Pääsiäisen rauhaa

Tänä vuonna pääsiäinen tuli minulle vähän liian nopsaan. En kaiken kevätkiireen keskellä tajunnut kunnolla katsoa kalenteria ja pääsiäisvalmistelut jäivät vähän viime tinkaan. 

Pääsiäisruohot istutettiin vasta viime viikolla ja ne alkavat vasta vähän vihertää:)

Onneksi koulussa ja iltapäiväkerhossa oli ruoho-asiat hoidettu ajallaan ja meilläkin vähän vihertää;)

Juhlimme viime viikonloppuna Pikkuveljen 8-vuotissynttäreitä ja koti on edelleen koristeltu juhlakuntoon, pääsiäsikoristeita en ehtinyt kaivella esille. Onneksi kukilla saa sopivasti pääsiäistunnelmaan.

Kaipa ikä alkaa pikkuhiljaa tehdä tehtävänsä ja osaan nautti entistä enemmän tällaisista pitkistä vapaista, jolloin ei tarvitse tehdä mitään. Saa viettää kiireetöntä aikaa perheen kanssa.

 Aurinkokin paistaa täällä etelässä niin ihanasti, että seuraavaksi meillä on vuorossa koko perheen ulkoilua ja pihahommien to do -listan aloitusta. Kevät tuoksuu jo ilmassa ihanasti!

  Aurinkoisia ja kiireettömiä pääsiäispyhiä kaikille!

Kevätneuloosi

Jostain syystä minulle iskee aina ensimmäisten kevätauringon säteiden vaikutuksesta kova neuloosi, himo kutoa jotain pehmoista ja ihanaa. Viime kevät meni kutomisen kannalta ihan "käteen", kun mursin ranteeni ja sain unohtaa kutomiset pitkäksi aikaa.Tänä vuonnakin on perheessä ehditty jo luita ja nivelsiteitä rikkoa, mutta tällä kertaa äiti on säästynyt isommilta vammoilta ja päässyt uppoutumaan lankoihin. 

Minulla on jemmassa viime keväästä lankoja ainakin kolmeen projektiin, mutta ne eivät nyt ole oikein kiinnostaneet. Mielessäni kummitteli vaalea poncho kevääseen ja koska heti sellaista en kaupasta löytänyt ja törmäsin sopiviin lankoihin, kaivelin netistä vähän ohjeita ja ajattelin kokeilla onnistuisiko ponchon kutominen.  

Olen kutonut paljon pipoja, tyynyjä, vauvojen tossuja ja nuttuja ja muuta helppoa, mutta yläasteajan jälkeen en ole mitään varsinaista vaatetta kutonut. Poncho oli helppo tehdä, tein sen kahdesta pitkästä kappaleesta ja yhdistin ne. 

Reunan lettineuleen ohjeen nappasin Kodin kuvalehdestä. Se antaa minusta kivaa ryhtiä ponchoon. 

Minusta siitä tuli tosi kiva ja olenkin sitä käyttänyt paljon töissä, jossa palelen aina. Myöhemmin keväällä tuota voi varmaan pitää takin tilalla. 

Olen aiemminkin maininnut, että tykkään hurjasti kutomisesta, mutta kappaleiden yhdistäminen ja lankojen päättely ei ole yhtään minun juttuni ja monesti työt jäävät roikkumaan neulelaatikkoon puolivalmiina. 

Ponchosta olin niin innoissani ja halusin saada kokeilla sitä heti, joten sain kerrankin pääteltyä langat ja kursittua palat yhteen heti samana iltana, kun työ valmistui. Jälki ei nyt ollut ihan toivotun laista, olisi ehkä pitänyt malttaa vähän höyryttää ja muotoilla kappaleita ennen yhdistämistä. No, seuraavalla kerralla ehkä jaksan tähänkin koittaa panostaa. 

Ponchon jälkeen alkoi ne viimevuotisetkin langat kiinnostaa, seuraava projekti alkoi tällaisesta pinaattipastaa muistuttavasta kasasta, Kotilaiturista viime vuonna ostamani Minukude oli säilytyksessä vähän ottanut osumaa ja pari iltaa meni sitä selvitellessä. 

Mitä siitä tulee, siihen palaan jossain vaiheessa, kunhan se puikoilta valmistuu :)

Smoothievillitys

Meillekin on iskenyt kova SMOOTHIEvillitys. Blenderi pyörii päivittäin ja sinne laitetaan vaikka ja mitä. Ja eihän se mikään ihme ole, smoothieohjeita kun löytyy varmaan jokaisesta lehdestä ja blogista ja instapostauksesta. 

