lauantai 15. elokuuta 2015

Kaappien kätköistä

Täällä on kova tohina tavaroiden pakkaamisessa huomista Adalmiinan helmen sekatavarakirpparia varten. Vaikka olen pitkin kesää kaappeja tyhjennellyt, niiden pakkaaminen näyttää olevan aikamoinen urakka. Illalla on vielä tiedossa rapujuhlat, joten katsotaan meneekö yötyöksi;)

Neiti on innostunut harjoittelemaan äidin järkkärillä kuvaamista ja on pitkin päivää napsinut kuvia kirppistavaroista. Saatte siis pientä sneak peakia huomenna kirpparilta löytyvästä tavarasta.

Mukaan pakataan jonkun verran pientä sisustustavaraa.











Sekalaisia kippoja ja kuppoja




 Vähän joitain joulujuttujakin


Vaate- ja kenkäkaapit on käyty läpi, niin lasten kuin äidinkin. Lastenvaatetta löytyy kolme Ikea-kassillista;)



Jonkin verran lelujakin pakataan mukaan, samoin kasa sisustuskankaita. Mukaan lähtee myös kaksi paria tyttöjen luistimia sekä ratsastutarvikkeita. 



Aika kivoja kuvia Neiti otti, kuvakulmat ovat vähän erilaiset, kuin äidillä yleensä:)

Ja tänne Adalmiinan helmen sekatavarakirppikselle 
olemme siis menossa, 
tulethan sinäkin:)


torstai 13. elokuuta 2015

Viikonlopun kirppisvinkki

Viime sunnuntaina ollut Åblogien kirppistapahtuma oli jälleen huikea menestys ja itseäni harmittikin kovasti, kun en tällä kertaa paikalle päässyt. Päivämäärä oli varattu kalenteriin jo hyvissä ajoin ja kaappien tyhjennysoperaationkin aloitin jo alkukesästä, mutta sitten tuli rippijuhlakutsu numero 6 juuri samaiselle päivälle :(

Onneksi kaappien tyhjennyt ei  kuitenkaan mennyt hukkaan, kun pääsen tulevana sunnuntaina osallistumaan ihanaan kirppistapahtumaan. 




Ihana sisustusputiikki Adalmiinan Helmi Paimiossa järjestää jokavuotisen pihakirppistapahtuman sunnuntaina klo 11-15. Sinne olen  minäkin suuntaamassa ystävättäreni kanssa myymään. 

Tulethan sinäkin paikalle!!

Kirppiksen lisäksi pääsee tutustumaan navettamyymälän ihanaan valikoimaan 
ja paikalta löytyy myös pieni pystykaffela. 
Ihana sunnuntairetken kohde, 
ilmankin pitäisi ennusteiden mukaan olla kohdillaan. 

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Melkein rakettitiedettä

Kesäloman puoliväli on ohitettu ja vuorossa on ihana marja-aika. Kyllä me ollaan onnekkaita, kun saadaan taas tänä vuonna mahtavat sadot herkullisia mansikoita, mustikoita, vadelmia ja muita marjoja. 


Viime viikolla aloittelimme pakastusurakkaa mansikoista. Meillä syödään ahkerasti marjoja läpi vuoden ja siksi laitankin niitä aina kohtalaisen satsin (10kg) pakkaseen talven varalle. Aiempina vuosina kauniista lupauksista huolimatta perkausurakan alkaessa apujoukot ovat aina kummasti kadonneet jonnekkin ja olen saanut itsekseni perata mansikat.


Tänä vuonna - ensimmäistä kertaa ikinä - sainkin paljon kavereita perkuu-urakkaan. Itseasiassa tällä kertaa kaikki kolme olivat innolla mukana ja suorastaan riitelivät siitä, kuka pääsee hommaa tekemään. 


Syynä intoon oli Mammalta lahjaksi saama mansikanperkuuhärveli -raketiksi nimetty laite, joka osoittautui erittäin näppäräksi laitteeksi. 


Raketissa on piikit, jotka avautuvat päässä olevasta napista. Piikeillä kanta nousee näppärästi ja siististi pois. Nopsaa ja todella kätevää. 


