsä vähän lyhyempänäkin ja uskon ja toivon, että uusi vuosi tuo tullessaan uudet alut, tuulet ja voimat. Lupaan tännekin taas ehtiä, jos en ihan joka päivä tai edes viikko, mutta aina kun on aihetta. 

Toivotaan, 

että uusi vuosi tuo 

uudet tuulet 

ja pajon kerrottavaa!

Sadonkorjuuta

Onnea on 

oma piha, 

josta saa vielä lokakuussakin 

täytettä niin ruokapöytään 

kuin maljakkoonkin. 

Ihanaa ja värikästä viikonloppua kaikille!

Nautitaan näistä syksyn kauniista päivistä ja sadonkorjuun antimista täysin rinnoin!

Ihanaa teatteria - Tamara

Olen pikkutytöstä asti rakastanut teatteria eri muodoissa, kiitos omien vanhempieni, jotka ahkerasti minua mukanaan erilaisiin esityksiin kuljettivat.

Nykyään teatterissakäynti on harvinaista, ja sitäkin nautinnollisempaa herkkua. Ruuhkavuosien aikataulujen säätäminen on yleensä sen verran haasteellista, että melkein on helpointa on vaan pysytellä normaaleissa arkirutiineissa, eikä koittaa epätoivoisesti sovittaa logistiikkaa melkeinpä mahdottomiin kiemuroihin. Onneksi välillä sentään tulee pieniä rakoja ja pääsee nauttimaan ihanasta kulttuurista. 

Tämän syksyn teatterikausi lähti komeasta käyntiin viikko sitten, kun sain Åblogien kautta mahdollisuuden päästä katsomaan Turun kaupunginteatterin uuden Tamara -musiikkinäytelmän ennakkonäytöstä. Tamaran ensi-iltaa vietettiin viime  viikon viikonloppuna. Lämmin kiitos lipuista Turun Kaupunginteatterille!

Turun kaupunginteatterin peruskorjaustyön vuoksi teatterin tilat toimivat mm. upeassa LOGOMOssa, jossa Tamarakin esitetään. Logomon aulaan on koostetu upea pukunäyttely, jossa on esillä alkuperäisiä upeita Tamaran roolipukuja, asusteita ja muuta loistokasta rekvisiittaa hänen elämänsä varrelta.

Loisto jatkui teatterisaliin, jossa lavasteet olivat aivan mielettömät, yksinkertaiset, mutta samalla upean loisteliaat. Samoin pukuloisto näytelmän aikana oli omaa luokkaansa, Tamaran tyyliin sopivasti.

  Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Vaikka vähän nuorempaa ikäluokkaa olenkin (ainakin jollain mittapuulla..) Tamara Lundin upea ja mielenkiintoinen elämä on minulle tuttu lehtien palstoilta ja vanhempien puheista. Tamaran musiikkia olen kuullut paljon lapsuudenkodissani. Näytelmässä musiikki olikin suuressa roolissa ja kuljetti hienosti Tamaran tarinaa eteenpäin aina hänen lapsuudenmaisemistaan viimeisiin hetkiin. Upeista laulutulkinnoista vastasi kolme vahvaa naista, nuorena Tamarana Sofia Arasola , aikuisena Tamarana Angelika Klas ja syöpään sairastuneena, varttuneena Tamarana Kirsi Tarvainen.  Ja vaikka kolmen naisen roolit vaihtelivatkin pitkin näytelmää, katselijalle jäi tunne yhdestä Tamarasta.

 Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Tamaran omaelämäkertakirjaa Lohikäärmeen pahvikulissit (Otava 2000) en ole lukenut, mutta tämän teatterin jälkeen taatusti luen, jos vaan sen käsiini jostain saan. Näytelmä perustuu tähän kirjaan. Pienen välähdyksen Tamaran loisteliaasta elämästä toivat upeat lavasteet sekä puvut. 

                                                           Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Näytelmä oli todella upea elämys, tarina ja musiikki imaisi heti alusta mennessään ja kappaleen loputtua oli vaikea taas orientoitua tähän hetkeen.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Käytkö sinä usein teatterissa?

  

Syksyyn varustautumista

Syksy on hiipinyt hissukseen pihan väritykseen ja mieleen. Harrastusarki pyörii täysillä ja kalenteri on jo täynnä jouluun asti. Ainoa asia, missä en ole vielä syksyyn herännyt, ovat vaatekaapit, niin omat kuin lastenkin. Ne elävät vielä ihan kesäaikaa.