Olen kuitenkin erityisen iloinen tästä villityksestä, koska nyt olen vihdoinkin saanut perheen lapset ihan oikeasti syömään monipuolisesti hedelmiä ja marjoja! Ja nimenomaan vapaehtoisesti ja innolla. Ómasta mielestäni meillä syödään terveellisesti ja järkevästi, mutta kaikilla lapsilla on ne omat mieltymyksensä ja suosikkinsa ja varsinkin marjojen ja hedelmien kohdalla jokaisen lapsen suosikkivalikoima on aika suppea, yhdelle kelpaa ainaostaan banaani ja mustikka, yhdelle päärynä ja vadelma, onneksi yhdellä on vähän laajempi makumaailma. 

Olen jo pitkään tehnyt ilta- ja välipaloiksi erilaisia pirtelöitä, jonne olen "kätkenyt" vähän monipuolisemmin marjoja ja hedelmiä, mutta niiden kanssa on saanut olla aika tarkkana, että kelpaavat kaikille. Useimmiten olen vähän niinkuin varmuuden vuoksi maustanut ne rahkalla tai jäätelöllä, jotta menisivät paremmin alas :) Ja siltikin monesti vähänkään eksoottisemmat maut, kuten ananas tai mahgo ovat saaneet aikaan sen, että kaksi kolmesta on jättänyt pirtelöt juomatta. 

Lähikauppakeskuksen uuteen laajennusosaan tuli joulun alla ihana Jungle Juice Bar  ja se on noussut tyttöjen suureksi suosikiksi. Itsekin heidän smoothieistaan tykkään ja kerran tyttöjen kanssa smoothieita nauttiessani totesin, että näitähän voisi tehdä kotonakin. 

 Tytöt innostuivat heti ja seuraavalla kauppareissulla kauppalistaan oli kirjoitettu iso läjä hedelmiä. Kysyin varovasti, että mistä Neiti oli ko. hedelmiin päätynyt, oliko hän kaivellut jotain ohjeita jostain. Jungle Juice Barin sivuilta katoin ainekset, tehdään Pink Panhteria ja Killer Beetä. Ja niitä sitten tehtiin. 

 Pink Panther on osoittautunut poikien suurimmaksi suosikiksi, me Neidin kanssa tykätään eniten Killer Beestä, Monkey Punch on hyvänä kakkosena. Melkein kaikkia makuja ollaan kokeiltu ja omiakin sovelluksi ollaan testailtu. 

Onko muihin iskenyt Smoothievillitys?

Mistä löytyisi lisää hyviä ohjeita?

Meillä lapset lomailee tulevan viikon, äiti koittaa tehdä kotona töitä, 

saapa nähdä kuinka yhtälö onnistuu..

Ihanaa lomaa kaikille, joilla sellainen on!

Uutta (vanhaa) väriä

Kevät on aivan varmasti tullut! Arvatkaapas mistä sen tietää..? No, kalenteri näyttää helmikuuta. Ja minun kohdallani ainakin siitä, että alan kaivella kaappien kätköistä esille värejä. Yleensä tässä vaiheessa talvea haikailen pastellien perään. Tällä kertaa en hurahtanut pastelleihin, vaan jostain iski himo vanhaan rakkauteeni SINISEEN. 

Sininen on aina ollut minulle THE VÄRI, olen ollut aina sininen-ihminen. Jo teininä muistan, kun kävimme rakkaan ystävättäreni kanssa shoppailemassa, katsomme samoja juttuja, minä sinisenä, hän vihreänä. Ensimmäisessä opiskelijakämpässäni oli kaikki 90-luvin tyyliin sinistä, nojatuoli, koboltinsiniset Kaj Franckin lasit ja Teema-astiat. 

90-luvun jälkeen maku ja mieltymykset ovat muuttuneet ja sinistä ei kotoa enää kovin paljoa löydy. Vaatekaapistakin se on vuosien varrella hiljalleen kadonnut, ellei farkkuja ja tummansinisiä neuletakkeja lasketa. 