Neidistä raketti oli hauskan näköinen, ihan kuin pieni mansikka ja poikia kiinnosti tietysti sen tekniikka, melkein kuin rakettitiedettä..


Äitiä tietysti kiinnosti näppäryys, raketti oikeasti toimii (toisin kuin suurin osa ainakin meidän keittiön kaapeista löytyvistä muka-näppäristä hilavitkuttimista..). Raketin kanssa perkuu sujuu nopsaan käsiä likaamatta ja perkuujälki on hyvää. 


Ainoa ongelma on nyt se, että Mammakin oli saanut härvelin lahjaksi, emmekä ole onnistuneet löytämään mistää samanlaista. Niitä pitäisi nimittäin meillä olla jokaiselle omansa :) Nyt apureiden suurin energia meni raketista taisteluun. 



Onko muilla kokemusta raketista? 

Ja onkos joku nähnyt niitä jossain myytävänä?


perjantai 10. heinäkuuta 2015

Vähän väriä pilvisiin päiviin

Lomailu alkaa olla puolivälissä ja vähitellen olen päässyt lomamoodiin, vaikka ilmat eivät edelleenkään kovin kesäisiä ole ollut. Viime viikon aurinkoiset päivät menivät terassin maalailussa ja heti sisällä alkoi näyttää normaalilta kesälomakodilta.. 


Nyt kun päivät ovat olleet taas sateisia tai vähintäänkin pilvisiä, on sisälläkin jaksanut vähän siivoilla. Ennen rippijuhlia olis sen verran haipakka, etten ehtinyt päivittää keväisempiä sisustusjuttujakaan esille. 


Nyt pilvisien ja sateisten päivien ankeus antoi hyvän syyn päivittää kotiakin vähän raikkaammaksi. Varsinkin kun sain pinkkejä ihanuuksia ihanilta kesävierailta. 


Kukka-asetelma on hauskasti tehty tuollaiseen "pesuvatiin", minusta aivan loistava idea! Ja sopii mainiosti meidän olohuoneen pöydälle, siin kun ei mikään korkea kukka saa kovin kauaa yleensä olla, haittaa kuulemma poikien telkkarimaisemia liikaa. 


ZBH:n kevään malliston roosasävyiset tyynyt sopivat pinkkien kukkien seuraksi enemmän kuin hyvin ja ilme tuli heti paljon raikkaammaksi. 



Toisessa tyynyssä on kummallakin puolella vähän erilainen printti.


  Ja toisessa hurmaavat jättimäiset puunapit. 


Onkos muidenkin sisustusinto aurinkoisina päivinä kesälomalla?


Nyt aurinko pilkistelee vaihteeksi taivaalla, joten taidankin siirtyä taas pihalle, puutarhassa tuntuu kasvavan enemmän rikkaruohoja kuin mitään muuta ;) 

IHANAA VIIKONLOPPPUA KAIKILLE!


perjantai 26. kesäkuuta 2015

Perjantai on pullapäivä

Viikko on taas vierähtänyt, eikä olla saatu oikein mitään aikaiseksi. Lomalla pitäisi olla lomakelit, muuten aika menee vaan niiden odotteluun.







Koska tänäänkin sataa TAAS, päätimme pitää pullaperjantain. Eihän pulla oikeastaan kuulu kesään, mutta ei kuuluisi sadekaan :)



Toivottavasti viikonloppuna aurinko edes vähän pilkahtaisi!




Ihanaa viikonloppua!




keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Motivaatio löytyy joskus pienistä jutuista

Pikkuveli täytti keväällä seitsemän ja on monessa asiassa paljon edellä sisaruksiaan, kun nämä olivat samassa iässä. Lukeminen ja laskeminen sujuu jo ongelmitta, samoin kengännauhojen sitominen ja nuottien lukeminen. Moni asia on kuitenkin vielä opettelematta, joten hommaa piisaa:)




Pikkuveli on luonteeltaan aika tulisieluinen ja kovasti perfektionismiin taipuva. Homma pitää osata heti täydellisesti, tai tulee kiukku ja homma todellakin jää siihen. Uudelleen ei juuri sitten yritetä.




