Punaista piilossa

Tänään on vuorossa illalla vähän aikuisempaa menoa, pienen porukan jouluruokailu palkintona syksyn uurastuksista.

Koska ohjelma on heti työpäivän ja pitkän kokouksen jälkeen, mitään kovin juhlavaa en jaksanut kaivaa kaapista.

Päivällä koitan olla sotkematta silkkipaitaa.

Ja illaksi laitan vähän bling blingiä mausteeksi.

Ja koska punaiseen teemaan sopivia punaisia juttuja ei asuun löytynyt, pilkottakoon se vaikka kassista. Varsinkaan kun en nyt sitä uutta clutchiani saanut vielä käyttöön :(

Onkos muilla joulujuhlat

jo juhlittu?

Punaista raidoissa

Punainen teema jatkui tänään, tällä kertaa päälle pääsi punaista raitaa.

Ei kovin jouluista, enemmänkin rentoa ja merihenkistä, mutta vähän punaista kumminkin.

 

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Turhan paljon väriä

Vaikka minulla onkin meneillään enemmän punaista -teema, kaikissa asioissa sitä väriä en aina kuitenkaan ihan niin paljoa kaipaa.

Minulla on jo pitkään ollut ostoslistalla pieni iltalaukku iltapukujuhliin ja muihin "aikuistenmenoihin", joissa ei tarvitse kantaa puolta omaisuutta mukana. Joitakin iltalaukkuja kaapista löytyy, mutta ei sellaista oikein THE laukkua. Olen viimeisimmät iltapukujuhlat mennyt omalta äidiltäni lainatulla clutchilla.

Clutcheja on vaikka kuinka paljon ja vaikka kuinka ihania ja vaikka missä hintaluokassa. Muutamia suosikkeja minulla on tässä matkan varrella löytynyt. Alun perin ajattelin mustaa, se taitaa olla aina varma valinta. Näin kuitenkin loppukesästä ihanalla ystävälläni kuitenkin sen kaikkein ihanimman ja halusin tietysti samanlaisen. Kyseessä oli Mulberryn Bayswater Clutch aivan ihanassa rose gold snake -kuosissa. Olen kissojen ja koirien kanssa laukkua tässä syksyllä etsinyt, mutta koska se on viime kevään mallistosta, mistään sitä en enää onnistunut löytämään (paitsi tuolta jenkkilän kaupasta, mutta siinä kohtaa hinta pomppasi verojen kanssa vähän turhan kalliiksi)

Päätin luopua tässä kohtaa juhlalaukkuhaaveestani ja palata alkuperäiseen mustaan suunnitelmaan, mutta viime viikolla huomasin yhdessä brittiläisessä suosikkitavaratalossa nettikaupassa tämän valkoisen ihanuuden. Vaikka kuosi ei ihan sama olekaan, näytti se ruudulla minusta kauniin helmiäiseltä, juuri sopivalta juhlaan kuin juhlaan, asun kuin asun kanssa. Tilasin sen nopsaan ja nopsaan se tuli kotiinkin. Kahden päivän päästä se odotti minua kotona kauniisti pakattuna.

Järkytys oli kyllä aika suuri, kun paketin avasin. Väri ei ollut ihan sitä, mitä kuvan perusteella odotin. Itseasiassa ei sinnepäinkään. Vähän on liikaa väriä minun makuuni:)

Laukku odotti kotona torstaina, joten en ole ehtinyt Englantiin vielä soittaa. Toivottavasti saan sen palautettua tai vaihdettua vähän vähemmän värikkääseen :)

Arvatkaapa, olenko saanut taas kotona kuulla nettishoppailuistani.. Tämä kun ei ole ihan eka kerta, kun posti tuo jotain muuta, kuin mitä kuvittelin tilanneeni. Joku saattaa muistaa esimerkiksi nämä ihanat jääprinsessakengät..

IHANAA VIIKONLOPPUA!

meillä jatkuu jäähallielämä..

Työtä ja juhlaa

Itsenäisyyspäivä ajoittuu mukavasti perjantaille ja tuo ihanan pitkän viikonlopun tähän joulukiireiden keskelle. 

Meillä ei ole mitään erityistä itsenäisyyspäivän perinnettä päässyt syntymään. Monesti on ollut tarjolla kivoja juhlia, mutta yhtä usein ollaan jouduttu myös jättämään juhlat väliin.

Syynä on useimmiten ollut joku lasten harrastuksiin liittyvä tapahtuma, peli tai kisat. Niin pääsi käymään tänäkin itsenäisyyspäivänä.

Koko viikonloppu, itsenäisyyspäivä mukaan lukien, menee jäähallilla. Välillä jännitetään, kuinka Neidin luistelut sujuvat ja välillä jännitetään, kuinka kisajärjestelyt sujuvat. Onko pisteet laskettu oikein, onko jää kunnossa, soiko oikea musiikki ja riittääkö mitalit kaikille voittajille.