Olen taas uuden vuoden alkaessa siivoillut kaapejani ja tyhjentänyt sieltä kirppiskasoihin tavaraa ja vaatteita, joita en ole vuoden aikana yhtään pitänyt. Kasaan kertyi myös läjä sinisävyisiä huiveja, joita en ole pitänyt lainkaan useampaan vuoteen. Ajatuksenani oli laittaa ne kiertoon, pois kaapista pölyyntymästä ja tilaa viemästä. 

Jostain syystä huivit jäivät vähän mieleen kummittelemaan ja kun etsin aleista itselleni uutta pientä näppärää käsilaukkua töihin, törmäsin pikkuiseen siniharmaaseen söpöläiseen ja siitä se idea sitten lähti..Vanha rakkauteni siniseen leimahti liekkeihin :)

Huivit on pelastettu kirpparipinosta ahkeraan käyttöön kassin kaveriksi. Sinistä on muutenkin kaiveltu kaapista kassin seuraksi. Ja uusia yhdistelmiä löytynyt vaikka millä mitalla. Sininen kun sopii melkein minkä kanssa vaan.. Sininen onkin ihan selvästi minun kevääni trendiväri, olkoon muut mitä mieltä tahansa. Ja itseasiassa kyllä sinistä löytyy Pantonen värikartoistakin, serenity ja snorkel blue ja limpet shell näyttävät minun silmääni kovin sinisiltä, joten en taida sinisieni kanssa olla tänä keväänä olla ihan yksin:)

Löytyykö teiltä sinistä 

vaatekaapista tai kotoa?

Vai onko sininen ehdoton NouNou?

Pannariäidin paremmat [vohvelit]

Kuinkas moni teistä muistaa joskus kouluaikoina 90-luvulla vääntäneensä markkinoilla tms. tapahtumassa luokan kansa hiki otsalla ja rauta kuumana vohveleita, jotta luokkaretkikassa saatiin täyteen? 

Tämä muistikuva on ollut monta vuotta (tai vuosikymmentä?) ainakin minun viimeisin kosketukseni vohveleihin. Silloin niitä tarjottiin hillolla ja kermavaahdolla ja taisivathan ne olla hyviäkin. 

Viime vuonna oma äitini oli kaivanut kaappinsa kätköistä tuon ysäriltä tutun vohveliraudan esille ja tarjonnut meidän lapsikatraalle vohveleita ja niistä tuli heti hitti. Mamman luona niitä on saatu monet kerrat ja pitkään ei lasten tarvinnut vohvelirautaa kotiin kinuta, Mamma oli sellaisen jostain bongannut ja toi sellaisen viime talvena lahjaksi (itse olin päättänyt olla ostamatta kaikenmaailman härpäkkeitä kaappiin..). 

Viime talvena vohveleita ehdittiin paistamaan pariin otteeseen, mutta sitten tuli kseä ja masiina unohtui kaappiin. Tänä talvena se on kuitenkin kaivettu  esille lähes joka viikonloppu. Ensin lasten toiveesta ja nyt viime aikoina isompien lasten toimesta. Sekä isoveli että Neiti ovat jo näppäriä tekemän taikinan ja paistamaan vohvelit itsekseen. Ja ne maistuvat aina koko porukalle. 

Viime viikonloppuna Neiti paistoi ison kasan vohveliherkkuja Marttojen reseptikirjasta lainaamallamme ohjeella ja hyviä ne taas olivat. Uusi sukupolvi ei kermavaahdosta välitä, päälle laitetaan Nutellaa, jos sitä sattuu kaapissa olemaan, jollei, hillokin kelpaa. 

Vohveleita syödessämme isommat lapset innostuivat analysoimaan äitiä. En ole koskaan tykännyt lättyjen paistosta (jos meillä lättyjä on, paistamisen hoitaa Iskä) ja siksi teen aina pannaria. Lasten mielestä on olemassa lättyäittejä ja pannariäitejä. Ja lasten mielestä olen siis pannariäiti. Jolla kuulemma on hyvät mahdollisuudet kehittyä vohveliäidiksi, joka on paljon parempi, ellei jopa paras vaihtoehto :) 

Mitäs teillä kokkaillaan? 

Lettuja, pannaria vai vohveleita?

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Me kokeillaan ensi viikolla

uutta vohvelireseptiä, 

joka löytyy täältä:)

Tyhjästä täydeksi

Vuoden pari ekaa viikkoa on takana ja vielä ollaan hengissä:) 

Vaikka meillä kaikilla alkoi työt ja koulut jo heti maanantaina 4.1., oli vuoden ensimmäinen viikko mukavan leppoisa keskiviikon vapaapäivän vuoksi. Lasten harrastuksetkin olivat vielä suurelta osin joulutaolla. 