Vaikka kulunut viikokin on ollut vielä tosi lämmin, on aamuisin huomannut, että kyllä se kesä jo meni. Lämpöä on ollut vain himpun verran nollan paremmalla puolella seitsemän jälkeen, kun olen autoon raahautunut. 

Omassa vaatekaapissa on helppo vaan kaivella lämpimämpää vaatetta enemmän esille. Lasten vaatekaapit onkin sitten toinen juttu. Kesä ja aurinko ovat tehnet tehtävänsä ja inventaario pitää tehdä perusteellisesti, jotta löytää edes jotain sopivaa vaatetta.

Neiti oli itse omatoimisesti viikolla kaivellut kaappejaan ja pinonnut ison läjän pientä vaatetta huoneensa oven ulkopuolelle. Vaaterekkiin jöi roikkumaan vain pari hassua paitaa. Totesimme, että ehkä pitää ryhtyä hommiin ja ostaa vähän syksyisempää täytettä rekkiin ja kaappiin.

Koska harkkakausi on toden teolla pyörähtänyt käyntiin (tarkoittaa meillä 13 kyyditystä vikon aikana) olen todella iloinen, että Neidille voidaan ostaa vaatetta netistä. Ja onneksi löytyy kotimaisia verkkokauppoja, joista toimitus on nopsaa ja asiakaspalvelu loistavaa. Ja tietysti valikoima on juuri oikeanlainen. 

Ongelmaksi taisi tällakin kerralla muodostua valinnanvaikeus, ihan kaikkea kun ei kerralla voi osta.. Tässä Neidin valinnat yhdestä suosikkikaupastamme, Pikku Helenestä. Näistä lähdetään keskustelemaan, mitä sinne ostoskoriin jää ja mikä jätetään odottamaan seuraavaa kertaa.  

Pikku Helenestä 

sain tiedon, 

että juuri sopivasti 

syyskaappien täydennykseen 

on kiva tarjous, 

koodilla kanerva

saa 20.9. asti kaikista 

syksyn uutuuksista 

- 20 % alennusta 

Onkos muilla jo lasten vaatekaapit 

päivitetty syksyyn?

Fudgeja

Kesällä, kun kerran ilmat olivat mitä olivat, innostuttiin leipomaan ja hääräämään keittiössä aika usein. Kokeilin tosi monta sellaista ohjetta ja juttua, mitä olen eri lehdistä ja blogeista talven aikana bongannut, mutta kiireessä kokeilut ovat jääneet odottamaan parempaa aikaa. 

Osa oli sellaisia hittejä, että jäävät varmasti elämään (ja jotka kirjataan tarkaan ylös ihanaan uuteen reseptikansiooni, josta ehkä lisää myöhemmin). Osa taas oli sellaisia, joita ei olisi ollenkaan tarvinnut kokeilla. 

Osa kokeiluista oli lasten toiveita. Voitte varmaan kuvitella, että täällä ollaan kesällä leivottu vaikka ja mitä esim. Oreo -kekseistä.. Suurin osa näistä jäi ainoastaan lasten herkuiksi. Yksi tällainen lasten toive osoittautui kuitenkin todelliseksi hitiksi ja herkuksi, ihan aikuisempaankin makuun. Tai ainakin jos sattuu tykkäämään makeasta, siis todella makeasta. 

Kun meidän perhe menee leffaan ja haemme karkkikaupasta irtokarkkeja, löytyy jokaisen pussista fudgeja, tiedättehän sellaisia isoja pehmeitä kermakaramelleja. Niitä on tuotu aina reissuista pussillinen jos toinenkin mukana ja englannintutut tietävät niitä tuliaisiksikin tuoda. 

Olen monesti miettinyt, pystyisiköhän niitä itse tekemään, mutta en koskaan ole mihinkään ohjeeseen törmännyt ja asia on jäänyt mietinnän asteelle. 

Meidän pikkukokki sai jostain jossain vaiheessa keväällä Muppettien Ruotsalaisen kokin keittokirjan (!?!) ja sieltä löytyi myös ohje fudgeille. Niiden tekoa kärtettiin keväästä asti koko kolmikon voimin ja olihan niitä sitten alkukesästä pakko kokeilla.

Hyvä että kokeiltiin, Ohje oli helppo ja lopputulos oli makoisa. Niin makoisa, että eka (ja pari muutakin sen jälkeen) satsi katosi jääkaapista samantien, ennenkuin palat ehtivät edes kunnolla kovettua.

Onkos joku muu kokeillut tehdä Fudgeja?