Polkupyöräily tai oikeastaan pyöräily ilman apupyöriä on yksi tällainen laji, jossa hänen temperamenttinsa on kuohunut aika monta kertaa. Apupyörät otettiin pois viime kesän alussa ja kun homma ei heti alkanut luonnistua niin kuin piti, tuli kiukku ja pyöränkumit saivat kyytiä. Niin päättäväinen hän oli, että koko viime kesänä ei pyöräily juurikaan edes kokeiltu, vaikka koitimme kaikenlaisia, myös niitä perinteisiä kiristys, lahjonta ja uhkailu kasvatusmenetelmiä;)



Loppusyksystä luulimme jo, että homma alkaa sujua, kun naapuruston kaverit alkoivat kaikki vuorollaan oppia taidon ja pyöräily oli suurinta huvia. Sitkeästi Pikkuveli kuitenkin roikkui porukan perässä potkulaudalla, eikä välittänyt kavereiden ajoittaisesta ystävällishenkisestä naljailustakaan. On pojalla ainakin itsetunto kohdillaan :)





Keväällä ei nyt paljon ulkokelejä ole täälläpäin ollut, mutta se vähä mitä on, naapuruston lapset ovat pyöräilleet ja Pikkuveli on sitkeästi hiihtänyt potkulaudallaan perässä. Hän oli edelleen sitä mieltä, että pyöräily on tyhmää, koska sitä ei heti osannut kunnolla tehdä. Kävimme kevään aikana pitkiä keskusteluja siitä, miksi joitain juttuja vaan pitää harjoitella, jotta ne osaa. Ja miksi aina ei voi olla heti paras ja täydellinen.
 


Omalle kylällemme tuli alkukeväästä ihka oikea jätskikioski ja se on ollut lapsista ihan huikeaa. Pehmis on parasta mitä Pikkuveli tietää, vanilijaa, tötteröön, ilman mitään.


Kevään aikana kioskin aukioloajat ja välillä sopiva ilma eivät sopineet koskaan aikatauluihimme ja kesäkuun alussa olimme edelleen päässeet ihailemaan kioskia vain ulkoapäin. Kun lasten loma alkoi, oli hinku kipsalle kova. Päättäjäisviikonloppuna sanoin puoliksi vitsilläni, että lupaan viedä jätskikipsalle vain kaikki ne, jotka osaavat itse sinne pyöräillä.  


Tämä pieni äidin antama "haaste" oli riittävä herättämään Pikkuveljen armottoman kilpailuvietin. Toukokouun ekalla viikolla, kun olin vielä itse töissä oli poika itse kaivanut pyöränsä kellarista ja vaatinut isää auttamaan pyöräily opettelemisessa. Ekan viikon lopulla poika viuhahteli jo kovalla vauhdilla kotikatua edestakaisin. Mun on ihan pakko päästä ekanan jätskikipsalle.

Ja kun äidin loma vihdoin kuun puolivälissä alkoi, piti kipsalle tietysti päästä heti. Ja sinne tietysti mentiin. Pyörällä, kuinkas muutenkaan. Reippaasti koko 3,5km matkan. Äidillä oli kova työ pysyä taskuraketin perässä. Varsinkin kun lähtiessä kommettina oli "se on paras, kuka on kiskalla ekana"


Jätski oli maailman parasta ja hymy sen mukainen. Äitikin sai omansa, vaikka kakkosena maaliin tulikin. (Onneksi Pikkuveljen jätski oli sentään paljon SUUREMPI)



Paluumatkalla tuli pieni takaisku, puolivälissä ketjut irtosivat ja äiti pääsi taluttamaan loppumatkan kahta pyörää. Matkan aikana kävi hyvin selväksi, että ketjut ovat ihan turhat ja tosi tyhmät. Ja että Pikkuveli ei koskaan enää pyöräile, kun ketjut eivät kuitenkaan pysy.





Onneksi ketjut saatiin paikoilleen kotona ja kaveri tuli hakemaan ja harmi unohtui.
Ja tuolla tuo pikkumies parhaillaankin fillaroi, eikä lopettaisi millään.