Itsenäisyyspäivänä olen aina pysähtynyt miettimään, kuinka hienoa on olla suomalainen. Olen myös monesti pysähtynyt miettimään, kuinka mukavaa on olla kolmen ihanan lapsen äiti. Olen miettinyt myös - ja mietin varmasti taas tänään moneen kertaan kylmän jäähalli-ilman kipristellessä varpaita - kuinka paljon helpommalla pääsisin, jos lapset eivät harrastaisi (kilpa)urheilua ;)

Kaikki harrastavien lasten vanhemmat tietävät, että harrastusten mahdollistaminen vaatii vanhemmilta useimmiten kukkaronnyörien jatkuvaa avaamista ja ennen kaikkea ajan uhraamista mitä mielenkiintoisimmille asioille. Vapaa-ajanongelmia ei monestikaan ole, koska mitään vapaa-aikaa ei ole..

Helpommalla pääsisin myös, jos ei kisojen ja pelien jälkeen tarvitsisi pohtia lapsen kanssa, miksi ei nyt juuri tällä(kään) kertaa tullut voittoa tai mitalia. Miksi joku muu oli parempi tai miksi se hyppy nyt ei onnistunutkaan, vaikka juuri harjoituksissa se meni viisi kertaa virheettömästi.

Toisaalta, ilman lapsien harrastuksia jäisin paitsi monesta onnistumisen hetkestä ja siitä riemusta, kun ensimmäistä kertaa joku hyppy (joita en edelleenkään tunnista..) onnistuu tai tulee se voitto. Niiden arkisten juhlahetkien kanssa sitä jaksaa kummasti siellä jäähallissa värjötellä melkein joka päivä.

Kisoissa on aina oma jännittävä fiiliksensä ja aina niihin mennään jännittynein ja toiveikkain  tunnelmin. Jospa vaikka tällä kertaa kaikki menisi nappiin ja mitalin arvoisesti. Niin tänäänkin. Vaikka mitaleita ei tulisikaan, minusta kaikki pienet urheat urheilijat, tai muita asioita harrastavat lapset ja vanhemmat, jotka harrastukset mahdollistavat, ovat mitalinsa ansainneet.

 

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE!

Varovainen aloitus

Punainen kausi ei alkuviikosta ihan hurjan kovalla rytinällä lähtenyt käyntiin, mutta pieni askel kuitenkin tuli siihen suuntaan, kun vaihdoin ohuen puuvillaisen kaulahuivin vähän lämpöisempään pakkasaamun lämmittäjään.

Huivi on ostettu alun perin monta vuotta sitten mustan takin kaveriksi ja mustan kanssahan se parhaiten sopii. Vielä en kuitenkaan viitsi siirtyä mustan paksun untuvatakin käyttöön, vaan nämä pienet pakkaset ja lumeton keli menee ohuemmalla kevytuntsikalla.

Pieni pilkahdus punaista siis otettu käyttöön.

 

 

Punaista päälle -projekti,

tai ainakin kova yritys jatkuu ;)

Punaisempi joulukuu

Olen joskus nuorempana ollut aika reipas värienkäyttäjä omassa pukeutumisessani, mutta vanhemmiten värit ovat kadonneet jonnekin arjen harmauteen ja vaatekaappini on nykyään aika synkkä. Tai onhan siellä vähän vaaleaakin, harmaan ja ruskean eri sävyissä..

Syksyllä innostuin kevytuntuvatakeista ja löysin Stockalta aivan ihanan Ralph Laurenin siistin kevyemmän untsikan. Siinä oli pieni mutta, se oli punainen. Kävin mallailemassa takkia valehtelematta lähes kymmenen kertaa, mutta aina se jäi sinne henkarille roikkumaan värinsä vuoksi. Ei siksi, että en pitäisi punaisesta tai sävy olisi ollut jotenkin väärä, mietin vaan, että tuleeko minun käytettyä sitä punaista sitten kuitenkaan. Harmaa, musta tai vaikka beige olisivat varmempi valinta..

Kuvat lainattu Bootz.comista

 

 

Takki kummitteli aika pitkään mielessäni. Jossain vaiheessa syksyä huomasin, että Bootzille oli tullut valikoimiin Ralph Laurenin naistenmallistoa runsaasti ja bongasin tuon samaisen takin sieltä. Beigenä.

 

 

Ei varmaan tarvitse sanoa, että klikkasin sen välittömästi koriin. Varsinkin kun sopivasti sattui olemaan vielä jonkin sortin ale ja hinta oli -40 % halvempi kuin Stockalla.

 

Takki on kaikin puolin ihana ja olen värivalintaan enemmän kuin tyytyväinen. Punainen väri jäi kuitenkin sen verran kummittelemaan, että päätin koittaa taas ryhdistäytyä vähän värien käytössä piristeenä. Marraskuussa olisi todella tarvittu piristystä, mutta aika ei siihen antanut myöden, nyt päätin koittaa vähän piristää itseäni ja satsata värien käyttöön vaatetuksessa. Ja joulukuun kunniaksi koitan laittaa joka (työ)päivä päälle edes jotain punaista.

 

Koitan raportoida projektista täälläkin,

mikäli teitä kiinnostaa välillä äitihömppä?