Kalenteri näytti ihanalta. Tyhjältä.

Kulunut viikko onkin ollut sitten karu todellisuus harrastavan perheen arkeen. Joka ikinen ilta on jonkun lapsen harrastuskuskaus tai pari, parhaimpana iltana kaikilla kolmella on harkat. Omiakin menoja kasautua tälle viikolle ihan kiitettävästi. 

Ihanaa siis, että on taas viikonloppu! 

Täytin viime viikolla meillä ehdottoman välttämätöntä kapistusta, perhekalenteria ja totesin, että kevät näyttää taas aika tarkkaan suunnitellulta 

ja kesähän on jo ihan ovella:) 

Tämän vuoden kalenteri on hankittu loppukesällä Tukholman reissulta, Pikkuveli on aina ollut kova Peppi-fani ja hän valikoi tietysti Peppiaiheisen kalenterin. Sen verran syksyn aikana poika on kasvanut, että nyt hänestä Peppikalenteri on ihan älyttömän lapsellinen ja ennekaikkea tyttömainen:) Onneksi kalenterin majapaikka on kodinhoitohuoneessa, ettei se ole ihan kaikkien kavereiden näkyvillä. 

Ja kuten kuvasta huomaa, kalenteri on todella täyttynyt, joka päivälle riittää menoa ja muistettavaa. Ollaan miehen kanssa todettu monta kertaa, että ilman tätä koko perheen logitiikka-apuria emme arjesta selviäisi, tai ainakaan olisi oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin. Saattaisipa joku lapsi joskus unohtua jonnekin jäähallin pukukoppiin odottamaan turhaan hakijaa..

Mitenkäs muiden perheiden menot sovitetaan yhteen, löytyykö teiltäkin yhteinen kalenteri, vai pysyykö arki hallussa muilla keinoilla?

IHANAA VIIKONLOPPUA, 

vihdoinkin saadaan nauttia lumesta!

Menneet ja tulevat hetket

Viime vuodenvaihteessa sain Anulta ihanan idean purkista, johon kootaan vuoden parhaat hetket.Kiitos Anu ihanasta ideasta, meillä siitä innostui koko perhe ja intoa on riittänyt koko vuoden.  

Viime vuonna purkin askarteli Neiti. Purkkia on säilytetty keittiön lokerokossa ja se on siinä aika tehokkaasti muistuttanut olemassaolostaan, purkkiin on kertynyt vuoden mittaan kiva pino hyviä hetkiä. Jokainen perheenjäsen oli kirjoittanut lappuja, toki tytöt taisivat tällä kertaa olla vähän poikia aktiivisempia:) 

Uuden vuoden päivänä avasimme purkin ja luimme yhdessä kaikki laput. Oli ihanaa yhdessä muistella vuoden aikana tapahtuneita juttuja, osa oli jo päässyt unohtumaankin ja joistain muistoista tuli mieleen tosia ihania hetkiä. 

Koko perheen mielestä purkki ja laput olivat edelleen mahtava idea ja päätimme jatkaa "purkittamista" tänäkin vuonna. Ajattelin, että siirrämme laput pois purkista ja vaihdamme siihen uuden etiketin, mutta Neiti tahtoi askarrella ehdottomasti uuden.

Oikeastaan se taitaa ollakin aika kiva juttu, nyt voimme säästää laput omassa purkissaan ja palata niihin vielä joskus myöhemminkin. Nyt pitää vaan keksiä purkille (purkeille..) sopiva säilytyspaikka..

Purkista tuli tällä kertaa musta-kultainen. Kaunis minusta. 
Kuumaliimaa piti purkin tekoon saada. Itse purkkiin sitä ei kovin tainnut paljoa tarvita, mutta kaikki liimapötkylävarastot loppivat. Syy liimankulutukseen selvisi hetken päästä, Neiti taiteili liimasta itselleen korun, ohjeet olivat kuulemma löytyneet jostain Pinterestistä, Instasta tai YouTubesta. Siellä on vaikka kuinka paljon DIY-ohjeita, kannattaisi sunkin äiti käydä tsekkaamassa :)

Toivotaan paljon uusia ihania muistoja alkaneelle vuodelle!