 

 

Label Yourself

Minun pitää tehdä yksi aika nolo tunnustus, olen vielä kolmen lapsenkin jälkeen ehkä maailman laiskin nimikoimaan lasten vaatteita ja tavaroita. Asiasta olen vuosien varrella saanut useasti kuulla tarhan tädeiltä ja usein olemme joutuneet etsimän kissojen ja koirien kanssa lasten vaatteita, kun ne on vaihtunut jonkun kaverin kanssa tai muuten vaan kadonneet jäljettömiin. Monesti se nimikointi olisi helpottanut etsintää ja löytämistä..

Hädissäni olen aina tarpeen tullen kirjoittanut nimiä pesulappuihin ja minne milloinkin, usein joko laihoin tuloksin, nimikointi on kadonnut ekassa pesussa tai epäesteettisin tuloksin, musta tussi on levahtanut pesussa ja tahrinut vaatteen.

Isoveljen päiväkotiaikoina ostin kerran ompelutarvikekaupasta silitettävää kanttinauhaa, johon kirjoitin nimen, mutta innostus loppui aika lyhyeen. Kanttinauhassa tiivistyi yhteen nuo samat ominaisuudet, se joko irtosi pesussa jos sinne asti edes kesti vaatteessa,  kynänjälki katosi tai sitten se levisi vaatteeseen. Luovuin siis koko puuhasta.

Sain jokin aikaa sitten yhteydenoton IKAST ETIKETiltä, josko haluaisimme kokeilla heidän nimikointiin tarkoitettuja tuotteitaan. Voitte varmaan kuvitella, että todellakin oli iloissani mahdollisuudesta kokeilla tyylikkäitä ja käytännöllisiä nimikointituotteita!

Valitsin testaukseen Stikins -nimilappuja sekä nimikointinauhoja silitettävällä taustalla.

Stikins -nimilaput ovat valkoisia, ohuita ja joustavia muovisia tarroja, joihin voi valita haluamansa tekstin. Niiden pitäisi pysyä monissa materiaaleissa, niin kankaassa kuin muovissakin. Meillä niitä on nyt liimailtu mm. harkkajuomapulloon kaikilla tytöillä on kätevästi samanlaiset.., saappaiden sisäpinnalle ja pariin ulkotakkiin, johon silitettäviä nauhoja en saanut pysymään. Tarra tuntuu ottavan aika hanakasti kiinni alustaan ja saappaissa laput ovat ainakin nyt reilun viikon ahkeran käytön jälkeen vielä paikoillaan. Takkeja en ole vielä pessyt, joten pesunkestosta ei ole kokemusta. Juomapullo on pyörinyt koneessa jo useamman kerran ja lappu on tiukasti paikoillaan.

Nimikointinauhassa on vaihtoehtoja niin värin, leveyden, tekstityypin ja kuvioidenkin suhteen.  Nauhaan voi valita myös taustan, joka mahdollistaa nauhan kiinnityksen silittämällä.  Me valitsimme yhdessä nauhan ja fontin värin (tumman harmaa ja hopea), tekstin, sekä kuvion tekstin molemmille puolille (kompromissi -aurinko). Nauha näyttää minusta tosi kivalle.

Ohjeessa sanotaan, että nauha pitäisi silittää kolmella pisteellä, mutta se näytti kiinnittyvän kivasti myös kahdella pisteellä. Ommellakin sen toki saa, mutta minun tapauksessani se ei ole ihan ensimmäinen vaihtoehto.

Koitin pariin takkiin yhdellä pisteellä, mutta sillä nauhan liima ei lämmennyt kunnolla ja reunat jäivät repsottamaan ikävästi. Toivotaan, että Neidin valkoisessa harkkatakissa nauha hetken pysyy, samaa takkia saman kokoisena kun on samassa pukukopissa seitsemällä muullakin.. Tosin meidän Neidin takin tunnistaa ehkä vähiten valkoisesta väristä muutenkin..

Aika harvassa puuvillavaatteessakaan on kolmen pisteen silitys sallittu ja kahden pisteen silityksellä vähänkään karkeakuvioisemmalle kankaalle sai kahdella pisteellä aika pitkään silittää, että tarra otti kunnolla kiinni. Mielenkiinnolla odotan, miten tarra kestää pesun esimerkiksi tässä sinisessä hupparissa.

Sileään trikooseen kahdella pisteellä nauha tarrasi hyvin kiinni. Kolmella pisteellä silitettäessä nauha tarttuu varmasti todella hyvin.

Mielenkiinnolla jään seuraamaan, kuinka nauhat pysyvät pesuissa, palaan varmasti raportoimaan asiasta jossain vaiheessa. Tarhatädeiltä sain jo positiivista palautetta, heti oli huomattu ja erikseen vielä oikein miehelle mainittu, että Pikkuveljen vaatteet oli NIMIKOITU:)

Miten muilla vaatteiden nimikointi hoituu?

 

Onko jollain näistä

Ikastin nimikointituotteista kokemuksia?